Uusi elämä

Olen jo pitkään onnistunut huijaamaan itseäni siinä, että voisin elää säästäväistä, mutta silti sisältörikasta elämää. Totuus on se, että jos käyttää rahaa kuukaudessa noin 800 euroa, ei yksinkertaisesti ole mahdollista nauttia elämästä. Nyt kun olen löytänyt hieman pidempiaikaisen työsuhteen ja kuukausittaiset tulot ovat varmaa pässinlihaa, voin alkaa luistamaan säästämisessä. Nyt on loistava hetki alkaa elämään ja tehdä asioita, joista olen joutunut tähän asti tinkimään.

Ensimmäinen asia mitä olen ikävöinyt on parturi. Kyllä! On erittäin tärkeätä, että hiukseni eivät sojota aivan minne sattuu. Mitähän työkaveritkin ajattelevat, kun reuhka heiluu idästä länteen. Onhan se helppoa, kun vain istahtaa tuoliin ja katselee, kun kuontalo on tuota pikaa täydessä kuosissa. Pienellä rahalla saa luksusta, kun hintaa ei kerry kun noin 30 euroa/laaki. Parturi on kuitenkin vain pienen pieni osa isompaa ja nautinnollisempaa elämää.

Suurin osa nettovarallisuudestani on kiinni kiinteässä omaisuudessa. Jotta pääsin tekemään hieman uusia hankintoja, täytyi omaisuutta muuttaa käteiseksi. Toisaalta ajankohta tähän on oikein sopiva, kun pörssit hipovat pilviä ja kurssiromahdus on vain ajan kysymys. Ennustajan lahjoja minulle ei valitettavasti kuitenkaan ole, joten tulevaisuus näyttää oliko osakkeiden myynti tyhmä veto. Rahastot ja sijoitusasunnot sentään jäivät vielä jäljelle.

Ennen ensimmäisen sijoitusasunnon ostoa harkitsin pitkään ostanko asunnon vai auton. Silloin himoitsin kovasti 320 sarjan BMW:tä, jotka Saksasta tuotuina eivät olisi edes pahan hintaisia. Silloin auto jäi ostamatta, koska jäin odottamaan, että milloin Suomen valtiossa aletaan noudattamaan EU:n sääntöjä, jotka velvoittavat auton rekisteröintiveron poistamiseen. No eipä ole vielä muutosta näkynyt ja enää kärsivällisyyteni ei riittänyt. Uutta ei sentään nykyisellä varallisuudellani hankita, mutta käytetyn sai säälittävän pienellä käsirahalla ja edullisella lainalla. Kyllä nyt kelpaa huristella, kun pääsen siirtymään paikasta toiseen aivan yhtä monessa minuutissa kuin tähänkin astisella menopelillä.

Toinen merkittävä ja itseasiassa vielä paljon autoa suurempi harmituksen aihe on ollut nykyinen asuntomme. Neliöitä on vain 34 ja hieman ahdasta on aika ajoin ollut. Jos rehellisesti puhutaan niin kyllähän kumpikin meistä tarvitsee vähintään 40 neliötä ja lisäksi koira tarvitsee vielä 20 lisää. Asunnon ostaminen ei ole ollut millään tavalla agendalla, mutta aivan sattumalta viikonlopun aamukävelyllä huomasimme näytön lähes naapurissa. Asuinalue on aivan mainiota rauhallista seutua, jossa olemme viihtyneet hyvin. Mielestäni asunto oli kohtuullisen hintainen ja kuntoonsa nähden oikeastaan melko edullinen. Päätimme silti koittaa kepillä jäätä ja laitoimme puolivitsillä tarjouksen reilusti alakanttiin. No eipä myyjä tarjousta hyväksynyt, mutta antoi vastatarjouksen, jossa hän suostui tiputtamaan jo valmiiksi edullista hintaa. Pakkohan se oli tuohon tarttua. Eipä tarvitse enää jokaista ostosta niin tarkkaan miettiä, koska nyt on tilaa minne kerätä kaikkea turhaa skeidaa.

Miltä nyt sitten tuntuu?

Vaikea sanoa. Olo on hieman puulla päähän lyöty ja vaikka ennen uskoin, että raha toisi eniten onnea pankkitilillä, niin kyllä onnea voi myös ostaa. Valitettavaa on, että blogin juoni vähän niin kuin katosi samalla taivaan tuuliin, koska tuomitsin itseni vähintäänkin 15 lisävuodeksi pakotettuun työelämään. No, kukapa edes haluaisi käydä töissä, jos ei ansaitsemaansa rahaa voisi käyttää. Ennemmin käyn lisävuodet töissä ja nautin elämästä kuin kituutan enää päiväkään säästäessä.

Mukavaa huhtikuun ensimmäistä!