Tilaihme - ilo irti pienestä asunnosta

Olen haaveillut omasta minitalosta niin kauan kuin TV:stä on näytetty aiheeseen liittyviä sarjoja. Välillä mielessä on käynyt konttiin tai asuntovaunuun muuttaminen, mutta rohkeus on loppunut kesken.  Eniten kiehtoo ajatus edullisen tönön pystyttämisestä omin pikku kätösin. Rakennusprojektin aika ei kuitenkaan ole vielä käsillä. Ehkä sitten eläkkeellä.

Koska rakennusprojekti ei ollut vielä mahdollinen, oli energia ja innostus pakko päräyttää jonnekin. Muutaman Pinterestissä vietetyn illan jälkeen suunnitelma oli selvä — nykyiseen 34 neliön lukaaliini pitäisi mahduttaa kaksi henkeä ja koira. Lisäksi olin lopen uupunut kapuamaan parvisänkyyn. Kai plus kolmekymppinen ja pienesti pullea possu ansaitsee jo tavallisen sängyn?

Reilut kolmekymmentä neliötä ei ole vielä kääpiöiden extremeä, mutta se tuo omat haasteensa. Pieni tila tarkoittaa sitä, että kaikki luovuus on tervetullutta. Mitään uutta tuskin keksin, mutta projektin aikana varastin ja jalostin muutamia mielenkiintoisia ideoita, joista toivon myös sinun löytävän inspiraatiota.

Vaihtoehtona remontille oli se tyypillinen eli muutto isompaan asuntoon ja isommille asumiskuluille. Olisi ollut niin helppoa pistää rahat haisemaan ja hankkia lisää neliöitä. Onneksi näin ei käynyt. Tyypillisen valinnan välttäminen saa minut aina tuntemaan itseni arjen sankariksi, vaikka sankariteoksi pienessä asunnossa pysyminen on aika naurettava.

Asumisen ja remontin suunnittelu

Liian usein asumista ajatellaan huoneiden kautta. Ihan sama mistä ilmoituksia katsoo, niin asunnon tyyppi ilmoitetaan aina mallilla “2h + k + s”. Tästä on helppo vetää se johtopäätös, että jos haluan nukkua ja syödä, niin tarvitsen sekä makuuhuoneen että keittiön. Jos huoneita on lähtötilanteessa vain yksi, ajaudutaan äkkiä umpikujaan.

Itselleni loogisempi ajattelumalli oli pohtia tilaa funktioiden kautta. Huoneen nimellä ei ole merkitystä, mutta tilan täytyy palvella kaikkia niitä tarpeita tai toimintoja, joita asunnossa on tarkoitus toteuttaa. Kun huoneita on vähemmän kuin toimintoja, ei jokaiselle funktiolla voi olla dedikoitua tilaa. Näin ainakin osan tilasta pitää olla muokattavissa tarpeen mukaan.

Tilan muokkaaminen itsessään on valtavan hieno ajatus. Ongelma on siinä, että tila harvoin muovautuu itsestään. Jonkun pitää tehdä siihen liittyvät työt. Tuntien oman luonteeni laiskan pulskeana porsaana, ei jatkuva renkkaaminen tulisi kyseeseen. Tai laiska on ehkä väärä sana, mutta olen äärimmäisen tarkka oman aikani allokoinnista. Tämä johtaa siihen, että toiminnot kannattaa priorisoida niihin käytettävän ajan mukaan. Yleisimmät funktiot pitää pystyä toteuttamaan vakio asetuksilla, mutta tarpeen tullen tilan pitää mukautua.

Huono esimerkki priorisoinnista voisi olla esimerkiksi tilan allokointi vakituiseksi vierashuoneeksi. Ymmärrän, että vieraat tarvitsevat paikan. Toisaalta, jos vieraita on käymässä 0,1 % talonkäyttöajasta*, niin heille tuskin tarvitaan vakituista tilaa.

Tilan käytön priorisointi toimintojen perusteella

Ensimmäinen ajatus toimintojen priorisoinnissa oli se mitä “tarvitsen” tai se mitä “kuuluu” olla. Oli jopa yllättävän vaikea kääntää ajatus puhtaasti ajankäytön perusteella priorisointiin. Esimerkiksi olin tottunut siihen, että talossa pitää olla ruokapöytä — ruokapöytä, jonka ääressä söin ehkä joka kolmas kuukausi. Normaalisti ruokailu tapahtuu sohvalla.

Lopulta toiminnot päätyivät alla olevaan järjestykseen (suluissa arvio talonkäyttöajasta*):

• Nukkuminen (40 %)
• Tietokoneen edessä istuminen (40 %)
• Syöminen (2 %)
• Lukeminen, löhöily ja TV (8 %)
• Kestitseminen (0,0000000001 %)
• Loput: ruoanlaitto, saunominen, siivoaminen yms. ( 10 %)

Tunnustan, että lista saattaa olla hieman kärjistetty. Tai siltä se ehkä ensin tuntui, mutta lista voi olla hyvinkin lähellä totuutta. Kategoria loput pitää sisällään kaiken muun toiminnan olettaen, että en unohtanut mitään merkittävää. Lisäksi oletuksena on se, että työskentelen kotoa käsin. Asunnon ulkopuolella vietettyä aikaa ei ole tässä huomioitu laisinkaan.

Periaatteessa olisin siis sängyn, läppärin ja TV:n jälkeen täyttänyt lähes kaikki tarpeeni. Toisille tämä ajatus voi olla ahdistava. Itselleni oli ilo huomata, että miten vähällä voi tulla toimeen. Näin siitä huolimatta, että toimeen tuleminen pohjautuu hilavitkuttimien läsnäoloon.

Muuta huomioitavaa

Ajankäytön lisäksi funktioiden priorisoinnissa täytyy huomioida ne mitä ilman ei voi olla ja ne mitkä tuottavat erityisen paljon iloa.

Säilytystila on esimerkki asiasta, mitä ilman olisi hankalaa tulla toimeen. Elämä olisi aika sotkuista. Avopuolisoni ei ihan samalla intohimolla ole lähtenyt mukaan minimalismiin, vaikka positiivisesti siihen suhtautuukin. Ja kyllä omaakin paskavuorta on vielä purettavana.

Toinen tarpeelliset -kategoriaan kuuluva asia on ruoanlaitto. Täytyyhän sitä ihmisen syödä. Se on asia erikseen, että kuinka paljon tilaa keittiölle kannattaa uhrata. Tällä erää en löytänyt perusteita keittiöremontille, joten se jäi alkuperäiseen malliin.

Kestitsemiseen kuluva aika on hyvin minimaalinen, vaikka vieraita kävisi joka viikonloppu. Eikä vieraita käy edes näin usein. Siitä huolimatta kestitseminen tuottaa sen verran iloa, että asunnon täytyy siihen tarvittaessa taipua. Lisäksi asia mistä en ikinä luovu, on sauna. Se on täysin turhaan olemassa suurimman osan ajasta, mutta itselleni se on helposti neliöidensä arvoinen. Ehkä keksin sille vielä jonkin järkevän vaihtoehtoiskäytön.

Remontti käyntiin

Remonttiin päätyi lopulta kaksi tilaa. Ensimmäinen tila on omistettu täysin vaatteiden säilyttämiseen, joten sille sopiva nimi on vaatehuone tai -komero. Toinen tila on asunnon sydän eli se ainoa oikea huone, johon piti saada mahtumaan nukkuminen, työskentely, rentoutuminen, syöminen ja kestitseminen. Sopiva kuvaus tälle huoneelle voisi olla elotila.

Remontin yhteydessä keittiössä tehtiin hieman hallittua hamstraamista eli organisointia. Käytännössä pariin korkeampaan keittiön laatikkoon laitettiin sisälaatikot. Lisäksi laatikoita jaettiin pienempiin osiin, keittiökaappien ovien takapuolilta löytyi tilat leikkuulaudoille, erilaisille kansille ja joillekin siivousvälineille. Tarkoitus ei ollut saada mahtumaan lisää tavaraa, vaan jakaa säilytystila pienempiin osiin, jotta jokaiselle tavaralle olisi oma paikka.

Joskus niinkin pieni asia kuin järjestys, voi saada aikaan ihmeellisen rauhan tunteen.

Remontin oli tarkoitus kestää viikon verran, mutta se paisui perinteisen IT-projektin tapaan viisinkertaiseksi. Projekti alkoi pienellä pintaremontilla, mutta itse tiloja ei muutettu. Elotilan mukautettavuus toteutettiin uusien kalusteiden avustuksella. Helpointa olisi ollut, kun täysin sopivat ja muokkautuvat kalusteet olisi saanut hankittua valmiina ja kohtuullisella hinnalla. Valitettavasti sopivia ei löytynyt suoraan hyllystä, joten oli aika kääriä hihat ja ryhtyä tuumasta toimeen.

Materiaalit ja työtilat

Materiaaliksi valikoitui MDF-levy. MDF on yksinkertainen työstää, vaikka käytössä olisi aika rajallinen määrä työkaluja. Lisäksi täydensin levyrakenteita massiivipuulla tarpeen mukaan. Levyä ei ollut ihan yksinkertainen löytää riittävää määrää ja isommissa rautakauppaketjuissa hinta oli aivan karmea. Muutaman pienemmän puutavaraliikkeen kilpailutuksen kautta löytyi sitten sopiva määrä ja sopivalla hinnalla.

Sahaaminen ja kalusteiden kokoaminen

Ensimmäinen haaste levyjen työstämisessä oli sopivan tilan löytäminen. Sen jälkeen seuraava haaste oli saada levyt sahattua sopivan kokoisiksi osiksi. Remontti tehtiin kesällä, joten piha oli käytännössä ainoa riittävän iso työtila mihin minulla oli pääsy. Onneksi ilmat suosivat ja ainakin työmatka pysyi lyhyenä. Sahaus haasteet ratkaisin tekemällä ensin sahauspöydän käsisirkkelille. Se ei ollut ihan täydellinen, mutta riittävän hyvä selvitäkseen tästä projektista.

Olen erittäin iloinen, että kohdalle sattui paras kesä sitten ikinä. Sahauksen jälkeen kalusteiden osat lojuivat pitkin pihaa ja tilanne näytti tältä:

Jälkikäteen katsoen osista tuli jopa yllättävän hyviä siihen nähden missä olosuhteissa ne oli tehty. On aivan eri asia tehdä verstaalla täysin tarkoilla laitteilla kuin DIY mallisilla virityksillä. Kalusteiden kokoamiseen käytettiin lamelloja, liimaa ja ruuveja. Luonnollisesti kaikki ruuvin kannat jäivät valmiissa kalusteissa piiloon.

Maalaaminen

Seuraavaksi työtilan piti taipua maalin kuivumiseen sopivaksi. Kuivuminen ei varsinaisesti ollut haaste, mutta kesä ja kärpäset. Pienen tilan kalusteet päätettiin pitää valkoisena ja kärpäsen raato keskellä ovea ei ollut vaihtoehto. Paras hinta-laatusuhde maalaustilaksi oli muutaman kympin arvoinen kesäpaviljonki. Siinä oli katto ja neljä seinää sekä vetoketju sisäänkäyntiä varten. Mainiota komboa täydensin hyönteismyrkyllä ja suojamuoveilla.

Olosuhteet olivat kaukana ihanteellisesta, mutta siitä huolimatta lopputulos oli aivan mainio.

Lopputulos on nähtävissä kuvien muodossa alla. Sitä ennen kuitenkin varoituksen sana. Oma taiteellisuuteni ei ulotu valokuvaamiseen eikä varsinaisesti kuvausten lavastamiseen. Pointti varmasti selviää, vaikka ylimääräisiä kalsareita tai muuta vastaavaa saattaa vilkkua siellä täällä.

Vaatehuone

Vaatehuoneen suurimmat haasteet olivat pieni tila ja erikoinen huonekoko. Ostettujen kalusteiden myötä huoneeseen olisi jäänyt tyhjää tilaa, joten looginen ratkaisu oli tehdä kalusteiden mitat huoneen mukaan. Lähtötilanteessa hyllyt olivat liian kapeita vaatteille ja omat riepuni täyttivät koko huoneen. Lähtötilanteessa vallinnut karmea sotku katosi mystisesti kameran osuessa kohdalle. Minimalisoinnin ja remontin jälkeen vaatehuoneeseen mahtuivat kahden hengen vaatteet. Tilaa jäi vielä ylikin.

Remonttimielessä laatikosto oli ylivoimaisesti haasteellisiin osuus vaatehuoneesta. Siinä kun ei olisi varaa olla milliäkään pielessä tai laatikoiden toiminta rajoittuu hyvin nopeasti. Kuten arvata saattaa, niin mittoihin tuli heittoa. Toisen puolen laatikot olivat pari milliä turhan leveät, mutta pikku säädöillä kaikki saatiin istumaan paikoilleen.

Elotilan sänky

Lähtötilanteessa elotilassa oli IKEA:n parvisänky. Joku aikanaan sen antoi pois ja minä kävin hakemassa talteen. Parvisängyn alla oli pöytä, joka toimi ruoka- ja työpöytänä. Sängyn alla olevassa valkoisessa kaapissa oli jemmassa näyttö, näppäimistö ja hiiri. Sohva oli kiinni sängyssä ja ne yhdessä täyttivät tilan aika tehokkaasti. Varsinkin parvisänky sai tilan tuntumaan pieneltä ja aiheutti usein myös päänsärkyä — kirjaimellisesti.

Visiona oli saada sänky takaisin maan pinnalle, mutta aina tarvittaessa nostaa se pois tieltä (murphy bed). Remontissa vanhan sängyn runko hyödynnettiin lähes kokonaan. Muutamia osia jouduin vähän siirtämään ja väri vaihtui mustasta valkoiseksi.  Sen jälkeen sängylle tehtiin kehikko ja kehikon päälle säilytystilaa. Samalla tehtiin alla kolmannessa kuvassa näkyvä ruskea hylly, joka kääntyy avatessa sängylle jalaksi. Alla kuvat sängystä ennen remonttia sekä remontin jälkeen auki ja kiinni asennoissa.

Arkena sänky pysyy jatkuvasti auki. Omaan filosofiaan ei mahtuisi joka aamuinen sängyn nosto. Sänky mahtuu aukeamaan ja olemaan auki niin, että sohvaa ei tarvitse siirtää. Huoneeseen tuli reilusti lisää tilaa, kun sohva siirtyi huoneen keskeltä seinän viereen. TV on luonnollisesti tavoitettavissa sekä sängystä että sohvalta.

Sängyn sulkemisessa ei ole mitään erityistä mekanismia. Meinasin pudota takamukselleni, kun huomasin valmiiden mekanismien maksavan toistasataa euroa. Sen takia päädyin kahteen 10mm pulttiin. Hintaa “mekanismille” tuli 5 euroa. Pystyasennossa sängyn pitää kaapissa piilossa oleva lukitus. Sänky on aavistuksen raskas nostaa, mutta se onnistuu kyllä yhdeltä henkilöltä oikein hyvin.

Pystyasennossa peitot, tyynyt ja lakanat pysyvät paikoillaan kahden pitkän “mustekalan” voimin. En olisi jaksanut jumpata noita aina pois sängystä vieraiden saapuessa, mutta pari lenksua jaksan juuri ja juuri laittaa kiinni. Sängyn pohjassa oleva valkoinen kovalevy muuttuu pystyasennossa seinäksi.

Elotilan pöytä

Lähtötilanteessa parvisängyn alla oli pöytä, joka toimi yleensä työpöytänä ja välillä ruokapöytänä. Kun sänky laskeutui maanpäälle, piti pöydälle löytää uusi paikka. Valitettavasti vanha pöytä ei taipunut uusiin vaatimuksiin. Uuden pöydän piti mahdollistaa kaksi työpistettä sekä kuuden hengen ruokailu.

Alla olevat kuvat ovat sängyn vastapäiseltä seinältä. Ennen kuvassa on seinällä TV ja sen alla oli TV-taso, jonka ehdin antaa pois ennen kuin otin kuvan. Remontissa TV:n paikka muuttui ja entinen TV seinä vaihtui työtilaksi.

Ensimmäisessä jälkeen kuvassa uusi pöytä on auki eli työpöytänä. Pöydässä on kaksi puolikasta, joista kumpaankin saa työpisteen. Työpisteiden välissä on kaappi. Näytöt ovat seinässä kiinni, mutta keskimmäinen näyttö liikkuu tarvittaessa varren avulla työpisteestä toiseen. Tai ainakin teoriassa liikkuisi, mutta toistaiseksi en siitä ole malttanut luopua.

Pöydän alla on pyörät, mikä mahdollistaa pöydän muuntamisen ruokailuun sopivaksi. Kun halutaan alkaa ruokailemaan, hiiret ja näppäimistöt voi heivata työpisteiden välissä olevaan kaappiin ja näytöt jäävät paikoilleen seinälle. Kun romut on siivottu pois pöydän päältä, kääntyvät työpisteet keskelle kaapin päälle yhdistyen ruokapöydäksi. Hakanen lukitsee puolikkaat toisiinsa ja voilà — ateriointi voi alkaa!

Remontin kustannukset

Hintaa projektille tuli lopulta reilut pari tonnia. Alla noin hinnat eri osa-alueille:

• Pintaremontti 200 €
• Uudet työtuolit 400 €
• Työkalut 200 € (suurin osa löytyi jo ennestään)
• Rakennetut kalusteet 1200 €
• Muut sälät 250€
• -5 kg elopainoa

Lopuksi

Tarkoitukseni oli kirjoittaa tämä artikkeli jo aikapäiviä sitten, joten ei kannata ihmetellä kesäisiä kuvia näin talven kynnyksellä. Kirjoittamisen tilalle vain ilmestyi aina jotain “tärkeämpää”.

En aikaisemmin ole kirjoittanut vastaavan tyyppistä artikkelia. Jos löysit tästä inspiraatiota, niin kerro siitä kommenteissa. Jos taas tunsit enemmän myötähäpeää tai muuten vain koit artikkelin turhaksi, niin mielelläni kuulen myös tämän ja jätän jatkossa vastaavat väliin.

Ja tästä vielä ammattimainen versio inspiraatioksi: Life Edited.

* En tiedä onko talonkäyttöaika oikea sana, mutta tästä eteenpäin se tarkoittaa aikaa, jonka asunnonomistaja viettää asunnossaan.

* Artikkeli on kirjoitettu passiivissa. Käytännössä käytin apuna välillä isääni ja välillä avopuolisoani.