Silmäni kulkevat sanasta toiseen. Puhkun ja puhisen. Ärjyn ja murisen. Turhaudun ja huokaan syvään. Paljon tunteita ja paljon tuhlattua kapasiteettia, mutta ei mitään hyödyllistä. Aivoni saavat hetkellisen nautinnon ja dopamiinirysäyksen, mutta jälkeen jää ainoastaan ahdistus ja negatiivinen maailmankuva. Sama toistuu useita kertoja päivässä. Ja mikä pahinta - seuraavana päivänä kaikki alkaa alusta. Ja seuraavana. Ja seuraavana. Olen jumissa. Olen addikti.

Keskivertoihminen käyttää lähteestä riippuen noin 2-3 tuntia päivässä tuijottaen puhelintaan. Puhelinta kaivetaan taskusta noin 60 kertaa päivässä eli unen määrästä riippuen noin 4 kertaa jokaisena tuntina, kun ihminen on hereillä. En tiedä sinusta, mutta minulle tuli tunne, että käytän puhelintani liikaa.

Puhelimeni ja erityisesti sen sisältö eli some ja uutiset ovat maailman taitavimpia huomiovarkaita. Valitettavasti huomio eli toisin sanoen aika on arvokkain resurssimme. Ei siis liene ihme, että tulen vihaiseksi, kun minulta yritetään varastaa se ainoa asia, jota on rajallisesti.

Tarina alkoi jo vuonna 2021, kun häpesin sitä, että en tiedä samoja asioita kuin muut. Olin suorastaan kyllästynyt olemaan idiootti. Silloin en muistanut pöytäkeskustelussa Suomen pääministerin nimeä. Hups.

Monien silmissä tällainen tietämättömyys tekee minusta idiootin. Itse päädyin siihen, että kulutin yhä liian paljon aikaa turhan "tiedon" parissa.

Nyt oli täydellinen aika luoda pelisäännöt puhelimen käytölle ja ryhtyä samalla mediadieettille.

Miksi mediadieetti?

1. Oloni on sitä huonompi, mitä enemmän somea tai uutisia selaan
2. Tarvitsen hiljaisuutta ja tylsyyttä, jotta voin kuulla itseni
3. Inhoan tunnetta, joka pakottaa kaivamaan kännykän taskusta

Oma oloni ja ahdistukseni ei ainakaan parantunut kännykkää selaamalla, joten oli aika luopua suurimmista huomiosyöpöistä. Ensin lähti some ja sitten luovuin uutisista. Jos se tarkoittaa, että olen idiootti, niin sitten on suorastaan ihanaa olla idiootti.

Kyse on informaatiodieetistä. Tai oikeammin pysyvästä ruokavalion muutoksesta.

Jos näet kadun varressa purilaispaikan, ajatko ohi vai astutko peremmälle ja tunget sisääsi kaiken mahdollisen paskan mitä on listalla?

Niinpä. Silti usein imemme itseemme mediasta tavaraa isolla kauhalla sen kummemmin asiaa miettimättä.

Ja älä ymmärrä väärin. Rakastan hampurilaisia ja rakastan syömistä, mutta välitän myös terveydestäni. Ei kukaan yhteen purilaiseen kuole, mutta ei niitä kaikkia tarvitse joka päivä syödä.

Somen ja uutisten rajoittaminen käytännössä ei ole ollut helppoa. Kyse on taistelusta riippuvuutta vastaan. Olin tottunut täyttämään jokaisen tylsän hetken selailemalla milloin mitäkin. Enkä taida olla ainoa.

SOME

Luovuin Facebookista vuosia sitten. En koskaan ollut kovin aktiivinen, mutta stalkkasin kyllä "kavereideni" elämiä.

Twitteriä käytin melko pitkään, mutta lopetin, kun Tweetbot kuoli vuoden 2023 tammikuussa.

Viimeinen sosiaalinen media katosi puhelimestani noin pari kuukautta sitten, kun poistin LinkedInin.

Youtube löytyy yhä puhelimestani. Ehkä sekin pitäisi laskea sosiaaliseksi mediaksi, vaikka ainoa toimintani siellä on videoiden katsominen.

Sinulla on todennäköisesti vielä enemmän eri alustoja käytössä ja saatat ihmetellä, että miten voin elää ilman jatkuvia ärsykkeitä ja dopamiini tötsyjä.

En voinut.

Jatkoin kännykkäkoukussa ja korvasin somen uutisilla. Seurasin niitä tunnollisesti, kuten jokaisen kunnon kansalaisen kuuluu tehdä.

Valitettavasti oloni vain paheni vaihtamalla somen uutisiin.

Uutiset

Jos sitä voi klikata, se on uutinen. Uutisen tärkein tehtävä on varastaa huomiosi, jotta sen kirjoittaja saa palkkansa.

Oman näkemykseni mukaan 99 % uutisista on melua - siis ihan täyttä sensaationhakuista paskaa, millä ei ole kenellekään mitään käyttöä.

Maailmassa ei yksinkertaisesti tapahdu niin paljon tärkeitä asioita, että joka päivä kaikki uutisvirrat voisi kirjoittaa uusiksi.

Farnam Street nostaa ilmoille muutaman tärkeän kysymyksen uutisiin ja kuluttamaamme mediasisältöön liittyen artikkelissa Why You Should Stop Reading News

Rarely do we stop to ask ourselves questions about the media we consume: Is this good for me? Is this dense with detailed information? Is this important? Is this going to stand the test of time? Is the person writing someone who is well-informed on the issue?

Lähtökohtaisesti vastaus kaikkiin kysymyksiin on ei. Toki poikkeuksiakin on, mutta kuinka paljon aikaa pitää käyttää löytääkseen hälinästä poikkeuksen?

LIIKAA.

Uutisten opiskeluun voi käyttää tunteja päivässä vain huomatakseen, että ei ole oppinut mitään hyödyllistä.

Päädyin siihen, että en tarvitse uutisia. Jos jotain oikeasti tärkeätä tapahtuu, kuulen siitä kyllä. Nyt laitan tulpat korviin ja Odysseuksen tavoin purjehdin seireeneistä huolimatta kohti määränpäätäni.

En tosin tiedä mikä määränpääni on, mutta ainakaan se ei ole olla kaikkien aikojen uutistietäjä.

Ehkä vielä löytyy tapa, jolla saan uutisvirroista tietooni itselleni vain hyödyllistä informaatiota. Ehkä olen siitä myös joskus valmis maksamaan.

Lisäsin uutiset kiellettyjen asioiden listalle, mutta addiktio ei vieläkään helpottanut.

Muut sovellukset

Ainoa puhelimeeni jäänyt sosiaalinen media on YouTube. Sitä en juurikaan käyttänyt enkä lukenut uutisia edes selaimesta, mutta silti kaivoin puhelinta taskustani säännöllisin väliajoin.

Uutisten tilalle tuli asuntojen, sähkön hinnan, autojen ja sähköpostin selailu. Työsähköpostia minulla ei ole ollut puhelimessa vuosikausiin, mutta omaan imboxiin aina silloin tällöin jotain tipahtaa.

Aamulla herätessäni tarkistin ensimmäisenä sähkön hinnan. Illalla katsastin viimeisenä uudet ilmoitukset autoista ja asunnoista.

On suorastaan pelottavaa, miten koukuttava puhelin on ja miten levoton olo siitä seuraa.

Ja mikä pahinta, poikani katsoo jatkuvasti mallia. Hän osaa jo sujuvasti pyytää puhelinta ja haluaa katsoa videoita. Hän osaa myös menettää malttinsa, jos videot häneltä kielletään.

Tauon paikka

Jo ennen poikani syntymää näin usein vanhempia, jotka keskittyivät enemmän puhelimeensa kuin lapsiinsa. Se sai minut tuntemaan surua.

Nyt ymmärrän hyvin, että jokainen tarvitsee tauon. Korjaan. Tarvitsisi tauon, mutta sen sijaan kaivaa puhelimen taskusta tai laukusta ja täräyttää aivoille valtavan määrän ärsykkeitä lyhyessä ajassa.

Niin tein myös minä.

Olin poikani kanssa puistossa. Kun omat energiani alkoivat käydä vähiin, kaivoin puhelimen taskusta. Tarkistin sähköpostin. Ei taaskaan mitään. Sitten tajusin, että poikani oli sanonut minulle jotain ja odotti vastausta.

Minulla ei ollut pienintäkään aavistusta mitä hän oli sanonut. Yritin kysyä, että mitä hän sanoi, mutta hän ei vielä silloin osannut vastata. En saa koskaan tietää mitä menetin.

Todennäköisesti selviydymme molemmat, vaikka en tiedä mitä hän sanoi. Toisaalta aloin miettimään, että kuinka monta asiaa minulta jää vielä tässä elämässä näkemättä, kun tuijotan puhelintani? Tai kuinka moni asia jää tekemättä, kun täytän tylsyyden puhelimellani?

Virallisesti idiootti

Lopulta päädyin siihen, että en kotoa poistuessani tarvitse älykästä puhelinta. Tyhmä tai suorastaan idiootti puhelin riittäisi.

Marssin liikkeeseen ja ostin Nokia 3210 puhelimen hintaan 89 €.

Nopeasti puhelimesta paljastui mielenkiintoinen ominaisuus eli se käynnistyi uudelleen tai ainakin hukkasi yhteyden sim-korttiin aivan itsekseen, jolloin puhelin päätyi jatkuvasti tilaan "syötä sim-koodi".

Kyllästyin puhelimeen, johon ei voinut koskaan soittaa ja menin liikkeeseen kysymään mitä olisi tehtävissä.

Valitettavasti keskustelu "asiakaspalvelijan" kanssa ei oikein sujunut. Kun olin kolmannen kerran saanut häneltä ohjeen, että ÄLÄ SAMMUTA PUHELINTA, alkoi kärsivällisyyteni loppumaan.

Sain kohtalaisen hyvin pidettyä hermoni ja selitin tilanteen neljännen kerran.

Lopulta sain vaihdettua puhelimen, sen jälkeen sim-kortin, mutta mikään ei tilanteeseen auttanut. Kyllästyin ja irtisanoin liittymän.

Jos ostat tyhmän puhelimen kannattaa varautua siihen, että myös sinua kohdellaan kuin idioottia.

Nyt

Tein itselleni säännöt puhelimen ja median käyttöön.

Sallittua:

• oura
• sää
• tv-ohjelma
• ilmoitukset / äänet: vain puhelut ja sms
• katsoa pojan kanssa yhdessä jotain, jos omasta energiasta on pulaa
• oppiminen: kirjat, videot, blogit yms. (joskus myös kävellessä, mutta ei aina)

Kiellettyä:

• puhelin mukaan sänkyyn
• tylsyyden täyttäminen passiivisella median selailulla
• sähköpostin lukeminen
• autojen tai asuntojen selailu
• sähkön hinnan tarkistaminen
• uutiset (harkitsen uudelleen, jos joku keksii tavan löytää pelkät timantit)
• puhelimen esille ottaminen, jos touhuan pojan kanssa

Rakastan tv:n katselua, mutta siinä hygieniasäännöt ovat paljon yksinkertaisemmat kuin puhelimen kanssa. Jos haluan katsoa jotain, niin sitten katson. Tylsyyden täyttäminen on kiellettyä ja samoin uutiset.

JOMO

Meidän ei tarvitse pysyä kartalla kaikesta mahdollisesta ympärillä tapahtuvasta. Välillä on parempi olla läsnä tai olla tekemättä mitään.

Tässä pari videota inspiraatioksi:

• Can We Auto-Correct Humanity?
• How Boredom Can Lead to Your Most Brilliant Ideas

Hauska poiminta jälkimmäisestä:

"The only people who refer to their customers as "users" are drug dealers and technologists -Manoush Zomorodi"

Nyt voin keskittyä siihen, mikä on oikeasti tärkeätä ja auttaa saavuttamaan pitkän aikavälin hyvinvointia. #JOMO.

Lopuksi

Jos sisälläsi on inhottava tunne, joka helpottaa hetkeksi, kun selailet somea tai uutisia, suosittelen kokeilemaan taukoa ja tekemään omat hygieniasäännöt.

Hiljaisuudesta saattaa löytyä:

• rauhaa ja tyytyväisyyttä
• tyhjyyttä, pelkoa, epätoivoa tai pelkkää v*tutusta
• jotain ihan muuta

Jos koskaan ei ole hiljaista, et saa tietää mitä siellä on.

Jos koskaan ei ole tylsää, et saa tietää mitä ajatuksia aivojesi syövereissä muhii.

Loppujen lopuksi

Oma ahdistukseni ei poistunut pelkästään luomiani sääntöjä noudattamalla. Tyhjyyden lisäksi vaadittiin tarkoituksellista ajatustyötä, inspiraatiota YouTubesta ja toimintaa. Ironista, että tavallaan osa ongelmaa (YouTube) oli myös osa ratkaisua.

Viime aikoina tosin YouTuben käyttöni on lisääntynyt huolestuttavalla vauhdilla, joten saa nähdä olenko taas matkalla samaan kanin koloon uudella kulkuneuvolla. Kun poikani poistuu huoneesta, on suorastaan ihana paeta hetkeksi videoiden pariin (tällä hetkellä aiheena yleensä osakkeet tai elämäntavat).

Valitettavasti en myöskään kerännyt tarkemmin dataa puhelimeni käytöstä ennen ja jälkeen muutoksen, mutta nyt seuranta on päällä niin voin katsoa miten käyttö kehittyy tästä eteenpäin.

Edit: mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän puhelin ja YouTube vaikuttavat pakokeinolta. Jos Mikä-Mikä-Maassa on parempi olla kuin oikeassa elämässä, teen luultavasti jotain väärin. Tästä lisää myöhemmin.