Sossupummi

Pääsääntöisesti pyrin olemaan yksi hyvistä. Omasta mielestäni olen siinä usein onnistunut ja vanhemmiten oman kehitykseni suunta on ollut itselleni mieluinen. Aina en ole suoriutunut täydellisesti ja valitettavasti historiasta löytyy asioita, joita kadun. Viime kuussa ylitin kriittisen rajan ja nyt olen pahis.

Syy rajan ylitykseen on se, että omien rahojeni sijasta päätin elää muiden rahoilla. Yhteiskunnassamme ei ole sallittua irtisanoutua itse ja sen jälkeen nostaa työttömyyskorvauksia. Kun toinen ihminen kuulee näin tapahtuneen, nousevat kierrokset kattoon. Ymmärrän, että moni kokee käytökseni täysin moraalittomana.

“Noin paljon omaisuutta ja silti pitää kerjätä yhteiskunnan varoja. Onpa häpeilemätön paskiainen.”

En voi sinua tästä ajatuksesta syyttää. Luultavasti olet aivan oikeassa. En pyydä sinua muuttamaan mielipidettäsi, mutta tallennan itselleni mustaa valkoiselle. Haluan muistaa miksi toimin näin, koska tämä saattaa olla yksi niistä päätöksistä, joita kadun myöhemmin.

Minä

Omassa maailmassani minä olen suurimmalla prioriteetilla. Suurella osalla meistä on näin, vaikka muutama muuta väittääkin. Poikkeuksiakin toki löytyy. Olen kuullut, että varsinkin omien lasten syntymällä on tapana tuoda perspektiiviä. Tosin en näe mitä eroa on versioilla minä itse tai minun lapseni.

Kuinka moni oikeasti laittaa yhteiskunnan tai jonkun muun tuntemattoman edun oman etunsa edelle?

Jos minulla olisi miljoona, antaisin puolet pois -tyyppejä kyllä löytyy. Voin paljastaa salaisuuden. Konditionaalissa suoritettua tekemistä ei lasketa.

Se on luonnollisesti maailman paskin perustelu, että jos joku muu, niin sitten minäkin. Pohdin asiaa pitkään ja vaikka kuinka valintaani kyseenalaistin, en löytänyt sellaista näkökulmaa, joka olisi johtanut erilaiseen lopputulokseen.

Apukysymykset

Etsiessäni näkökulmia, tein itselleni apukysymyksiä.

• Voinko tehdä sen?
• Aiheutanko päätökselläni todellista pahaa jollekin muulle?
• Onko vika pelaajassa vai säännöissä, jos tekee kaiken sääntöjen mukaisesti?
• Miksi pitäisi pelata eri säännöillä, jos ainoa mitä on tehnyt eri tavalla, on omat kulutusvalinnat?
• Mitä eroa on työttömille järjestetyllä koulutuksella ja opintovapaalla?
• Mitä eroa on omalla opiskelullani ja opintovapaalla?
• Mitä eroa on irtisanoutumisella ja sillä, että on tehnyt työnsä potkujen arvoisesti?
• Mitä eroa on irtisanoutumisella ja sillä, että on itse valinnut mennä töihin yritykseen, joka on kaatunut tai vaikeuksissa?

Vaikka kuinka asiaa pohdin, niin aina jossain kohdassa ihminen on itse tehnyt sen vaikuttavan valinnan. Hän on tehnyt valinnan riippumatta siitä, oliko lopputulos nähtävissä etukäteen vai ei. En lopulta nähnyt mitään eroa siinä, että missä vaiheessa valinta on tehty.

Ainoa asia, mikä mieltäni tässä painaa on se, että mitähän muut minusta ajattelevat. Valitettavasti se ei ole minun maailmassani syy tehdä tai jättää mitään tekemättä.

Lopuksi

Sinä et tunne minua ja tuntematon on helppo tuomita. Se on minulle täysin ok, kun vain muistat noudattaa samoja kriteereitä itsesi kohdalla.

Jos se sinua yhtään helpottaa, olen pahoillani aiheuttamastani mielipahasta. Olen vain nössö ja rohkeuteni ei vielä riittänyt eläkekassan varaan jäämiseen. Onneksi sinun ei enää kovin kauaa tarvitse elämistäni rahoittaa. Lisäksi tuen kautta saamille rahoille valitsemani käyttökohde on sellainen, että siitä saattaa olla itseni lisäksi iloa myös muille.

Olin väärässä edellisessä kuukausikatsauksessa, koska menetin yöunet tämän asian takia. Ehkä otan jotkut asiat liian vakavasti. Pidän silti kiinni rehellisyydestäni. Jos en olisi blogin myötä ollut tuloistani tilivelvollinen, en olisi kiinnittänyt koko asiaa minkäänlaista huomiota.

Joskus itsekäs valinta on itselle se paras, vaikka muut olisivat eri mieltä.

*Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin.

Edit. lisätty ensimäisen kommentin perusteella täydennys myös artikkeliin