Säästäminen - pelkkää piinaa aamusta iltaan

Viime aikoina blogini on saanut jonkin verran keskustelua aikaan. Pääosin ihmiset tuntuvat suhtautuvan tavoitteeseeni epäilevästi. On aika kumota suurimmat harhaluulot.

1. Elämästä kuuluu nauttia, eikä vain säästää ja jäädä paitsi kaikesta hauskasta.

En koe jääväni paitsi mistään hauskasta. Minulla on yllin kyllin kaikkea tarvitsemaani. Materiaalista omaisuutta on aivan riittävästi, jos ei suorastaan liikaa. Lisäksi minulla on upea perhe sekä läheisiä ystäviä, joiden kanssa vietän aikaa. Aikaa kuluu myös harrastuksieni parissa.

Suhtaudun melko intohimoisesti rahaan ja säästäminen on jo itsessään mielestäni varsin hauskaa puuhaa. Voisi sanoa, että säästäminen on yksi harrastuksistani. En säästä liikaa enkä liian vähän, vaan juuri sopivasti, jotta harrastus pysyy mielenkiintoisena. Tietenkin pyrin koko ajan kehittymään.

Se, että olen asettanut tavoitteen päästä melko aikaisin eläkkeelle, tuo ainoastaan lisää sisältöä elämääni. Jokaisesta hetkestä tulee aavistuksen verran mielenkiintoisempi, kun päätöksiä saa pohtia pidemmällä tähtäimellä. Lisäksi koen usein mielihyvää siitä, että tekemieni päätösten pohjalta pankkitilini saldo on saanut uusia työntekijöitä nykyisten lisäksi.

2. Elämässä pitäisi tehdä haastavia ja kehittäviä asioita, eikä vain säästää.

Mielestäni säästäminen tässä mittakaavassa on melko haastava. Jos tavoitteeni ei olisi haastava, varmasti useampi ihminen sen olisi jo tehnyt. Tavoitteen saavuttaakseni joudun jatkuvasti kehittämään ja haastamaan itseäni. Menoja pystyn karsimaan tiettyyn pisteeseen asti ja se vaatii vielä tutkimustyötä ja uusien asioiden opettelua. Kun menot on karsittu aivan minimiin, jää jäljelle tulopuoli, jossa ei varsinaista ylärajaa edes ole. Uskon oppivani todella paljon matkan varrella ja kaikkia hankittuja taitoja voin hyödyntää koko loppuelämäni.

3. 600 000 euroa ei riitä eläkkeelle jäämiseen.

Tähän asiaan palaan tulevissa postauksissa vielä useita kertoja. Uskon pärjääväni tuolla summalla aivan mainiosti, koska kulutukseni on melko vaatimatonta. Ostamalla voi saavuttaa hetken huuman ja onnellisuutta muistuttavan tunteen, mutta itseasiassa tämä sama tunne on mahdollista saavuttaa myös sillä, että jättää jotain ostamatta. Näin ainakin minua kokeneemmat säästäjät sanovat. Itse kamppailen vielä jonkin verran ostamishaluja vastaan, mutta olen myös kokenut tyytyväisyyttä siitä, että jätän potentiaalisen ostoksen kaupan hyllylle pölyttymään. Säästäminen voi aiheuttaa enemmän mielihyvää kuin ostaminen.

Joitakin kompromisseja joudun tietenkin kulutuksen suhteen tekemään. Olen esimerkiksi luopunut kokonaan tai lähes kokonaan kahvista, alkoholista, ulkomaan matkoista ja shoppailusta. Jos jotain hankin, niin hankin sen tarpeeseen. En mielestäni ole mistään tarpeellisesta luopunut. Olen aivan yhtä tyytyväinen elämääni ilman näitä asioita kuin niiden kanssa.

Olen onnellinen kun saan toteuttaa itseäni, pystyn jatkuvasti kehittymään ja elämässäni on sopivassa suhteessa haasteita ja onnistumisia. Tähän asti eläkeprojektini on tarjonnut juuri näitä. Jos sinä murehdit säästämistä, on ehkä aika hoitaa säästäminen automaattisesti uhraamatta sille sen enenmpää ajatuksia.