Minä, kolme muuta täysikasvanutta ja kaksi lasta istuimme ruokapöydän ääressä. Keskustelu sorisi, nyökkäilin ja hymyilin. Yksi pöydän henkilöistä päätti tiedustella kahdeksan vuotiaalta lapseltaan, että tietääkö hän kuka on Suomen pääministeri. Lapsi empi eikä vastausta kuulunut. Sitten vanhemman katse kääntyi minuun. Mielessäni ajattelin, että älä tee sitä. Ei. Pliis älä… älä… “No, tiedätkös sinä, että kuka on Suomen pääministeri?”. Kasvoilleni kohosi puna – minulla ei ollut aavistustakaan.
Olenko siis idiootti?
Hänen mielestään kyllä. Totuus on monimutkaisempi.
Tieto on mielenkiintoista. On todella helppo tietää silloin, kun tietää. Jos itse tiedät ja toinen ei, niin väkisin mieleen tulee ajatus, että kylläpäs tuo toinen on tyhmä.
Alun perin tämän artikkelin otsikko oli kyllästynyt olemaan idiootti, mutta nykyisin ajattelen täysin toisin, joten muutin otsikon. On ihanaa olla idiootti!
Fiksuksi - vaikka väkisin
Vuosia sitten käytin Facebookia viikoittain tai jopa päivittäin. Tai jos en Facebookia, niin sitten selailin LinkedInin tai jonkun muun sovelluksen uutisvirtaa.
Sosiaalisen median myötä olin oppinut tavan, että puhelin pitää kaivaa vähän väliä taskusta ja katsoa onko mitään uutta. En pitänyt siitä, että kännykkä oli aamulla ensimmäinen asia kädessäni ja illalla viimeinen.
Halusin tavasta eroon ja päätin olla kaivamatta puhelinta jatkuvasti esille. Jo muutamassa hetkessä aloin huomaamaan vieroitusoireita ja kuin itsestään käteni löysi tiensä kännykälleni – Ei mitään uutta.
Taisteltuani jonkin aikaa itseäni vastaan ymmärsin, että olin lähestynyt asiaa väärästä näkökulmasta. Minulla on jo tapa etsiä kännykkä käsiini, miksi en hyödyntäisi tuota tapaa positiivisella tavalla?
Osaan taitavasti kaivaa kännykän taskusta. Enää piti keksiä järkevää viihdettä täyttämään kännykän ruutu. Alun perin korvasin sosiaalisen median Anki -sovelluksella, mutta sen käyttö jäi lyhytikäiseksi.
Nykyisin luen yleisimmin artikkeleita seuraamiltani henkilöiltä tai kirjaa Kindlestä, mutta esimerkiksi uutiset koen täydellisenä ajanhukkana. Siitä huolimatta eksyn silloin tällöin YLE:n sivuille, mutta 3 minuuttia päivässä on ehdoton maksimi.
Uutisista en yleensä hyödy mitään, mutta lukemalla jotain filosofiaani tai osaamistani kehittävää, saan konkreettista hyötyä.
Hauki on kala
Joskus ajattelin, että asioiden ulkoa oppiminen on hyödyllistä. Näinhän minulle opetettiin koulussakin. Paljon parempi ajatus on se, että ulkoa opettelun sijaan muistaa käytännön sovelluksen ja osaa tarvittaessa palata tiedon lähteelle. KVG tai Chat GPT.
Yritin opetella Ankin avulla asioita ulkoa, mutta tuo kokeilu jäi lyhytaikaiseksi. Haluan oppia uutta, vanhan kertaamista en tee.
Yleensä yhdistän lukemani sen hetken ajatuksiini. Sama kirja voi avautua täysin erilaisena riippuen siitä, että millaisessa elämäntilanteessa sen luen. Se minua on puolestaan aina harmittanut, että en muista lukemiani asioita tarpeeksi hyvin. En ainakaan kovin pitkään.
Aikaisemmin olen ajatellut, että lukeminen on pelkästään positiivinen asia. Nyt en ole täysin varma. Tim Ferriss on maininnut asiasta viime aikoina Podcastissaan, mutta lukeminen on itseasiassa oiva ja sosiaalisesti hyväksyttävä tapa välttää tekemästä asioita. Ja toden totta. Lukiessani minusta tuntuu, että teen jotain hyödyllistä, vaikka en itseasiassa oikeastaan tee mitään.
Kokonaan toinen asia on se, että ulkoa opettelu eli tietäminen ja ymmärtäminen ovat täysin eri asioita. Ehkä, jos ymmärtäisin asiat, niitä ei tarvitsisi hakata väkisin päähäni.
Hauki on kala.
Ymmärtäminen
Paras paikka aloittaa ymmärtäminen, on Farnam Street ja Shane Parrisin kirja The Great Mental Models. Ensimmäinen kirja käsittelee yleisiä ajatteluun liittyviä malleja tai viitekehyksiä, joiden tarkoitus on auttaa ajattelemaan paremmin.
Viitekehyksiä tarvitaan, koska tieto on niin paljon, että kaiken sen pitäminen tallessa pääkopassa ei ole mahdollista. Kaikki alkaa siitä, että ymmärtää mistä on oikeasti kyse. Usein ongelmien välttäminen on parempi vaihtoehto, kuin niiden ratkominen.
Ymmärtämisen ja tietämisen ero on siinä, että ymmärtämisen voi muuttaa käytännön toiminnaksi.
En kirjoita kaikista viitekehyksistä laajemmin, mutta poimin niistä yhden, koska se on tässä paikassa ja hetkessä se, joka kolahti minulle eniten.
Pätevyys
Alkuperäinen termi kuuluu englanniksi Circle of Competence. Tällä viitataan siihen, että ihminen ymmärtää ja on pätevä tietyllä osa-alueella. Esimerkiksi Warren Buffetin tapauksessa tämä tarkoittaa sijoittamista niihin yhtiöihin, joiden toiminnan hän ymmärtää.
Pätevyyden kehittäminen ei ole mahdollista jokaisella osa-alueella ja yhdelläkin se on vuosien aktiivisen työn tulos. Tieto muuttuu ja osaamisen pitää kehittyä siinä mukana. Käytännössä kyse on siis jatkuvasta oppimisesta.
Mistä tiedät olevasi pätevä, jollain osa-alueella?
The Great Mental Models määritteli asian näin: Jos tiedät mitä et tiedä, sinä olet pätevä. Jos ymmärrät omat rajasi, pystyt toimimaan oikein.
Vuosia sitten en keksinyt yhtään tällaista asiaa ja harmittelin sitä. Nyt löydän muutamia asioita ja toisaalta olen pärjännyt oikein hyvin, vaikka en ole monilla osa-alueilla täysin pätevä.
Jos luulet tietäväsi kaiken jostain, valitettavasti joudun tiputtamaan myös sinut maanpinnalle, koska näin ei ole.
Jos oikeasti ymmärrät, tiedät rajasi.
Oppikoulu
Tähän mennessä olen koulussa oppinut ainoastaan varastoimaan tietoa lyhytkestoiseen muistiin. Tenttiä edeltävänä iltana (tai bussimatkana) tehty kertaus on ollut täysin riittävä menestymiseen arvosanamielessä.
Prosessin varjopuoli on se, että tällä tavalla ei synny minkäänlaista korkoa korolle -ilmiötä oppimisessa ja mitä enemmän ikää karttuu, sitä paremmin huomaa menetelmän älyttömyyden. Mitään ei vain tartu mukaan. Ja luovuuteni olen haudannut jo aikapäiviä sitten.
Luulen, että minussa on enemmän vikaa kuin systeemissä. Mutta molemmissa on varmasti petrattavaa. Oma kannustimeni on ollut päästä mahdollisimman helpolla. Systeemin kannustin on päästä minusta eroon mahdollisimman nopeasti.
Aloitin viime syyskuussa tietotekniikan opiskelun ja ensimmäiseksi lukukaudeksi tempauduin mukaan systeemiin ja systeemin ehdoilla. Minua kannustettiin ottamaan mahdollisimman paljon kursseja: “Tuonne rakoon mahtuisi vielä sitä ja tänne tätä”. Ei niin yllättäen lopputulos oli jälleen juosten kustua. Paperilla näyttää, että osaisin jotain. Valitettavasti ymmärrystä ei silti ole syntynyt.
Iloinen yllätys on ollut se, että edes osittain koulukurssien sisältö ja toteutus ovat olleet laadukkaita. Toki mukaan mahtuu myös sellaisia kursseja, joissa materiaalit on tehty vuosia sitten ja sen jälkeen todettu, että ei sitä hyvää kannata turhaan vaihtaa.
Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi, jos myös koulussa kurssit toimisivat markkinatalouden lakien mukaisesti. Toisaalta laadun paranemisen sijaan se voisi johtaa siihen, että kursseja olisi tarjolla vain sen hetken hypetetyistä asioista. Turha rakentaa toista internetin kaltaista alustaa. Se olisi jo edistystä, jos oppilaiden kursseille antamista palautteista tehtäisiin julkisia. Välillä olen miettinyt rakentavani palvelun tähän, mutta toistaiseksi muut projektit ovat vieneet voiton.
Haluan aidosti oppia, joten nyt päätin yrittää erilaista lähestymistä. Jätin pois mielestäni turhat kurssit, vaikka ne jonkun muun mielestä olisivat pakollisia. Jätin myös pois riittävän monta kurssia, jotta voin keskittyä oppimaan ja ennen kaikkea ymmärtämään. Keskityn siihen, minkä uskon olevan oleellista. Voin toimia niin kuin parhaaksi katson, koska en tarvitse tutkintoa.
Jos edes yhden asian ehtisin tässä elämässä oppia kunnolla.
Tästä tosin seuraa nopeasti keskustelu siitä, että kannattaisiko erikoistua vai olla enemmän generalisti. En tiedä vastausta. Lähtökohtaisesti mitä parempi on, sitä tuottavampaa ja mielenkiintoisempaa on tekeminen. Tiedän monien kannattavan erikoistumista. Varjopuoli on se, että on älyttömän vaikea olla paras yhdessä asiassa. On paljon helpompaa olla paras, kun yhdistää kaksi tai kolme mielenkiinnon kohdetta. Tärkeintä on se, että on itse valmis elämään valintansa kanssa.
Toimitusjohtajat ovat usein generalisteja, asiantuntijat keskittyvät enemmän olemaan hyviä yhdessä asiassa.
En koskaan käynyt koulua loppuun, mutta olen kartuttanut paljon osaamista tietotekniikasta ja datan kanssa työskentelystä.
Entä se pääministeri
Koska joku tähän kuitenkin tarttuu. En ole huomannut mitään eroa elämässäni pääministerin vaihtuessa. Asiasta on tullut minulle yhdentekevä. En koe sen olevan edes vaikutuspiirissäni. Ja voin hyvin elää sen kanssa, että pidät minua idioottina.
| Toisaalta tiedän täsmälleen mitä tarkoittaa, kun Sql-server ilmoittaa, että “Transaction (Process ID) was deadlocked on lock | communications buffer resources with another process and has been chosen as the deadlock victim”. Tämä on minun elämäni kannalta paljon merkittävämpi asia kuin pääministerin nimi. |
Vaikka et tietäisi mitä edellä mainittu virhekoodi tarkoittaa, en silti pidä sinua idioottina.
Me vain keskitymme eri asioihin.
Teeskentelijä
Nyt kun ymmärrät pointtini, voin paljastaa, että en oikeasti täysin ymmärrä mainittua virhekoodia. Tiedän yhden ratkaisun, mutta ymmärrys on vielä kaukana tulevaisuudessa.
Olisit saanut minut kiinni esittämällä muutaman tarkentavan kysymyksen.
Yleensä teeskentelijän saa kiinni siitä, että hän loukkaantuu jo pelkästä kysymyksestä. Todennäköisesti vastauksena on vielä pieni piikki kysyjää kohtaan. Jos et luovuta, seuraavaksi teeskentelijä olisi yrittänyt keksiä jotain aidolta kuulostavaa. Jos tämäkään ei olisi mennyt läpi, niin lopulta teeskentelijä olisi esittänyt mielipiteensä asiasta totuutena.
Vasta, kun kysymysketjun lopussa odottaa todistettava fakta, kannattaa uskoa, että henkilö oikeasti tietää mistä puhuu. Mielipide ei ole tietämistä eikä todellakaan ymmärtämistä.
Käytännössä ketju ei aina pääty faktaan. Monesti asioilla on puolia ja toiset arvostavat yhtä asiaa ja toiset toista. Se kertoo jo paljon, jos henkilö pystyy punnitsemaan vaihtoehtoja monesta eri näkökulmasta ja ymmärtämään sinun tarpeesi.
Lopuksi
Pidän oppimisesta ja olen varsin ripeä kerryttämään tietoa. Tosin tällä hetkellä tunnen itseni lähinnä keräilijäksi, koska en käytä tietoa mihinkään. Passiivinen oppiminen on tekemisen vastakohta. Ehkä kyse on kapasiteettiin liittyvistä haasteista ja en yksinkertaisesti pysty konvertoimaan tietoa ymmärrykseksi – ei mopolla ole asiaa moottoritielle.
Toisaalta olen myös introvertti henkeen ja vereen. Introvertit ovat usein erinomaisia suunnittelussa ja haaveilussa. Olisi mukava ajatella, että joku päivä suunnittelun on pakko muuttua tekemiseksi. Yleensä paha olo kiristää otettaan, kunnes on pakko ryhtyä tuumasta toimeen. Ja sitten helpottaa. Mitä, jos oloa oppiikin sietämään?
Miksi kylvää, jos ei aio niittää? Miksi kerätä tietoa tai ymmärrystä, jos sitä ei aio käyttää? Toisaalta uskon, että iso osa hyppäyksessä tiedosta ymmärrykseen tapahtuu tekemisen kautta. Oma haasteeni on aloittaa tekeminen, jos en tiedä täsmälleen, miten pääsen maaliin. Elefanttikin syödään pala kerrallaan ja ehkä jostain löytyy vielä uskoa.
Sittemmin olen tehnyt. Olen myös tehnyt paljon virheitä. Ja koskaan ei tiedä, milloin joku tiedon murunen muuttuu hyödylliseksi.
Enemmän tai vähemmän teemaan liittyen voin lämpimästi suositella Netfixistä dokumenttia Inside Bill’s Brain: Decoding Bill Gates.
Loppujen lopuksi
Ihmisen päähän mahtuu rajallinen määrä tietoa. Sinä voit valita, että minkälaisella pullamössöllä täytät omasi.
Minä olen tehnyt valintani ja toistaiseksi se on toiminut paremmin kuin hyvin.
Tarina on alun perin julkaistu 25.2.2020, mutta päätin pelastaa sen arkistoni roskakorista ja täydentää uusilla ajatuksilla.