Vaihtokauppaa kuoleman kanssa

Olen takertuja. Niin pitkälle kuin muistan, olen aina ollut sitä mieltä, että ennen kaikki oli paremmin. Lapsuudessani halusin olla hieman nuorempi, nuoruudessani haikailin lapsuuden perään, urheiluharrastuksen loppuessa roikuin hallin nurkissa paljon kauemmin kuin olisi ollut suotavaa ja päättyneistä parisuhteista ylipääseminen on kestänyt ikuisuuksia. Öisin menneisyyden haamut kummittelevat unissani.

Tulevaisuus ei näytä yhtään valoisammalta.

Olen sen ikäinen, että ympärilläni olevien ihmisten piinallisen hidas haurastuminen päättyy enenevissä määrin kuolemaan. Minä vedän henkeä sisään, hän puhaltaa ulos viimeisen kerran. Jäljellä on pelkkä muisto. Ja kohta ei edes sitä.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun näin käy. Eikä viimeinen. Tällä kertaa vain joudun raportoimaan asian. Toinen puoli vaihtokaupassa on se, että olen nyt reilut 30K rikkaampi. Ainoa vaihtoehtoni oli suostua vaihtokauppaan.

En ole surullinen. Se aika meni jo kauan sitten. Olen kiitollinen.

Tunnen pintapuolisesti saamani rahan historian. Nyt on myöhäistä kysyä tarkemmin, mutta on suorastaan uskomatonta, että summa päätyi minulle asti. Tarinaan liittyy lähtö täysin nollasta, selviytyminen raskaasta velasta itselleni sietämättömällä riskillä, rakastuminen ja toinenkin, tuttu pankinjohtaja sekä järjetön määrä työtä pitkin yötöntä yötä. Ja paitsi työtä, myös iso lusikallinen hyvää onnea.

Vaihtokaupan myötä koin myös henkilökohtaisen heräämisen. Jälkikäteen ajateltuna olen käyttänyt blogin historiassa liian innokkaasti, jos minä niin myös sinä ajatusta. Vaurastuminen on helppoa, kun sen tekee laskin kädessä tai kun joku muu on tehnyt kaiken työn.

Minun suurin saavutukseni on, että en ole tuhlannut muiden antamia rahoja. Sinulla voi olla mahdollisuus luoda paljon parempi kertomus.

Blogini ei ole koskaan ollut tarina ryysyistä rikkauksiin ja on sitä vielä vähemmän tulevaisuudessa. Tekemiselläni on vaikutusta. Silti olen laiska paska siihen työmäärään nähden, minkä nyt saamani raha on aikanaan vaatinut.

Olen välillä harmitellut ääneen, että lottovoitto ei ole osunut kohdalle. Tarkemmin ajateltuna olen jo voittanut. Enkä puhu vain rahasta.

Ehkä sinäkin olet jo voittaja.

Nyt on hyvä hetki avata silmät edes hetkeksi. Harmi, että sen huomaamiseen vaaditaan aina muistutus.

Lopuksi

Ei voi tulla yllätyksenä, että jokainen meistä kuolee. En tiedä miksi kamppailen tällaisen asian kanssa niin paljon. Jokainen kokee samankaltaisen polun. Ensin kuolevat isovanhemmat tai jopa heidän vanhempansa. Sen jälkeen omat vanhemmat. Sitten ystävät, sisarukset ja puoliso. Välissä yksi, jos toinenkin lemmikki. Sitten itse. Näin siis parhaassa tapauksessa --- paskempiakin vaihtoehtoja on.

Vaikka kenenkään kuolema ei voi tulla yllätyksenä, silti on vaikea muistaa, että aivan kaikki on lainassa. Tekisi mieli sanoa, että minulla lainassa, mutta se ei ole totta. Kukaan tai mikään ei tässä elämässä oikeasti ole minun. Eikä sinun.

Kiitollisuus auttaa takertumiseen ja vanhassa vellomiseen.

Tiedän teoriassa, miten elämä toimii. En silti pysty hyväksymään tai ymmärtämään sitä. Ehkä jotain loksahtaa pääni sisällä paikalleen, jos joskus pääsen osalliseksi elämän luomiseen pelkän kuoleman odottamisen sijasta.

---

Jos olet käynyt aikaisemmin blogissa, niin huomaat varmaan pientä muutosta. Selittelen muutosta seuraavassa kuukausikatsauksessa. Jos huomaat kriittisiä puutteita, niin arvostan, jos viitsit laittaa siitä viestiä.

Jos olet laittanut minulle meiliä viikon sisällä ja en ole vastannut, niin viestisi ei ole tullut perille. Nyt sähköpostin pitäisi toimia ja myös Twitterin kautta voi laittaa yksityisviestiä.