Vapaus

Vapaus tarkoittaa meille jokaiselle eri asioita. Yleensä, kun puhun vapaudesta, liittyy se jotenkin säästämiseen ja sijoittamiseen. Tällä artikkelilla on hyvin vähän tekemistä kummankaan kanssa. Kyse on vieläkin suuremmasta vapaudesta — jopa elämästä ja kuolemasta. Luvassa paikoitellen rajuakin tekstiä, joten en suosittele artikkelin lukemista kaikkein herkimmille seuraajille. Kirjoittaminen on minun tapani prosessoida ajatuksiani vaikeistakin aiheista.

Pidän itseni sivistämisestä. Yleissivistyksestä ei voida puhua, mutta yleensä kun aihe liittyy jotenkin elämän tarkoituksen, säästämisen ja sijoittamisen tai yrittäjyyden piiriin, niin oma mielenkiintoni herää. Nyt käteeni sattui kirja nimeltä How to Get Filthy Rich in Rising Asia. Tarkoitus oli viettää mukavaa vapaapäivä ja vähän herätellä uusia ajatuksia. Noin kornin otsikon alta olisi kuulunut paljastua samaa kategoriaa noudattava sisältö (jos teos on lukulistallasi, skippaa seuraavat 3 kappaletta).

Tarina alkaa elämästä ja päättyy kuolemaan. Se kuvaa nimensä mukaisesti tietä ryysyistä rikkauksiin, mutta ei ehkä yhtä ruusuisella tavalla kuin esimerkiksi useimmissa jenkkiläisissä opuksissa on tapana tehdä. Teksti on värikästä ja realistista. Tai ainakin perinteistä raadollisempaa. Oma odotukseni oli perus liirumlaarumia, mutta harvoin on satukirja herättänyt yhtä paljon ajatuksia kuin nyt.

Ensimmäinen ajatus mikä kirjasta itselleni tuli on se, että onko tässä enäämitään järkeä!?

Ajatus syntyi, kun kirjan päähenkilö saavutti haluamansa rikkaudet, mutta menetti ne myöhemmin. Lopulta hänestä ei jäänyt mitään jäljelle. Olenko minä matkalla kohti samanlaista loppua?

Ymmärsin jo kauan sitten, että elämässä ei ole tarkoitusta. Siitä ei siis kannata ottaa stressiä. Tämä herääminen vei yhden askeleen lähemmäksi vapautta. Vapaus lisää tutkitusti onnellisuutta. Kuinka paljon meillä oikeasti on vapautta? Eikö elämä ole vain pikainen visiitti oravanpyörässä ja sen jälkeen koittaa siirtyminen tuonpuoleiseen?

Tästä näkökulmasta maailma on masentava ja vapaus jää haaveeksi. Usein täydellinen vapaus löytyy vasta silloin, kun ei enää ole mitään menetettävää. Onneksi vapauteen on myös muita polkuja.

Mitä on vapaus?

Yksinkertaistettuna vapaus tarkoittaa sitä, että sinä saat mahdollisuuden elää elämäsi niin kuin itse tahdot. Harva kuitenkaan pystyy tekemään juuri sitä mitä haluaa. Rajoitteita meille tarjotaan erilaisten kirjoitettujen ja kirjaamattomien sääntöjen muodossa. Valtio tuottaa kirjalliset säännöt, sosiaalisia rajoitteita antavat ystäväsi ja yhteiskunta, jotka kertovat miten sinun tulisi elää elämäsi. Myös perinteinen oravanpyörä toimii rajoittavana tekijänä.

Yksi vapauteen vaikuttava tekijä on se, että minkälaiset lähtökohdat saat. Omalla toiminnalla voit vaikuttaa kohtaloosi lähtökohdista riippumatta. Toisen vain pääsevät tässä suhteessa helpommalla kuin toiset. Tie ryysyistä rikkauksiin on mahdollinen myös muuten kuin saduissa.

Säännöille on oma paikkansa ja tarkoituksensa. Ilman niitä eläisimme täydessä anarkiassa, mutta myös liialliset säännöt aiheuttavat omat haasteensa. Suomi on sääntöjen luvattu paratiisi ja varmaan tästä syystä sääntöjen järjettömyys on ansainnut myös oman TV-ohjelman Sääntö-Suomi.

Sääntöjä noudattavaa ihmistä on helppo hallita, mutta kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä. Kun kiivetään valta-asteikolla riittävän ylös, niin sääntöjä muutetaan ja taivutetaan tarpeen mukaan. Perus pulliainen pääsee harvoin tälle tasolle.

Jos haluat oikeasti olla vapaa, sinun täytyy ymmärtää mikä tekemistäsi rajoittaa.

Mikä rajoittaa vapauttasi?

Erinomainen kirja vapaudesta on Harry Brownen teos How I Found Freedom in an Unfree World. Siinä eniten vapautta rajoittavat asiat ovat virheelliset uskomukset. Ne voidaan nähdä ansoina, jotka kuuluvat kahteen eri uskomustyyppiin:

• Uskomukset, että sinun pitäisi elää elämäsi jonkun muun mallin mukaan
• Uskomukset, että muut toimivat elämässä niin kuin sinä toimisit

Nämä kaksi kategoriaa pitävät sisällään monia tuttuja uskomuksia:

• Uskomus, että on olemassa sosiaaliset normit joiden mukaan sinun “kuuluu” elää eli toimia tietyllä tavalla tai tehdä tiettyjä asioita esimerkiksi tietyssä iässä
• Uskomus, että sinun täytyy tehdä jotain, koska se on “oikein”
• Uskomus, että muiden onni tulee ennen omaasi ja että sinun täytyy vaikuttaa epäitsekkäältä
• Uskomus, että valtio tekee kaiken oikein ja että sinun kuuluu tukea valtiota ja noudattaa sen sääntöjä
• Uskomus, että menneisyydessä sijoitettu raha tai aika pitäisi ottaa huomioon tulevia päätöksiä tehdessä
• Uskomus, että yleinen tieto olisi totta. Usein unohtuu, että suosio ei vielä tarkoita tiedon olevan faktaa.

Pienestä pitäen meille opetetaan, miten kuuluu toimia. Vähitellen ja riittävän usein toistettuna alamme uskoa asioita todeksi. Lopulta unohdamme etsiä sen ihmisen, joka oikeasti olemme.

Todellisuudessa ei ole olemassa mitään rajoitteita siinä, että miten sinä voit elää elämäsi. Vapaus on valinta.Tämä tarkoittaa myös sitä, että sinä et voi päättää, että miten jonkun muun tulisi toimia tietyssä tilanteessa.

Me emme asu laatikossa, vaan jokaisella on vapaus valita ja rajoitteista on mahdollista päästä eroon. Se ei vain ole helppoa, koska koko maailma perustuu siihen, että sinun täytyy täyttää joku ennalta määrätty muotti.

Elefantit takanasi, vapaus edessäsi

Ilman virheellisiä uskomuksia maailma tuskin toimisi niinkään hyvin kuin tällä hetkellä. Tosin hyvin tässä yhteydessä on suhteellista ja riippuu siitä, että kenen näkökulmasta katsotaan. Kaikki eivät pysty kiertämään rajoitteita, mutta jokaisella on siihen mahdollisuus.

Rajoitukset ovat vähän kuin suuria elefantteja. Niiden rinnalla ihminen on pieni olento ja äkkiseltään voi vaikuttaa, että elefanteista ei pääse yli eikä ympäri. Todellisuudessa väleistä on mahdollista puikkelehtia. Ehkä sieltä löytyy myös vapaus.

Suurin osa rajoitteista ja virheellisistä uskomuksista syntyy päämme sisällä. Ratkaisuksi tähän riittää se, että alkaa ajatella asioita uudella tavalla. Jo pelkästään se, että kiinnittää huomioita eikä toimi automaattisesti niin kuin “kuuluu” toimia, voi auttaa.

Jos tietyn valtion säännöt alkavat ahdistaa, niin aina on mahdollista vaihtaa toisen samanmoisen puollella asumaan. Tai sitten jonnekin, missä vallitsevat luonnon lait. Myös taloudellinen riippumattomuus auttaa kiertämään monia rajoitteita.

Pelko pois

Virheellisten uskomusten lisäksi erilaiset pelot tuovat rajoitteita. Aina peloille ei ole perusteita, mutta silti emme uskalla tehdä sitä mitä haluamme. Ehkä emme halua mennä ulos pimeällä, koska se tuntuu pelottavalta. Ehkä emme uskalla perustaa omaa yritystä, koska pelkäämme epäonnistumista. Ehkä emme uskalla puhua sille nätille naapurin tytölle etupulpetissa, koska pelkäämme torjutuksi tulemista.

Monista peloista voi päästä eroon jo pelkästään sillä, että listaa ne paperille. Sen jälkeen listan voi käydä läpi ja miettiä, että mikä asia pelossa on oikeasti pelottava. Ehkä kyse onkin vain epämukavuuden tunteesta. Kun listan on käynyt läpi ja löytänyt todelliset syyt, on helpompi valita toimintavaihtoehdot ja toteuttaa niistä parhaat.

Jos minun pitäisi valita yksi asia koko maailmassa, mitä pelkään kaikkein eniten, se olisi merkittävä terveydellinen sairaus tai vamma, jonka seurauksena joutuisiin tilaan missä en voisi elää täysipainoista elämää — täysipainoista elämää sellaisena kuin sen itse haluan kokea. Erittäin haasteelliseksi tilanteen tekee se, että vanhentuminen on vääjäämättä edessä, vaikka muilta osin onni potkisi.

Syykin tähän pelkoon löytyi pienellä itse tutkiskelulla. Olen vuosia seurannut läheiseni mädäntymistä vaihe kerrallaan. Ensin meni jalat, sitten muu kroppa ja lopulta pääkoppa sekä puhekyky. Tämä prosessi ei tapahtunut hetkessä, vaan on kestänyt toistakymmentä vuotta. Henkilö itse olisi ollut valmis luovuttamaan jo vuosia sitten — silloin kun ajatus vielä kulki. Kerran niin valoisasta henkilöstä on viime vuosina ollut jäljellä pelkkä raato.

Raato makaa yötä päivää sängyssä välillä enemmän ja välillä vähemmän omassa ulosteessa, kun aina eivät muut heti ehdi puhdistamaan. Suun kohdalla raadossa on aukko, mistä joku toinen käy työntämässä ruokaa sisään, että tämä juhla ei vain milloinkaan päättyisi. Välillä raadossa näkyy pieni ripaus elämää, onneksi se tuskin enää ymmärtää, että mistä on kyse. Aina ei ole ollut yhtä hyvin. Aikaisemmin kun raato heräsi elämään, se ymmärsi oman tilanteensa ja tunteet valuivat vuolaina pitkin poskia.

Ainoa tapa millä olen tästä pelosta onnistunut vapautumaan, on ajatus siitä, että voisin valita itse, milloin poistun näyttämöltä lopullisesti. Saan lohtua ajatuksesta, että minun ei tarvitsisi jäädä kitumaan sitten, kun koen olevani valmis. Parempi kuula kallossa kuin paapottavana omassa paskassa.

Tiedän, että olen ylittänyt hyvän maun rajat jo aikoja sitten. En oikeasti ymmärrä asiasta yhtään mitään ja en voi edes kuvitella sitä tuskaa, jos joku on kokenut läheisen lähtemisen liian aikaisin ja vielä itse tehtynä valintana. Siitä huolimatta jatkan tätä ajatusta vielä pidemmälle. Kirjoitan mielestäni täysin eri asiasta.

Jos saan lohtua siitä ajatuksesta, että voin poistua, kun koen olevani valmis, niin toinen puoli ajatuksesta on se, että mitä jos joku muu tekee päätöksen puolestani? Mitä jos joku toinen tekee sen ja vielä liian aikaisessa vaiheessa?

Nyt jo varmaan ymmärrät, että säännöt ja uskomukset ovat illuusio. Kuka tahansa voi rikkoa niitä milloin tahansa — niin hyvässä kuin pahassa.

Vapaus tekee onnelliseksi

Ihminen on onnellisempi, kun keskittyy niihin asioihin mihin voi vaikuttaa. Muihin ihmisiin emme voi vaikuttaa, mutta voimme valita kenen kanssa asioimme. Emme voi kontrolloida mitä maailmassa tapahtuu, mutta voimme valita mitä itse teemme. Meillä on vapaus.

Se minkälaiseen tunnelmaan satukirja minut vei, kuvastaa hyvin sitä minkälaisessa maailmassa elän. Sillä maailmalla ei ole mitään tekemistä realismin kanssa, vaan olen luonut ympärilleni kuplan. Olen saanut pääsääntöisesti elää maailmassa, jossa ei ole juurikaan kärsimystä. Samasta syystä en myöskään ole kovin hyvä käsittelemään todellisuutta. Omassa kuplassani voin kokea olevani vapaa.

Pyrin esimerkiksi välttämään uutisia viimeiseen asti ja tiedon nälkäni suuntautuu aivan muualle, koska en pysty vaikuttamaan uutisissa näytettäviin asioihin. Suurin osa uutisista on sellaisia, mitkä haluaisin muuttaa. Ne kertovat vain siitä, että kuinka paha maailma todellisuudessa on. En nyt heti keksi masentavampaa ohjelmaa.

Ehkä juuri masentavuus tekee uutisista yhden suosituimmista ohjelmista. Tai sitten normaaleilla ihmisillä on kyky käsitellä näitä asioita eri tavalla kuin minulla, koska olemme maailman onnellisin kansa. Itselläni on tapana lähinnä suuttua ja huutaa uutisille.

Toinen esimerkki kuplastani on eläkkeeni tavoittelu. Mitä lähemmäksi eläkettä pääsen, sitä enemmän minulla on vapautta toimia haluamallani tavalla ja halutessani pysyä poissa normaalista maailmasta.

Haasteellista tässä on se, että yleensä kuplan sisällä kaikki asiat alkavat sanalla minä. Se taas ei edesauta sitä, että minkälaisen jäljen haluan jättää itsestäni tälle planeetalle. Haluan saada jotain aikaan. Harvoin näen elämän nautintona ja paljon useammin suorituksena. Toivon, että osaisin vain nauttia ja että minun ei tarvitsisi pohtia syntyjä syviä yrittäessäni löytää itseni.

Toivominen ei tee asioista totta.

Minä en voi tukahduttaa tunteitani eikä sinunkaan kannata. Voit sitä toki yrittää, mutta ne nousevat aina uudelleen pintaan ja yleensä aikaisempaa vahvempina. Negatiivisten tunteiden on tarkoitus kertoa sinulle, että jotain on pielessä. Paras vaihtoehto on hyväksyä tunteet ja ryhtyä toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi.

Nyt huomaan, että jossain syvällä sisälläni on jotain minkä olen sinne joskus haudannut. En vielä tiedä mitä se on, mutta tunnistan negatiivisten tunteiden tuoman vihjeen. Luultavasti luvassa on muutoksia. Jokaisen muutoksen myötä vapaus on aina askeleen lähempänä.

Vapaus on sitä, että voin ja uskallan tehdä sitä mitä haluan. Itseasiassa seuraavat askeleet kohti vapautta on jo toteutettu, mutta näistä lisää myöhemmin.

Lopuksi

Monet ihmiset kokevat kriisin ehkä kolmen- ja viidenkympin kohdalla, mutta itse tunnun tällaiseen törmäävän kerran vuodessa.

Olkoon tämän nyt sitten se kolmenkymmenenyhden kriisi.

Suurimman osan ajasta pyrin pitäytymään todellisen elämän ulkopuolella. Nyt kun sinne vahingon kautta ajauduin, niin väkisin tulee mieleen se, että pitäisikö oikeasti yrittää tehdä asioille jotain.

Suomessa tätä tosin ei kannata harrastaa. Jos yrität auttaa ja vaikuttaa, niin luultavasti sinut ristiinnaulitaan mediassa ilman yksiselitteisiä todisteita. Kaikesta hyvästä minkä olet tehnyt, saat palkkioksi maineen menetyksen ja terveysongelmia.

Innolla odotan, että mitä liikkuu mielessäni hetkellä, jolloin mittarini kääntyy osoittamaan lukemaa 32.

————

Samana päivänä, kun tämä kirjoitus tuli valmiiksi, kuulin että eräs tuttuni oli poistunut lopullisesti. Kyseessä oli positiivisin ja valovoimaisin henkilö, jonka olen koskaan tavannut. Hän ei ollut lähimpiä kavereitani, mutta yksi niistä kuka tartutti valoa kauemmaksikin. Hän olisi saanut vielä paljon hyvää aikaan. Tämä tapahtui aivan liian aikaisin. Vaikea uskoa todeksi. Sitä suuremmalla syyllä kysyn, onko tässä yhtäänmitään järkeä!?

————