Olipa kerran, kauan, kauan sitten, blogi nimeltä Saituri. Blogin tarkoituksena oli auttaa hyvän elämän löytämisessä ilman, että rahahuolet tulisivat asioita pilaamaan. Saituri oli yksi suurimmista inspiraationi lähteistä oman blogini alkutaipaleella. Suureksi harmiksi Saituri-blogi on siirtynyt jo vehreämmille niityille. Se ei kuitenkaan saa jäädä täysin unholaan. Onneksi sain luvan uudelleen julkaista Saiturin artikkeleita.  Artikkelit julkaistaan täysin alkuperäisessä muodossa ja löydät niihin linkit tämän artikkelin lopusta. Päivämäärät artikkeleissa voivat vaikuttaa vahoilta, mutta ajatus niissä on aina ajankohtainen.

Emme välttämättä ole samaa mieltä siitä, että miten toisen kirjoittama artikkeli sopii blogiini. Vaikka pääosin olen samoilla linjoilla, en silti ole välttämättä kaikesta samaa mieltä.

Joskus saatan jatkaa Saiturin ajatuksia omillani. Nyt teksti on kuitenkin julkaistu vain nautittavaksi, joten kommentointi ei ole sallittua. Toivottavasti löydät vanhasta helmestä uusia näkökulmia itsellesi!

Jos haluat lukea enemmänkin Saiturin artikkeleita, ne löytyvät aika hyvin Wayback Machinen kautta. Tämä artikkeli julkaistu alun perin 25.11.2015.

Jos se tuntuu pahalta, teet sen väärin!

”Miten pidät säästämisen mielenkiintoisena? Miten ihmeessä säästämiseen säilyy motivaatio ja mielenkiinto vuosien kuluessa?”

Olen kuullut tuon kysymyksen monesta suusta vuosien mittaan. En muista asiaa koskaan suoraan täällä koskettaneeni. On aika. Kysymys on hyvä.

Kysymys on hyvä siksi, että se paljastaa samantien myös kysyjän perusongelman. Kysyjä nimittäin olettaa itse säästämisen olevan jotenkin tuon motivaatiokysymyksen keskiössä; että siihen tulisi jotenkin erikseen aikaa ja huomiota uhrata. Huomio on toki helppo kohdistaa tähän, koska se näyttää aluksi olevan sekä syy ja seuraus.

Alussa tietenkin asiaan on nähtävä vaivaa, paljonkin, kun kulutustaan aktiivisesti tarkastelee, ”läskiä” karsii, ja elämäänsä sovittaa uuteen muottiin. Mutta laajemmassa mittakaavassa ja ajan kuluessa motivaation puute ja säästäminen molemmat ovat vain seurauksia, lopputuloksia. Syyt näihin löytyvät ihan muualta.

Lähtökohtaoletuksen keskittyessä säästämiseen, asettaa kysyjä itselleen poikkeuksetta mahdottoman tehtävän, tehdä sellaisesta asiasta mielenkiintoisen ja motivoivan, joka on oikeasti vain mekaaninen lopputulos vahvasti arvopohjaisen elämisen kiemuroissa.

Periaatteessa kysyjä esittää siis väärän kysymyksen. Ei säästämisen tarvitsekaan olla mielenkiintoista tai motivoivaa. Itse asiassa, oikein tehtynä sen ei pitäisi tuntua elämässä yhtään miltään, vaan rahaa vain jää yli. Elämän pitää olla mielenkiintoista ja motivoivaa. Kunkin oman elämän kokonaisuudesta ja monen tekijän summasta riippuu sitten se, että miten paljon sitä sitten jää yli.

Jos säästämiseen on tällä hetkellä erikseen keskityttävä ja nähtävä paljon erikseen vaivaa, ovat elintavat ja arvomaailma yksinkertaisesti ristiriidassa taloudellisten tavoitteiden kanssa. Tuosta ristiriidasta syntyy syy siihen miksi homma tuntuu ikävältä. Vasta kun nuo asiat saa linjaan toistensa kanssa siten, että kokonaisuus pitää tukevasti itseään pystyssä, eikä pyri repimään itseään kappaleiksi, on koko elämän onnistunut luomaan ylijäämäiseksi pelkän ylijäämäisen rahataloutensa sijaan.

Näin olen vuosien saatossa muun muassa omalla kohdallani tehnyt. Juuri se on aiheuttanut sen, että talouteni on ollut jatkuvasti ylijäämäinen samalla elämänlaadun hitaasti parantuessa keskittyessäni aktiviteetteihin ja ihmissuhteisiin, jotka tätä kokonaisuutta tukevat. Näin on ollut asian laita myös huomattavan vähätuloisina aikoina.

Tällaisen kokonaisuuden rakentaminen ei ole missään nimessä yksinkertaista ja nopeaa. Se on enimmäkseen henkinen ja filosofinen, välillä tuskallinenkin itseensä tutustumisen prosessi, mutta erinomaisen palkitseva sellainen.

Kun asiaa tarkastelee tältä näkökannalta, on varmasti selvää, miksi kotitalouden ylijäämästä säästöön laittaminen ei mitään erityistä ponnistelua ja motivaatiota lopulta vaadi. Se vaatii motivaatiota ainoastaan silloin kun se toimintana on itseisarvo, ei lopputulos laajemmasta kokonaisuudesta.

Sen sijaan siis, että tulisi yrittää ylläpitää katoavaa motivaatiota itse säästämiseen, tulisi tuossa tilanteessa alkaa nopeasti keskittymään elämän muun sisällön rakentamiseen palikoista, jotka aidosti elämänlaatuun eniten vaikuttavat. Harvalla ostettavalla asialla on tässä niin suurta roolia kuin on helppo kuvitella. Taloudellinen ylijäämä on yksi tekijä muiden joukossa. Mutta sen aikaansaaminen on tapahduttava kestävästi, muiden osa-alueiden kanssa harmoniassa.

Niinkuin A-studiossakin möläytin: ”Jos säästäminen tuntuu pahalta, sen tekee väärin.”

Se, miten kaikki tämä muutetaan konkreettisesti ja kokonaisvaltaisesti toimivaksi kokonaisuudeksi on asia, johon tulemme varmasti pureutumaan kirjan (Erilainen ote omaan talouteen

– Vapaus, onni ja hyvä elämä)aiheita sivuten (joka on kirjoitettu tämän aiheen ympärille).

Pitääkö sinun tällä hetkellä nähdä paljon erikseen vaivaa ylijäämäisen talouden aikaansaamiseksi (olettaen, että et ole todella vähätuloinen)? Miten olet lähtenyt rakentamaan elämääsi kokonaisvaltaisen henkisen ja taloudellisen ylijäämän luomiseksi?

—————-

Lisää Saiturin ajatuksia löydät kirjasta Erilainen ote omaan talouteen – Vapaus, onni ja hyvä elämä.

Kaikki uudelleenjulkaistut Saiturin tarinat

• Saituri: Paljonko oikeasti maksat veroja vuonna 2016?
• Saituri: Elämäntapainflaatio iskee salaa varomattoman kimppuun
• Saituri: 10 tapaa, joilla kauppa sinua harhauttaa
• Saituri: Taloudellinen riippumattomuus – Tie onneen?
• Saituri: Keneen sinä yrität tehdä vaikutusta?
• Saituri: Palkkatyöllä ei rikastu… mutta miksi?
• Saituri: Hyvää elämää etsimässä
• Saituri: Miten kehtaa iso mies asua kimppakämpässä?
• Saituri: Perintöä odotellessa
• Saituri: Jos se tuntuu pahalta, teet sen väärin!
• Saituri: Oletko oikeasti itsesi ohjaksissa?