Kyllästynyt olemaan idiootti

Kyllästynyt olemaan idiootti

Minä, kolme muuta täysikasvanutta ja kaksi lasta istuimme ruokapöydän ääressä. Keskustelu sorisi, nyökkäilin ja hymyilin. Yksi pöydän henkilöistä päätti tiedustella kahdeksan vuotiaalta lapseltaan, että tietääkö hän kuka on Suomen pääministeri. Lapsi empi eikä vastausta kuulunut. Sitten vanhemman katse kääntyi minuun. Mielessäni ajattelin, että älä tee sitä. Ei. Pliis älä... älä... "No, tietääkös P.Ohatta, että kuka on Suomen pääministeri?". Kasvoilleni kohosi puna – minulla ei ollut aavistustakaan.

Olenko siis idiootti?

Hänen mielestään kyllä. Totuus on monimutkaisempi.

Tieto on mielenkiintoista. On todella helppo tietää silloin, kun tietää. Jos itse tiedät ja toinen ei, niin väkisin mieleen tulee ajatus, että kylläpäs tuo toinen on tyhmä.

Fiksuksi, vaikka väkisin

Tämän artikkelin juuret juontavat aikaan, jolloin kirjoitin omasta minimalismi-projektistani. Silloin käytin Facebookia viikoittain tai jopa päivittäin. Tai jos en Facebookia, niin sitten selailin LinkedInin tai jonkun muun sovelluksen uutisvirtaa.

Sosiaalisen median myötä olin oppinut tavan, että puhelin pitää kaivaa vähän väliä taskusta ja katsoa onko mitään uutta. En pitänyt siitä, että kännykkä oli aamulla ensimmäinen asia kädessäni ja illalla viimeinen.

Halusin tavasta eroon ja päätin olla kaivamatta puhelinta jatkuvasti esille. Jo muutamassa hetkessä aloin huomaamaan vieroitusoireita ja kuin itsestään käteni löysi tiensä kännykälleni – Ei mitään uutta.

Taisteltuani jonkin aikaa itseäni vastaan ymmärsin, että olin lähestynyt asiaa väärästä näkökulmasta. Minulla on jo tapa etsiä kännykkä käsiini, miksi en hyödyntäisi tuota tapaa positiivisella tavalla?

Osaan taitavasti kaivaa kännykän taskusta. Enää piti keksiä järkevää viihdettä täyttämään kännykän ruutu. Päätin korvata somen sovelluksella nimeltä Anki. Anki on tarkoitettu kysymys / vastaus -tyyppisten asioiden kertaamiseen (flash cards).

Otin esiin muistiinpanot kaikista lukemistani kirjoista ja syötin ne Ankiin.

Hauki on kala

Arkistojeni kätköihin olen yrittänyt poimia olennaiset asiat kaikesta lukemastani. En lue erityisen paljon, mutta tutkaani osuu aina silloin tällöin jotain mielenkiintoista enkä halua uteliaisuuttani hillitä.

Aikaisemmin olen ajatellut, että lukeminen on pelkästään positiivinen asia. Nyt en ole täysin varma. Tim Ferriss on maininnut asiasta viime aikoina Podcastissaan, mutta lukeminen on itseasiassa oiva ja sosiaalisesti hyväksyttävä tapa välttää tekemästä asioita. Ja toden totta. Lukiessani minusta tuntuu, että teen jotain hyödyllistä, vaikka en itseasiassa oikeastaan tee mitään.

Yleensä yhdistän lukemani sen hetken ajatuksiini. Sama kirja voi avautua täysin erilaisena riippuen siitä, että millaisessa elämäntilanteessa sen luen. Se minua on puolestaan aina harmittanut, että en muista lukemiani asioita tarpeeksi hyvin. En ainakaan kovin pitkään.

Lähteestä riippuen noin viidellä oikein ajoitetulla kertauksella olisi mahdollista muistaa asiat pitkään. Se on todellista idiotismia, jos kaadan tietoa yhdestä korvasta sisään, kun se valuu toisesta ulos.

Yksi esimerkki muistamiseen johtavasta kertaamisesta:

  • Ensimmäinen kertaus heti oppimisen tapahduttua
  • Toinen kertaus puolen tunnin kuluttua
  • Kolmas päivän päästä
  • Neljäs parin viikon päästä
  • Viides parin kuukauden päästä

Anki tarjosi mahdollisuuden taklata kaksi haastetta yhdellä iskulla. Minulla oli mahdollisuus muuttaa huono tapa kännykän käytöstä hyväksi ja samalla muuttaa itseni astetta tai kahta fiksummaksi.

Luettujen asioiden kertaaminen alkoi lupaavasti. Opiskelin innoissani vanhoja muistiinpanoja ja lisäsin samalla uusia joukkoon. Intoa kesti ehkä muutaman kuukauden. Sittemmin on ollut hiljaista. Nyt 75 korttia on odottanut kertaamista jo pidemmän aikaa.

En ole varma mitä tapahtui. Loistava suunnitelma on jäänyt puoli tiehen. On niin paljon helpompi innostua uuden lukemisesta, kuin kerrata vanhaa, että eksyn lähes aina uuden tiedon äärelle (lue Twitteriin).

Positiivista on se, että en enää koe tarvetta kaivaa kännykkää jatkuvasti esille. Sen voi laskea puolikkaaksi voitoksi, että en enää ole ihan täysi nisti. Ja kun kaivan kännykän esille, niin yleensä opin jotain uutta — ainakin hetkeksi.

Kokonaan toinen asia on se, että ulkoa opettelu eli tietäminen ja ymmärtäminen ovat täysin eri asioita. Ehkä, jos ymmärtäisin asiat, niitä ei tarvitsisi hakata väkisin päähäni. Hauki on kala.

Ymmärtäminen

Paras paikka aloittaa ymmärtäminen, on Farnam Street ja Shane Parrisin kirja The Great Mental Models. Ensimmäinen kirja käsittelee yleisiä ajatteluun liittyviä malleja tai viitekehyksiä, joiden tarkoitus on auttaa ajattelemaan paremmin.

Viitekehyksiä tarvitaan, koska tieto on niin paljon, että kaiken sen pitäminen tallessa pääkopassa ei ole mahdollista. Kaikki alkaa siitä, että ymmärtää mistä on oikeasti kyse. Usein ongelmien välttäminen on parempi vaihtoehto, kuin niiden ratkominen.

Ymmärtämisen ja tietämisen ero on siinä, että ymmärtämisen voi muuttaa käytännön toiminnaksi.

En kirjoita kaikista viitekehyksistä laajemmin, mutta poimin niistä yhden, koska se on tässä paikassa ja hetkessä se, joka kolahti minulle eniten.

Pätevyys

Alkuperäinen termi kuuluu englanniksi Circle of Competence. Tällä viitataan siihen, että ihminen ymmärtää ja on pätevä tietyllä osa-alueella. Esimerkiksi Warren Buffetin tapauksessa tämä tarkoittaa sijoittamista niihin yhtiöihin, joiden toiminnan hän ymmärtää.

Pätevyyden kehittäminen ei ole mahdollista jokaisella osa-alueella ja yhdelläkin se on vuosien aktiivisen työn tulos. Tieto muuttuu ja osaamisen pitää kehittyä siinä mukana. Käytännössä kyse on siis jatkuvasta oppimisesta.

Mistä tiedät olevasi pätevä, jollain osa-alueella?

The Great Mental Models määritteli asian näin: Jos tiedät mitä et tiedä, sinä olet pätevä. Jos ymmärrät omat rajasi, pystyt toimimaan oikein.

Auts.

Tajusin, että minulla ei ole yhtään osa-aluetta, missä olisin pätevä. En todellakaan tiedä, että mitä en vielä tiedä. Onneksi monella osa-alueella on mahdollista pärjätä, vaikka ei olisi täysin pätevä. Silti on masentavaa huomata oikeasti olevansa idiootti.

Jos luulet tietäväsi kaiken jostain, valitettavasti joudun tiputtamaan myös sinut maanpinnalle, koska näin ei ole.

Jos oikeasti ymmärrät, tiedät rajasi.

Oppikoulu

Tähän mennessä olen koulussa oppinut ainoastaan varastoimaan tietoa lyhytkestoiseen muistiin. Tenttiä edeltävänä iltana (tai bussimatkana) tehty kertaus on ollut täysin riittävä menestymiseen arvosanamielessä.

Prosessin varjopuoli on se, että tällä tavalla ei synny minkäänlaista korkoa korolle -ilmiötä oppimisessa ja mitä enemmän ikää karttuu, sitä paremmin huomaa menetelmän älyttömyyden. Mitään ei vain tartu mukaan. Ja luovuuteni olen haudannut jo aikapäiviä sitten.

Luulen, että minussa on enemmän vikaa kuin systeemissä. Mutta molemmissa on varmasti petrattavaa. Oma kannustimeni on ollut päästä mahdollisimman helpolla. Systeemin kannustin on päästä minusta eroon mahdollisimman nopeasti.

Aloitin viime syyskuussa tietotekniikan opiskelun ja ensimmäiseksi lukukaudeksi tempauduin mukaan systeemiin ja systeemin ehdoilla. Minua kannustettiin ottamaan mahdollisimman paljon kursseja: "Tuonne rakoon mahtuisi vielä sitä ja tänne tätä". Ei niin yllättäen lopputulos oli jälleen juosten kustua. Paperilla näyttää, että osaisin jotain. Valitettavasti ymmärrystä ei silti ole syntynyt.

Iloinen yllätys on ollut se, että edes osittain koulukurssien sisältö ja toteutus ovat olleet laadukkaita. Toki mukaan mahtuu myös sellaisia kursseja, joissa materiaalit on tehty vuosia sitten ja sen jälkeen todettu, että ei sitä hyvää kannata turhaan vaihtaa.

Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi, jos myös koulussa kurssit toimisivat markkinatalouden lakien mukaisesti. Toisaalta laadun paranemisen sijaan se voisi johtaa siihen, että kursseja olisi tarjolla vain sen hetken hypetetyistä asioista. Turha rakentaa toista internetin kaltaista alustaa. Se olisi jo edistystä, jos oppilaiden kursseille antamista palautteista tehtäisiin julkisia. Välillä olen miettinyt rakentavani palvelun tähän, mutta toistaiseksi muut projektit ovat vieneet voiton.

Haluan aidosti oppia, joten nyt päätin yrittää erilaista lähestymistä. Jätin pois mielestäni turhat kurssit, vaikka ne jonkun muun mielestä olisivat pakollisia. Jätin myös pois riittävän monta kurssia, jotta voin keskittyä oppimaan ja ennen kaikkea ymmärtämään. Keskityn siihen, minkä uskon olevan oleellista. Voin toimia niin kuin parhaaksi katson, koska en tarvitse tutkintoa.

Jos edes yhden asian ehtisin tässä elämässä oppia kunnolla.

Tästä tosin seuraa nopeasti keskustelu siitä, että kannattaisiko erikoistua vai olla enemmän generalisti. En tiedä vastausta. Lähtökohtaisesti mitä parempi on, sitä tuottavampaa ja mielenkiintoisempaa on tekeminen. Tiedän monien kannattavan erikoistumista. Varjopuoli on se, että on älyttömän vaikea olla paras yhdessä asiassa. On paljon helpompaa olla paras, kun yhdistää kaksi tai kolme mielenkiinnon kohdetta. Tärkeintä on se, että on itse valmis elämään valintansa kanssa.

Entä se pääministeri

Koska joku tähän kuitenkin tarttuu. En ole huomannut mitään eroa elämässäni pääministerin vaihtuessa. Asiasta on tullut minulle yhdentekevä. En koe sen olevan edes vaikutuspiirissäni. Ja voin hyvin elää sen kanssa, että pidät minua idioottina.

Toisaalta tiedän täsmälleen mitä tarkoittaa, kun Sql-server ilmoittaa, että "Transaction (Process ID) was deadlocked on lock | communications buffer resources with another process and has been chosen as the deadlock victim". Tämä on minun elämäni kannalta paljon merkittävämpi asia kuin pääministerin nimi. Vaikka et tietäisi mitä edellä mainittu virhekoodi tarkoittaa, en silti pidä sinua idioottina.

Me vain keskitymme eri asioihin.

Teeskentelijä

Nyt kun ymmärrät pointtini, voin paljastaa, että en oikeasti täysin ymmärrä mainittua virhekoodia. Tiedän yhden ratkaisun, mutta ymmärrys on vielä kaukana tulevaisuudessa.

Olisit saanut minut kiinni esittämällä muutaman tarkentavan kysymyksen.

Yleensä teeskentelijän saa kiinni siitä, että hän loukkaantuu jo pelkästä kysymyksestä. Todennäköisesti vastauksena on vielä pieni piikki kysyjää kohtaan. Jos et luovuta, seuraavaksi teeskentelijä olisi yrittänyt keksiä jotain aidolta kuulostavaa. Jos tämäkään ei olisi mennyt läpi, niin lopulta teeskentelijä olisi esittänyt mielipiteensä asiasta totuutena.

Vasta, kun kysymysketjun lopussa odottaa todistettava fakta, kannattaa uskoa, että henkilö oikeasti tietää mistä puhuu. Mielipide ei ole tietämistä eikä todellakaan ymmärtämistä.

Lopuksi

Pidän oppimisesta ja olen varsin ripeä kerryttämään tietoa. Tosin tällä hetkellä tunnen itseni lähinnä keräilijäksi, koska en käytä tietoa mihinkään. Passiivinen oppiminen on tekemisen vastakohta. Ehkä kyse on kapasiteettiin liittyvistä haasteista ja en yksinkertaisesti pysty konvertoimaan tietoa ymmärrykseksi – ei mopolla ole asiaa moottoritielle.

Toisaalta olen myös introvertti henkeen ja vereen. Introvertit ovat usein erinomaisia suunnittelussa ja haaveilussa. Olisi mukava ajatella, että joku päivä suunnittelun on pakko muuttua tekemiseksi. Yleensä paha olo kiristää otettaan, kunnes on pakko ryhtyä tuumasta toimeen. Ja sitten helpottaa. Mitä, jos oloa oppiikin sietämään?

Miksi kylvää, jos ei aio niittää? Miksi kerätä tietoa tai ymmärrystä, jos sitä ei aio käyttää? Toisaalta uskon, että iso osa hyppäyksessä tiedosta ymmärrykseen tapahtuu tekemisen kautta. Oma haasteeni on aloittaa tekeminen, jos en tiedä täsmälleen, miten pääsen maaliin. Elefanttikin syödään pala kerrallaan ja ehkä jostain löytyy vielä uskoa.

Tai ehkä oikotie onneen onkin luovuttaminen. Luovuttaminen on sanana ruma, mutta sillä on turhaan negatiivinen maine. Kyse voi olla strategisesta päätöksestä ja toki kontekstilla on vaikutusta. Enemmän onnettomuutta syntyy haluamalla sellaista mitä ei saa, kuin luovuttamalla ja tyytymällä siihen mitä on.

Pahoittelut, jos eksyin hieman sivuraiteelle loppua kohden. Toivottavasti pysyit ajatuksissani mukana. Se varmasti auttaa, jos olet joskus käynyt samanlaista pohdintaa itsesi kanssa.

Loppujen lopuksi

Ihmisen päähän mahtuu rajallinen määrä tietoa. Sinä voit valita, että minkälaisella pullamössöllä täytät omasi. Jos olet jo tietäjä iänikuinen, niin jossain vaiheessa voi tulla aiheelliseksi muuttaa tieto käytännön toimenpiteiksi.

Jos vaivaudut käyttämään aikaasi asioiden oppimiseen, tee se fiksummin kuin minä ja sinun ei tarvitse koskaan kyllästyä olemaan idiootti.

Enemmän tai vähemmän teemaan liittyen voin lämpimästi suositella Netfixistä dokumenttia Inside Bill's Brain: Decoding Bill Gates.

Muu inspiraatio artikkelin taustalla:

<< Kuukausikatsaus 01 2020 - 376K
Kuukausikatsaus 02 2020 - 362K >>

Sivusto ei tallenna sinusta mitään tietoja tai käytä evästeitä, kun luet artikkeleita. Toiveita, kommentteja ja kysymyksiä voi laittaa tulemaan myös meilillä.

Huom! Kommentointi käyttää evästeitä. Nimi, sähköposti ja verkkosivusi tallennetaan selaimeesi, jotta voit jatkossa kommentoida helpommin samoilla tiedoilla. Kentät vapaaehtoisia ja voit jättää ne halutessasi tyhjiksi.

Kommenttien alkuun ↑