Joku kerta

“Nähdään joku kerta.” totesi ihminen toiselle. Se joku kerta vain ei koskaan toteutunut. Olen monesti miettinyt, että mistä tässä on oikeasti kyse. Olisiko liikaa vaadittu, että voisi olla rehellinen sekä itselleen että toisille? Ei kannata tyytyä sanaan ehkä, jos todellisuus on 97 % todennäköisyydellä ei ikinä.

Inhoan keskeneräisiä asioita. Tai keskeneräinen antaa ehkä väärän kuvan, mutta sellaisia asioita, jotka jäävät roikkumaan ilmaan, vaikka ne voisi hoitaa heti pois. Esimerkkeinä:

• Puolitutun kanssa sovittu joku kerta tapahtuva tapaaminen
• Saapunut sähköposti, joka odottaa vastausta
• Mikä tahansa muu roikkuva muutaman minuutin asia

Tällaiset asiat jäävät usein mieleen hautumaan, vaikka niistä olisi erittäin helppoa päästä eroon. Mielessä ne kuluttavat kapasiteettia, jolle olisi parempaakin käyttöä. Kaksi suurinta syytä taustalla ovat:

a) Ei haluta loukata toisen tunteita
b) Ei osata tehdä päätöstä

Tunteet pelissä

On yllättävän vaikea sanoa ei, paitsi jos kyseessä on puhelin myyjä. Kävin jokin aika sitten puolituttuni kanssa keskustelua. Keskustelu eteni alusta loppuun ja päätyi pisteeseen “Olisi kiva joskus nähdä ja rupatella lisää kuulumisia”. Päivämäärän sopimisesta ei sitten tullutkaan enää mitään ja asia jäi roikkumaan. Lopulta totesin, että annetaan olla.

Asian voi aina nostaa uudelleen pöydälle ja ehkä seuraavalla kerralla ajoitus on sopiva jokaiselle osapuolelle. Ei kannata loukkaantua, vaikka vastaus olisi kielteinen. Paras on hyväksyä faktat, saattaa asia maaliin ja keskittää kapasiteetti seuraavaan asiaan.

En muista kuinka kauan kesti ennen kuin aikoinaan päädyin Osinkokuninkaan kanssa kahvikupposelle. Asia roikkui ilmassa vuosia. Olisin voinut hoitaa oman osuuteni paljon fiksumminkin.

Päättämisen vaikeus

Toinen saamattomuuden syy on päättämisen vaikeus. Välillä pienenkin päätöksen tekeminen voi olla suuren tuskan takana ja päätös viivästyy, koska itse odottaa jotain parempaa tulevaksi.

Päätöksen tekemisessä auttaa, kun puntaroi seurauksia akselilla päätöksen vaikuttavuus ja päätöksen peruuttamisen mahdollisuus (lisää fs.blog). Jos päätöksen vaikutukset ovat pieniä ja ne on helppo peruuttaa, ei kannata turhaan vaivata päätään kovin pitkään. Vielä parempi, jos muistaa olla oma itsensä ja tietää omat arvonsa, niin monta päätöstä voi tehdä jo etukäteen.

Jatkossa en jätä asioita roikkumaan. Ymmärrän, että en saa kaikkia päätöksiä oikein tai onnistu miellyttämään kaikkia. Se on joko nyt tai sitten ei koskaan — ainakin ei koskaan aina siihen asti, kunnes asiaa tarkastellaan kokonaan uutena.

Puhdas pöytä, autuas mieli.