Tuulispää

Huomasin vetelehtineeni riittävän pitkään. Oli aika käydä tuumasta toimeen ja tehdä jotain työttömän luuserin statukselleni. Tuulispäänä pistin tassua toisen eteen ja kas kummaa — sitten alkoi tapahtua.

Ensimmäinen muutos syksyyn on opiskelujen aloittaminen, toinen on työsopimuksen allekirjoittaminen, kolmas muutos on uuden asunnon osto ja neljäs on suunnittelemalleni taloudenhallinnan sovellukselle myönnetty rahoitus.

Näin jälkikäteen mietittynä saatoin ahnehtia vähän liikaakin. Sen me jo tiedämme, että minkälainen loppu ahneella on.

Alitajunta vs. P.Ohatta 1 – 0

Oikeasti kaikki ei käynyt ihan näin simppelisti. En herännyt yhtenä aurinkoisena aamuna ja huomannut olevani täynnä energiaa. Todellisuudessa olin kesän aikana unohtanut kaiken muun paitsi golfin. Vähitellen into lajia kohtaan alkoi hiipumaan ja tilalle tuli masennus.

Vääntelehdin ja viivyttelin pahassa olossani viikkotolkulla, vaikka tiesin täsmälleen mistä on kyse. Alitajuntani halusi kertoa minulle, että kaikkea aikansa. En silti halunnut kuunnella sitä. Pidin alitajuntaani lähinnä ärsyttävänä mulkkuna. Halusin, että haluaisin vain vetelehtiä ja jatkaa kesää hamaan tappiin saakka.

Viivyttelyn ja kaikkien mahdollisten tekosyiden jälkeen jouduin toteamaan tappioni. Alitajunta voitti ja sai lopulta kehoni toimimaan todellisen mielentilani mukaisesti.

Opiskelu

Ensimmäinen pieni havahtuminen vetelehtimiseni keskellä tapahtui jo aikaisemmin keväällä. Muutamaa päivää ennen yhteishaun päättymistä päätin hakea opiskelupaikkaa. Hain tasan yhteen koulutusohjelmaan ja siihen pääsin myös sisään.

Toistaiseksi minulla on kaksi tutkintoa, joten ei kahta ilman kolmatta. Nautin aikaisemmin keväällä suuresti ohjelmoinnin opiskelusta ja päätin jatkaa sitä virallisemmissa merkeissä tietotekniikan koulutusohjelmassa. Toivon samalla saavani laajemman käsityksen, että mistä on kyse. Koulutusohjelma on monimuotototeutus, joka sopii mainiosti työelämän kylkeen.

Jos joku on kiinnostunut, että missä, niin vastaus on Haaga-Heliassa. Mikäli törmäämme käytävillä, niin tunnistat minut tarvittaessa täyteläisestä keskivartalosta, porsasmaisesta kärsästä ja mustasta silinteristä, jossa on dollarin kuva.

Muutaman ensimmäisen koulussa vietetyn tunnin jälkeen kaikki vaikuttaa lupaavalta, mutta vaatii totuttelua. Edellisistä oikeista opinnoista on vierähtänyt vuosi, jos toinenkin.

Työsopimus

Keväällä minuun oltiin yhteydessä muutamasta yrityksestä, mutta kerroin tekeväni omaa taloudenhallinnan sovellustani kesän loppuun asti. Olin suunnitellut tuohon mukaan myös loman, mutta sovelluksen teko jäi tauolle jo huhtikuussa ja loman osuus kasvoi.

Mahdollisista työpaikoista minulla oli oma suosikki, jossa olisin päässyt yhdistämään vanhaa ja uutta osaamistani. Jatkopalaveri heidän kanssaan oli sovittu pidettäväksi elokuussa.

Elokuu koitti ja puolisen tuntia kokouksen sovitun alkamisajankohdan jälkeen aloin ihmettelemään, kun mitään ei kuulu. Myöhemmin selvisi, että henkilö, jonka kanssa olin keskustellut, oli vaihtanut työpaikkaa kesän aikana ja unohtanut ilmoittaa siitä minulle (ei muuten tarvitse enää soitella tässä elämässä).

Hetken aikaa murot olivat kupissa sekaisin, mutta ilmeisesti kuu ja tähdet olivat minua suosivassa asennossa, koska parin päivän sisällä työvaihtoehtoja oli jo neljä. Yks tyhjästä ilmestynyt, joka ei todellakaan olisi ollut minun juttuni. Toinen, joka nousi uudelleen pintaan liittyen käymääni TE-toimiston ohjelmointikoulutukseen ja kaksi aikaisempien kontaktien kautta hankittua. (Vaihtoehto ei tarkoita tässä yhteydessä työtarjousta, vaan ainoastaan jonkinlaisen kiinnostuksen ilmaisemista.)

Kuningasajatukseni oli siirtyä itsenäiseksi konsultiksi ja koodailla samalla. Rahaa sataisi ovista sekä ikkunoista firman tilille ja päälle saisi vielä nostettua opintotuen. Ajatus oli kaunis, mutta myös äärimmäisen kaukana toteutumisesta.

Yhden työvaihtoehdon hylkäsin suoraan, kun ymmärsin sen liittyvän pikavippeihin. Kolmesta jäljelle jääneestä yksi oli aikaisemman työni kaltainen, toinen oli ohjelmointia ja kolmas jonkinlainen yhdistelmä näitä. Aikaisemman työni kaltaisesta en ehtinyt saada mitään vastausta. Ohjelmointityö olisi voinut olla mielenkiintoinen, mutta siitä saatava korvaus oli melkoinen järkytys (vaikka en töitä vain rahan takia tee). Kolmas vaihtoehto oli ennakkoon itselleni sopivin ja onneksi siinä myös tärppäsi.

Uusi työpaikkani on samassa konsernissa ja samassa osoitteessa kuin edellinen, mutta sisaryrityksessä paria kerrosta ylempänä. Työssä on todennäköisesti jonkin verran tuttua, mutta myös paljon uutta. Todennäköisesti osaamisen karttuessa on mahdollisuus lisätä ohjelmointia mukaan tehtäviin. Työnkuva on hyvin lähellä sitä, mikä oli alkuperäinen toiveeni ja ehkä jopa hieman enemmän.

Työviikkoni on neljäpäiväinen ja yhden päivän pyhitän koulutehtäville. Käytännössä sain kaiken, mitä pystyin tässä kohtaa toivomaan. En voi olla muuta kuin äärimmäisen kiitollinen ja tyytyväinen.

Melkoinen paskiainen

Lueskelin mielenkiinnosta tunnelmia siltä ajalta, kun olin juuri jäänyt työpaikkojen väliin. Olin jo täysin unohtanut minkälaisessa tunnelmassa elin silloin. Tuskin olisin artikkeliin edes palannut, mutta työsopimusta allekirjoittaessani kuulin, että kaikki kokemukset minusta eivät olleet positiivisia.

Ilmeisesti sisaryrityksen henkilöt puhuvat keskenään.

Edellisen työpaikkani loppupuolella olin täysin uupunut, kyllästynyt ja kiukkuinen. Harmikseni kiukku näkyi myös ulospäin eikä viestintäni ollut loppuaikoina kehuja keräävää.

Kiukkuni tuskin näkyi asiakkaille asti, mutta sisäisesti kyllä. En silloin oikein edes ymmärtänyt, miten väsynyt olin. Väsymys kulminoitui suutuspäissäni kirjoittamaani lyhyeen, mutta ytimekkään sähköpostin siitä, mitä tunsin. Ja koska tunsin kokeneeni vääryyttä, niin teksti ei ollut kovin kaunista.

En pitänyt tekoa kovin fiksuna silloin, mutta en myöskään ymmärtänyt sen seurauksia. Uskoisin, että henkilöt, jotka olivat pidempään tehneet töitä kanssani edes osittain ymmärsivät viestin. Sitä en älynnyt, että oma loppuaikani yrityksessä oli jonkun toisen ensimmäinen kosketus minuun. Jos toisen ensikosketus minusta osui tähän ajanjaksoon, niin helposti saatoin antaa itsestäni kuvan melkoisena paskiaisena.

Uutta työsopimusta tehtäessä yritin kuvata mahdollisimman rehellisesti sitä, minkälainen olen ja minkälaisessa rytmissä toimin parhaiten. Yllä mainitun episodin olin täysin unohtanut, mutta en ollut unohtanut sen antamaa opetusta. Uskon, että nyt on paremmat mahdollisuudet onnistua pitkässä juoksussa kuin koskaan aikaisemmin.

Toisaalta olen varma, että opin myös tällä kertaa jotain uutta itsestäni. Vaikka oma mielikuvani olisi vapahtajan roolissa laskeutua taivaista valokeilan saattelemana uuteen työhöni, on totuus täysin toinen. Kun vähintään osa uuden työpaikan lähiympäristössä pitää minua paskiaisena, on tunnelma melko jännä.

Ainakin tilapäisesti into vaihtui sopivaan nöyryyteen.

Asunnon vaihto

Nimimerkki SM toivoi lisää tarinaa asumisesta ja luvassa on myöhemmin asumisen erikoisnumero, joten tällä erää sivuan aihetta vain pikaisesti. En oikeastaan edes tiedä, miten päädyin vaihtamaan asuntoa. Yhtäkkiä huomasin välillä olevani Vihdissä tyhjän tontin äärellä, Vantaalla vajaan rakennuksen vieressä tai Espoossa milloin missäkin kaupunginosassa katsomassa asuntoa.

Veikkaisin, että avopuolisollani oli jotain tekemistä asian kanssa.

Maaliin epidsodi päätyi tiheän tapahtumaketjun seurauksena. Torstai iltana olimme missanneet mielenkiintoisen asunnon, pankki oli ilmoittanut, että minun on turha haaveilla lainasta ilman tuloja ja kaiken kukkuraksi jääkaappi oli päässyt tyhjäksi.

Mieli oli maassa. Tai jopa maanraossa.

Samana iltana kello 21.30 avopuolisoni alkoi metsästämään uusia kohteita. Ajattelin, että kai minäkin sitten vilkaisen. Sen jälkeen mentiinkin vauhdilla.

• To 21.40: Meiliin kilahti mielenkiintoinen ilmoitus asunnosta.
• To 23.00: Taustatyö tehty ja lomakkeella viesti välittäjälle.
• To 23.59: Kello soimaan aamulla 7.00.
• Pe 03.00: Jännitys oli yöllä melkoinen ja uni ei montaa tuntia silmissä viihtynyt.
• Pe 07.36: Välittäjä vastasi aamupalapöydästä ja näyttö järjestyi kello 11.30 samalle päivälle.
• Pe 10.27: Puhelin soi ja sain työtarjouksen (edellytys lainalle)
• Pe 10.36: Tulevan uuden kotini papereiden tarkistus
• Pe 11:15: Avopuolisoni sai tarjouksen lainasta
• Pe 11.30: Näyttö
• Pe 12.00: Tarjouksen jättö
• Pe 12.57: Tarjous hyväksytty

Ei siis mennyt montaa tuntia, kun olin noussut täydellisen epätoivon partaalta työssäkäyväksi uuden asunnon omistajaksi. Seuraavana yönä nukutti sitten aika kiitettävästi.

Nyt myös nykyinen asuntoni on mennyt kaupaksi tai ainakin olen saanut ja hyväksynyt tarjouksen. Nykyisen kaupanteko on paria tuntia ennen uuden ostoa, joten näillä näkymin rahan pitäisi soljua näppärästi paikasta a paikkaan b.

Taloudenhallinnan sovellus

Aloin varsinaisesti tekemään sovellusta vuoden 2018 loppupuolella. Välillä luulin jo olevani lähellä maalia, mutta todellisuudessa työmäärä oli sen verran suuri, että jopa hieman masennuin siitä.

Tarkoitus oli alun perin vain opetella uusia ohjelmointitaitoja, mutta vähitellen on alkanut kiehtomaan oikeasti tarpeellisen palvelun tuottaminen. Varsinkin, kun uuden oppimista on itselleni luvassa muutenkin lähitulevaisuudessa hyvin runsaasti.

Blogin kautta olen tutustunut muutamiin koodareihin ja yksi heistä tekee sivubisneksenä erilaisia pieniä koodihommia. Tilasin häneltä työtunteja sovellukseen ja samalla hän mainitsi innovaatiosetelistä. Käytännössä kyse on Business Finlandin 5000 euron alkuvaiheen rahoituksesta, joka myönnetään tietyin edellytyksin ja sen voi käyttää tarvitsemansa palvelun ostamiseen. Taloudesta ymmärrän jonkin verran ja minulla on visio lopputuloksesta, mutta varsinaisessa toteutuksessa kaipaan muiden osaamista.

Lähdin tutkailemaan innovaatioseteliä ja päädyin viralliselta kuulostavalle sivustolle (https://www.innovaatioseteli.info/). Vähitellen selvisi, että kyse oli liiketoiminnasta. Sivuston taustalla oleva taho auttaa hakemuksen tekemisessä, mutta laskuttavat 450 euroa, jos päätös on myönteinen. Oman kiireen keskellä ulkoistin hakemuksen tekemisen.

Hakemuksen tekeminen ei näin jälkikäteen vaikuta kovin suurelta vaivalta, mutta en vieläkään tekisi sitä itse. Jos voin 450 eurolla ostaa 5000 euroa, niin mielestäni kyse on yksinkertaisesta päätöksestä (en hyödy mitään maininnasta).

Hetki meni sormet ristissä, mutta parissa viikossa minulla oli käsilläni myönteinen rahoituspäätös. Hups.

Nyt oikea sovellus on aavistuksen lähempänä maalia, mutta toivoisin, että myös sinä voisit auttaa. Käytännössä tein kyselyn, johon vastaamalla voit vaikuttaa siihen, miten sovellus tulee toimimaan. Arvostaisin suuresti, jos sinulta liikenee muutama minuutti vastaamiseen. (Kiitos vastauksista! kysely poistettu…)

Lopuksi

Välillä tunnen olevani melkoinen Hannu-Hanhi ja muistan olla siitä kiitollinen. Ehkä omalla tekemiselläni on myös vaikutusta asioihin. Niin kuin sanonta kuuluu, että hyvällä pelaajalla käy hyvä tuuri.

Minulla ei ole vielä pienintäkään aavistusta, miten tulen selviämään tästä kaikesta. Yksikin näistä asioista olisi riittänyt nostamaan innon tappiin, mutta nyt liikutaan jo euforian rajamailla. Varmaan suhteellisen pian liikutaan myös jaksamisen äärirajoilla. Tähän olen varautunut, mutta käytäntö näyttää miten hyvin suunnitelma onnistuu.

Luvassa on varmasti mielenkiintoinen syksy ja ainakin itse odotan taas innolla tulevaisuutta.

Jos blogin puolella on ollut viime aikoina vähän hiljaisempaa, niin nyt ainakin oikeassa elämässä tapahtuu. Tarinoita on varmasti luvassa myös teille rakkaat lukijani, kun aika on siihen sopiva. Stressiä en kirjoittamisen aikataulusta ota, mutta toivottavasti kärsivällisyytesi riittää ja viihdyt mukana!