Terveiset norsunluutornista

Pari päivää sitten taloustaituri Terhi Majasalmi kertoi Ilta-Sanomissa siitä, miten jokaisella pitäisi olla kuuden kuukauden kuluja vastaava määrä vararahastossa.

Välittömästi artikkelin julkaisun jälkeen alkoi sataa kommenteissa kuraa Terhin niskaan. Artikkelista, jossa kerrotaan aivan säästämisen perusteista! Tässä ei vielä edes puhuttu sijoittamisesta tai yli 50 % säästöprosentista ja silti ristiinnaulitseminen tapahtui sormien napsahduksessa. Onko maamme todella näin täynnä taloustumpeloita vai ovatko he vain kaikkein äänekkäimpiä?

Tässä on monelle kommentoijalle itsetutkiskelun paikka. Terhi antoi vielä lisäohjeita toisessa Ilta-Sanomien artikkelissa, mutta kommenteissa sama teurastuslinja jatkui.

Miten suhtautua tietoon, joka on täysin oman ymmärryksen ulkopuolella?

Suurin osa ihmisistä näyttäisi kieltävän asian ja unohtavan sen saman tien, jotta voi jatkaa elämistään omassa kuplassa. Kaikki raha menee kädestä suuhun ja menee jatkossakin, koska väärässä ei voi olla eikä mielipidettään muuttaa. Kieltäminen on niin helppoa eikä kannata edes ajatella, että ehkäpä uudessa tiedossa on pieni totuuden siemen, jonka avulla voi päästä pois omasta kuopastaan.

Muistan kuinka itse ajattelin vuosia sitten, että onpa hienoa, kun saan edes jotain säästöön tuloistani. Sitten minulle kerrottiin, että voin säästää vaikka 50 % tuloistani. Perseelleenhän siinä lensi, mutta vähitellen ajatus upposi paksuun kallooni ja nyt tavoitesäästöprosentti on 70 %. Eikä tähän edes vaadita ökytuloja!

Luonnollisesti on tilanteita, joissa säästäminen ei ole mahdollista ja paha päivä voi olla vaikka joka päivä. Kovin montaa tällaista tilannetta, kuten vakavat sairastumiset, ei kuitenkaan ole. Jos kulut ovat yli 800 euroa kuukaudessa, on turha tulla huutelemaan, että säästäminen ei onnistu – ei edes pääkaupunkiseudulla. Tästäkin summasta voi vielä tinkiä, jos oikein tiukka paikka on.

Mitä sitten tehdä jos kulut ovat yli 800 euroa kuukaudessa ja mitään ei jää säästöön?

Tämä tarkoittaa sitä, että kulut ovat liian suuret ja niitä on karsittava. Todennäköisesti alla on liian iso asunto tai liian lähellä keskustaa. Kyseessä on TT:tä lainatakseni ohjelmointivirhe. Kuka pakotti ostamaan omakotitalon lainarahalla tai asunnon keskustasta? Pääkaupunkiseudulla bussit kulkevat ja ydinkeskustassa ei ole pakko asua. Myös aikuinen ihminen voi vuokrata vain yhden huoneen solukämpästä ja tämä voisi olla hyvä veto jokaiselle, joka haluaa säästää enemmän kuin vaatimattoman varakassan. Puolison kanssa voi sitten jo harkita omaa yhden huoneen asuntoa.

Jos ylisuuri asunto tuli jo hankittua, niin mikään ei estä vaihtamasta pienempään. Auto kuuluu samaan kategoriaan. Helpoimmalla pääsee, kun elää aina varojensa mukaan, mutta jos on jo lipsahtanut, niin sitten vain karsintahommiin. Lasten aiheuttamat kulut saattavat hieman mutkistaa tilannetta, koska heistä voi olla vaikea luopua ennen 18 ikävuotta. Vaikka kuinka kyyniseltä kuulostaa, kannattaa lapsentekoakin harrastaa laskin kädessä. Muut kulut ovat sen sijaan kokolailla ihmisen itse valittavissa.

Ruoka on monelle murheenkryyni, mutta tähän pätee samat totuudet kuin muihinkin kuluihin. Ei ole pakko ostaa sisäfilettä ja kaviaaria jokaiselle välipalalle tai käydä Mäkkärissä viikoittain. Ruuasta voi nipistää, mutta tässä täytyy olla hieman fiksumpi kuin muissa kuluissa, koska terveydestä ei kannata tinkiä. Varsinkin tilapäisesti ruuasta voi kuitenkin tinkiä ja elää vaikka alle kolmella eurolla päivässä.

Mikä minä olen sitten täältä norsunluutornista huutelemaan?

Kuluni ovat varmasti pienemmät kuin 90 % kommenteissa huutelijoista: edellisenä kolmannesvuotena ne olivat noin 720 euroa kuukaudessa. Asun 34m2 yksiössä yhdessä avopuolisoni kanssa, koska se on ainut asumismuoto mihin minulla on varaa. Päivätöistä päästyäni käyn kotona vaihtamassa vaatteet ja suuntaan hankkimaan lisätuloja sivutyöstä. Kasvottoman blogin takaa on tietenkin helppo laukoa mielipiteitä, mutta olen ollut täysin avoin omista lähtökohdistani ja elän niin kuin opetan.

Loppuun vielä parhaat poiminnat kommenteista:

Joo ja minä suosittelen pitämään 18 vuoden kuluja säästössä. Nyt valoja päälle siellä tiukkana olevat asiantuntijat! Tämä asia on päivänselvää mutta monelle mahdotonta. Pieni- tai keskituloiselle ei ole Suomessa mahdollisuutta säästää noin paljoa koska ruoka ja asuminen maksaa yksinkarteisesti liian paljon. Terhi Majasalmi ottaa kattoo vaikka mitä maksaa asuminen PK-seudulla ja paljonko on esim. kaupan kassan ja varastomiehen palkka. Tästä sitten pois verot, perheen asumiskulut ja muut menot. Montakos euroa jäi?

Itse suosittelen pitämään säästössä 25-30 vuoden kuluja, koska tuolloin ei tarvitse enää murehtia työpaikasta tai työssä käymisestä.

Jos palkkatulo rittää juuri ja juuri seuraavan palkkaan, niin mistä sen säästöosuuden voi saada? Aivan turhaa alkaa neuvomaan, että ain voi jostain säästää. Ne kaikki keinot on jo käytetty.

Oletan, että kulusi ovat reilusti alle 800 euroa kuukaudessa, koska olet käyttänyt kaikki keinot. Tässä vaiheessa sinun kannattaisi alkaa etsimään mahdollisia lisätöitä tai sivutöitä, joilla voit alkaa nostamaan tulotasoasi. Jos olet joskus ollut töissä, niin sinulla on jokin taito olemassa josta toiset ovat valmiita maksamaan.

Juupa juu, mutta mistäpä tuon vararahaston perheellinen ottaa kun kaikki menee käytännössä jokapäiväiseen elämiseen kiitos hallitusten järkyttävän talouspolitiikan? 2000 luvun alussa ennen euroongelmien alkua rahaa jäi ylikin muttei enää..

Enpä olen ennen kuullut, että hallitus on aiheuttanut niin suuret kulut, ettei niistä pysty selviytymään. Olen samaa mieltä siitä, että talouspolitiikassa on korjaamisen varaa, mutta tuskinpa tämä kuluihisi vaikuttaa. En myöskään usko, että tulojen kohdalla syy on talouspolitiikassa, koska iso osa ihmisistä pystyy tälläkin hetkellä ansaitsemaan ja säästämään rahojaan. Oliskohan joku muu toimielin joka voisi etsiä ratkaisua ongelmaasi?

Rajasalmi voi koetta elää 870 erolla ja ruveta siitä säästämään. Tuntuu vähän Rätymäiseltä puheelta

Kuka niin paljon pystyy tuhlaamaan?