Kulutuskrapula

Päätä jomottaa, kurkkua kuivaa, olo on apea ja vieläkin mietityttää, että mitähän sitä tuli taas tehtyä.

Kyseessä on vakava kulutuskrapula.

Rahaa on tullut käytettyä viimeisen kuukauden aikana aivan liikaa. Muistan, kun ennen vanhaan ostamisesta tuli mukava olo. Nyt tuo tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Hetkellisen ostoinnostuksen on korvannut karmea olotila. EN ENÄÄ IKINÄ OSTA MITÄÄN!

Kaikki alkoi yhtenä tiistai-iltapäivänä noin seitsemän kuukautta sitten. Surffailin koneellani ja avopuolisoni kysyi minulta jotain mihin vastasin tapani mukaan “joo”. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä minulta kysyttiin.

Vähän aikaa sitten selvisi, että olin lupaunut lähtemään lomamatkalle. Diili oli seuraavanlainen: avopuolisoni myy turhaa romua pois nurkista ja rahat käytetään matkaan. Muuten minua ei saisi lähtemään. Yhteisistä tavaroista kaikki myyntitulot menivät matkakassaan ja omista tavaroista 50 %. En uskonut koskaan joutuvani matkalle, varsinkin kun kaikesta turhasta oli jo muuton yhteydessä luovuttu.

Toisin kuitenkin kävi ja vielä ennätysvauhdilla: löysin itseni altaan reunalta aurinkoisesta Barcelonasta. Matkakassaan oli kertynyt 750 € ja tällä sai neljän yön reissun neljän tähden hotelliin muutaman metropysäkin päähän keskustasta. Lisäksi “tarvitsin” uusia vaatteita ja näihin hurahti lähemmäs 70 euroa. Käytettyyn rahaan nähden kokemuspankkiin kertyi mukavasti talletuksia, mutta silti suren kaikkia 820 ahkeraa työntekijääni. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin vain 445 näistä oli omiani.

Ihan kuin tässä ei vielä olisi ollut tarpeeksi, hyvä ystäväni päätti sinetöidä pitkän suhteensa avopuolisonsa kanssa. Häät ovat myöhemmin tänä vuonna, mutta asiaan kuuluvat polttarit rokottivat lompakkoani jo nyt. Menot yhteensä 200 €. Osallistumatta jättäminen ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut vaihtoehto, vaikka ystäväni olisi tämän todennäköisesti ymmärtänyt.

Polttarirahat kirvelevät seuraavassa vuosikatsauksessa pahasti, mutta mielenrauhani säilyttämiseksi matkaan käytetyt rahat eivät tule ikinä näkymään tuloina tai menoina kolmannesvuosikatsauksissani. Eiväthän nämä edes tavallaan olleet oikeita tuloja, joten eivät ne voineet olla myöskään oikeita menoja.

Mutta vaikka kuinka asiaa itselleni perustelisin, on rahat murhattu ja rinnassani tuntuu viiltävä kipu.