Niiku paras päivä ikinä

Uskoisitko, jos sanoisin sinulle, että olen viime maanantaina hengaillut päivän (=90min) yhdessä Baba Lybeckin, Riku Rantala, Tapio Pajuharjun, Maija Vilkkumaan, Merja Ylä-Anttilan ja Suvi-Anne Siimeksen kanssa? En itsekään uskoisi enkä voi ketään syyttää, jos kuulostaa pahasti palturilta. Onni onnettomuudessa on kuitenkin siinä, että tämä kohtaaminen tallennettiin kuvan ja äänen kera.

Taltiointi löytyy Katsomosta otsikolla Kadonneen luottamuksen metsästys (Nro. 16, jos kännyn sovelluksella selailee SuomiAreenan tallenteita). Omasta ja täysin puolueellisesta näkökulmastani parhaat palat alkavat noin kohdasta 48:10. On mahtava seurata miten median ammattilaisilta vastaukset kinkkisiinkin kysymyksiin löytyvät salamannopeasti.

Itse olen hidasälyisenä blogin kirjoittajana tottunut hiomaan sanomisiani yleensä useampaan otteeseen, joten on aika laittaa käyntiin jälkipuinti. Huolimatta siitä, että maineeni sekopäisenä bloginkirjoittajana saattaa saada tuulta purjeisiin, keskustelen nyt itseni kanssa sovelletun haastattelun muodossa.

P.Ohatta, miten tämä eläke oikein on mahdollinen?

Tapahtumassa annoin mutkia oikoen esimerkin siitä, mikä on ajatus eläkeprojektin takana.

Jos säästää vuodessa 50 % tuloistaan, saa säästöön yhden vuoden menoja vastaavan eläkekassan. Kun samaa toimintaa jatkaa 10 vuoden ajan, saa kassan kasvatettua kymmenkertaiseksi eli säästössä on yhteensä 10 vuotta. Jos tämän kassan sijoittaa ja saa sijoitukselle 10 % tuoton, tuottaa kassa joka vuosi yhden vuoden menojen verran – ja voilà, enempää ei ihminen vuodessa tarvitse. Eläkkeelle säästäminen ei siis ole salatiedettä.

Lopulta kyse on vain yksinkertaisesta matematiikasta.

Monet eivät pidä siitä, että sanon näin, koska se saa heidän olonsa tuntumaan tyhmältä. Jotenkin he onnistuvat yhdistämään A:n C:hen. Virheellinen ajatus kulkee suurin piirtein näin:

“Koska tämä on näin yksinkertaista, niin minä olen sitten varmaan tyhmä, kun en ole tuota tehnyt. P.Ohatta taisi juuri haukkua minua tyhmäksi, joten annan takaisin samalla mitalla, enkä pysähdy miettimään sitä mitä juuri kuulin”.

Missään ei ole sanottu, että säästäminen on oikea ratkaisu. Tietyissä tilanteissa säästäminen tuo turvaa ja itse nautin siitä turvasta suunnattomasti. Kaikki eivät tietenkään arvosta samoja asioita ja siitä syystä jokaisen on tehtävä oma ratkaisunsa säästämisen suhteen. Valintaa ei voi kukaan kritisoida, koska olemme kaikki yksilöitä – toinen ei säästä mitään, toinen säästä enemmän. Tärkeintä säästämisessä on se, että säästöprosentti on henkilökohtaisiin arvoihin sopiva.

Monesti aikaisemminkin olen todennut, mutta otetaan tämä taas kerran tapetille. Aina ei voi säästää vaikka haluaisi. Jos olet esimerkiksi yksinhuoltaja, sinulla on neljä lasta ja jäät työttömäksi, niin säästäminen on varmasti mahdotonta. Usein mahdottomuus on myös valintoja. Kuinka moni pystyisi säästämään, jos olisi säilyttänyt menot sillä tasolla, missä ne olivat opiskeluaikoina? Kuinka suuri osa menojen noususta johtuu puhtaasti omista valinnoista?

Voisiko asiaa katsoa positiivisesti, vaikka se on meille suomalaisille kovin vaikeata?

Vaikka matematiikka on yksinkertaista, ei se tarkoita sitä, että pidän muita ihmisiä tyhminä. Tyhmäksi muuttuu vasta silloin, kun ei ota vaihtoehtoja huomioon avoimin mielin. Ja onneksi usein huomataan myös kolikon valoisampi puoli joka Baban sanoin menee näin:

“Sunhan kannattais tehdä niin kuin P.Ohatta”

Paljon parempi ajatus on siis se, että jos kerran hidasälyinen blogin kirjoittaja, niin miksi en myös minä. Samaa luuta ja nahkaa me tässä olemme. Parasta asiassa on se, että ei haittaa vaikka ikää olisi jo hieman enemmän mittarissa. Alan parhaat ovat tykittäneet projektit maaliin alle 10 vuodessa.

Yhtä kaikki – älä tyrmää ajatusta ennen kuin olet tehnyt tarvittavan taustatyön. Jos taustojen kartoittamisen jälkeen haluat laulaa EI, niin se on sinun päätöksesi.

Maija, eläkkeellä oleminen on sitä, että tekee mitä lystää? Etkö sinä jo teekin mitä lystäät eli olet vähän kuin eläkkeellä?

Omien kriteerieni mukaan Maija Vilkkumaa on jo eläkkeellä. Itse hän näki asian niin, että ei halua koskaan jäädä eläkkeelle. Kun ei tee töitä rahasta, ei ole myöskään mitään järkeä lopettaa työntekoa. Ainoa mitä tästä voi päätellä on se, että voi olla täysin eri mieltä asiasta ja silti olla siitä 100 % samaa mieltä.

Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin Maijan kohdalla ei tainnut täyttyä eläkkeeni toinen kriteeri eli se, että ei joudu stressaamaan taloudestaan. Ei ainakaan tässä lähetyksessä esiin tulleiden tietojen valossa, vaikka muualla mediassa ihan komeita ansaintalukuja on esiteltykin.

Jos jäät kolmevitosena eläkkeelle, niin mitä sä sitten teet?

Tarkemmin ajateltuna tähän ei tarvitakaan ennustajaa. Kyse on kuitenkin omasta elämästäni, joten voin aika pitkälti vaikuttaa siihen mitä sitten teen. Pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että löydän itseni yhdestä näistä kolmesta sijainnista:

1. Aasiasta jonkun hotellin katolla sijaitsevan uima-altaan reunalta Pepsi kädessä.
2. Teltasta keskeltä Lapin erämaata kera hyttysmyrkyn.
3. Ruuhkasta Kehä I:n varrelta matkalla töihin.

Mitä pomosi sanoo eläkeprojektistasi? Vai oletko pitänyt sen salassa?

Tätä kysymystä ei tällä kertaa tullut, mutta se on sellainen mikä mietityttää ihmisiä. Taustaoletus on usein se, että työpaikallani voitaisiin pitää projektia negatiivisena. Kun jään eläkkeelle, en ehkä enää tule töihin. Nykyään todellisuus on sitä, että työpaikka vaihtuu melko usein eläkkeistä riippumatta. Nykyisessä työpaikassani asia on tulkittu niin, että olen sellaisessa paikassa missä haluan olla. Kun talous ei aiheuta murheita, voin huoletta keskittyä työntekoon.

Työpaikallani siis tiedetään blogistani ja satunnaisesti joku tulee jopa nykimään hihasta säästövinkkien toivossa. En ehkä ole muistanut nykyistä työpaikkaani tarpeeksi kehua, mutta myös se kertoo paljon, että välittömästi tilaisuuden jälkeen meiliin kilahti viesti pomoltani – tai oikeastaan pomoni pomolta. Keskustelua oli kuulemma seurattu livenä työpäivän ohessa ja viestin sävy oli hyvin positiivinen ja innostunut.

Pitäisikö sun alkaa pitämään meille kurssia?

No tässä kohtaa olisi pitänyt huutaa kovaan ääneen, että löytyy jo ja tervetuloa osoitteeseen www.taloudenpersonaltrainer.fi (edit: ei olemassa). Olihan kyseessä kuitenkin maikkarin show niin ei kai tuo täysin sopimatonta olisi ollut.

Mutta kurssien pitämisestä tullaan omiin haaveisiini. Iso toiveeni on, että pääsen joskus puhumaan näistä asioista nuorille. Kouluissa opetetaan sen verran vähän oman talouden hallintaa, että tuskin yhdestä talouden oppitunnista by P.Ohatta olisi kovasti haittaa. Nuoret uskovat täysillä omiin mahdollisuuksiinsa ja näihin liekkeihin olisi hyvä kaataa hieman bensaa. Avoin mieli ja vahva usko tulevaan ovat mielenkiintoinen ja voimakas yhdistelmä.

EläkeAreenasta saan lisää uskoa siihen, että pystyn itse kommunikoimaan myös puhumalla.

Mitä sanot eläkevakuutuksesta ja vähän muuta?

Eniten ajatuksia omaan päähän tuli Maija Vilkkumaan lausunnoista. Varmasti johtuu siitä, että näkemyksemme ovat niin eri maailmoista. Ehkäpä tästä saadaan jonkinlainen klassikko aikaiseksi? Oman elämänsä pankkiiri vs yhteiskuntaan luottava taiteilija?

Vaatii älyttömästi rohkeutta lähteä toteuttamaan itseään ja ihailen suuresti Maijaa siitä, että hän on uskaltanut lähteä tekemään sellaista mistä todella nauttii. Tai kuten hän itse sanoi, ala valitsi hänet eikä toisin päin. Sen verran ymmärrän, että musiikkialalla ei ole helppo menestyä ja silti jokainen suomalainen tietää kuka on Maija Vilkkumaa.

Olen myös huolissani Maijasta, kuten hänen isänsäkin. Säästämisen avulla olisi mahdollista tasata musiikista tulevia tuloja, eikä tarvitsisi elää samanlaisessa epävarmuudessa. Pelkään kuitenkin, että Maija ei anna säästämiselle edes mahdollisuutta. Sellaisessa tapauksessa eläkevakuutuskin saattaa olla parempi vaihtoehto kuin, että ei varaudu lainkaan tulevaan. Varmasti tuo on ollut myyjälle hyvä bisnes, mutta on myös Maijan onni, että edes jotain menee säästöön.

Talous haltuun kirjoitti kesäkuussa siitä, miten sijoittamiseen voi löytää inspiraatiota yllättävästä suunnasta. Artikkeli tuli mieleeni kun mietin, mitä Maija Vilkkumaa voisi tehdä taloudellisen epävarmuuden lieventämiseksi. Ja merkittävää on se, että esimerkkiä voi katsoa samalla alalla toimivalta Apulannalta. Lisää Apulannan sijoittamisesta Nyt:stä ja Kauppalehdestä.

Taiteilija ja pankkiiri voivat kulkea käsikädessä.

Ajatusmaailman lisäksi toinen merkittävä ero meillä kahdella on se, että kun Maija laulaa, se täyttää areenat ja ihmiset kerääntyvät kauempaakin kuuntelemaan. Kun minä laulan, ihmiset joutuvat joko pakokauhun valtaan tai vähintään ovat kuolla myötähäpeästä.

Kultaisen keskitien metsästäjät

Keskustelun lopussa tuli myös puhetta siitä, että Maija ei ole varautunut eläkkeeseen mitenkään. Edes Teoston maksamista tuloista ei makseta eläkemaksuja. Oletuksena tuntui olevan se, että yhteiskunta kyllä pitää huolen eli kyllä muut hoitavat laskun. Tästä herää kysymys, että jos on mahdollista varautua eläkkeeseen, mutta ei sitä tee, niin onko se oikein?

Maija kuvailee tilanteen näin:

“Hyvinvointivaltion perusajatus on, että kerätään veroja ja maksuja. Nämä sitten jaetaan oikeudenmukaisesti, eikä niin että jokainen junailee itse ja on oman elämänsä pankkiiri. Se ei ole se yhteiskunta, joka tuo turvaverkon mistä itse nautin ja mihin koko mielenterveyteni perustuu”.

Vaan eipä mennyt kovinkaan kauan, kun Maija käänsi kelkkansa täysin. Hetkeä myöhemmin hän peräänkuulutti itselleen parempia verosuunnittelun mahdollisuuksia. Tästä artikkelista voisi äkkiseltään vetää sellaisen johtopäätöksen, että verotus on hyvä juttu, kunhan ei itse tarvitse niitä veroja maksaa. Lausuntojen ansiosta Maijalle myönnettiin myös päivän byrokraatti -palkinto.

Valitettavasti yhteiskunta ei toimi, jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla.

Minä en halua elää yhteiskunnassa, missä oletetaan, että kyllä muut aina hoitavat laskun. Enkä varsinkaan yhteiskunnassa missä oletetaan, että muut hoitavat laskun ja vielä sen lisäksi peräänkuulutetaan lisää verosuunnittelun mahdollisuuksia itselle. Tähänkin pätee vanha yökerhosta tuttu sanonta – jos haluaa saada, täytyy myös antaa.

Tekopyhäksi en silti ala ja kaksinaamaisuutta on toki huomattavissa monessa meistä: Rakastamme muiden maksamia veroja, mutta omasta pussista menevät kirpaisevat.

Oman elämänsä pankkiirina toimiminen ei ole yhteiskunnan kannalta myöskään se paras ratkaisu, jos tuijottaa vain omaa napaansa. Ei voi ajatella vain itseään ja olettaa että kyllä kaikki muutkin osaavat, pystyvät ja haluavat säästää sekä sijoittaa. Huomionarvoista on se, että oman elämänsä pankkiirina toimiminen mahdollistaa sen, että voi keskittyä myös muiden auttamiseen, koska oma talous on hallussa. Lisäksi pankkiirien puolustukseksi on sanottava se, että sijoittaminen ei ole “junailua”. Se ei ole keneltäkään pois, jos itse huolehtii omista rahoistaan.

Luovan alan palkkaan liittyviä ongelmia en tarkemmin tunne, mutta artikkelin perusteella kohtelu vaikuttaa epäreilulta. Jos kerran tavalliset ihmiset (tietyin ehdoin) ja urheilijat voivat laskuttaa tulonsa yritysten nimiin, niin kyllä sen pitäisi olla kaikille muillekin mahdollista. Ehkäpä aihe kaipaa lisää perehtymistä ja kommenteissa on jopa suotavaa minua sivistää.

Laillinen verosuunnittelu on jokaisen oikeus ja verojen kanssa voi elää, kunhan ne pysyvät kohtuullisella tasolla. Verosuunnitteluun palataan tulevaisuudessa tässä blogissa.

Minä itse on yhtä väärin kuin se, että kyllä muut hoitavat laskun. Todellinen helmi löytyy jostain pankkiirin ja taiteilijan välistä – sieltä missä kaikki panostavat yhteiseen päämäärään, mutta ovat myös valmiina tekemään kompromisseja sen eteen.

Mitä jos ei ole aikaa sijoittamiseen ja sijoitusten tutkimiseen?

Sijoittamiseen ei vaadita juurikaan aikaa, mutta markkinoiden voittamiseen ei välttämättä riitä edes kokonainen elinikä. Sen sijaan markkinoiden mukaan voi sijoittaa hyvin helposti. Oma valintani olisi laajasti hajautettu ja mahdollisimman edullinen passiivinen indeksirahasto tai vastaava ETF.

Sijoittamisesta on myös tulossa kokonaan oma tarinansa tulevaisuudessa.

Luotatko eläkelupaukseen?

Avoin keskustelu on hyvä lähtökohta, mutta pitää myös päästä puheista tekoihin. Tutkimukset näyttivät, että ihmisillä on luotto melko vähissä eläkejärjestelmää kohtaan. Ehdottomasti paras tapa palauttaa luottamus on tehdä sellaiset muutokset, joiden jälkeen ihmiset voivat taas luottaa.

Eläkejärjestelmään on luonnollisesti pakko palata ihan kokonaisen postauksen muodossa. Sain areenalla syljettyä suustani vain pienen murto-osan siitä mitä minulla on sanottavana. Ehkäpä vielä hetken aikaa saan nauttia eläkehaltioiden ja haltiattarien huomiosta, joten aiheeseen on tartuttava nyt kun se on tapetilla.

Ja ehkä saan annettua edes pienen sysäyksen siihen, että tehdään nykyisestä tai jopa uudesta vieläkin parempaa.

P.Ohatta kiittää ja kumartaa

Olen äärimmäisen kiitollinen, että sain kutsun tapahtumaan ja jos muille kyseessä oli normipäivä toimistolla, niin itselleni kokemus oli ainutlaatuinen ja pelkästään positiivinen. On uskomatonta miten voi tuntea itsensä niin tervetulleeksi täysin vieraiden ihmisten keskellä. Iso kiitos siitä menee eläkeyhtiöille, jotka onnistuivat luomaan mainion ilmapiirin ja pöhinän tapahtumalle.

Pidä kaima lippu korkealla!

Pakko antaa tunnustusta myös Pori kaupungille. Pori on siitä mukava kaupunki, että siellä saa parkkeerata auton aivan niin kuin lystää vain 45 eurolla!

Tapahtuman koko tunnelma ei ihan välittynyt Katsomon lähetyksen läpi, mutta paikanpäällä myös yleisö oli oikein mukavasti mukana menossa. Eikä haittaa, jos kukaan muu äitini lisäksi ei lähetystä katso. Itse kelaan sitä repeatilla koko loppu viikon. On uskomattoman hieno tunne, kun vieraatkin ihmiset tulevat jälkeenpäin puristamaan sinua kädestä, kiittämään ja kehumaan. Unohtamatta tietenkään positiivista palautetta täällä blogin puolella. Kaiken huipennus oli kuitenkin se, kun annoin ensimmäisen nimmarini (muuten kuin päivittäisen lounaan oston yhteydessä). Menin sen verran hämilleni, että en tiennyt kirjoitanko oman nimeni vai P.Ohatan.

Minä muistan päivän lopun elämääni, joten vilpitön kiitos siitä ihan jokaiselle.

Miten meni noin niiku sun mielestä?