Voittajia ja häviäjiä

Tuntuu lähes mahdottomalta päästä vapaaksi egon vankilasta. Tiedän ja tunnen, että jatkamalla nykyistä rataa elämäni tulee aina tuntumaan tyhjältä. Silti egoni hamuaa lisää rahaa ja lisää turvaa. Viimeisin egoni temppu on ollut asentaa mieleeni valtava pelko, että jos vähennän työntekoa ja alan haaveilemaan eläkkeestä, saan syövän ja kuolen.

En tiedä, mikä on matemaattinen todennäköisyys sille, että jokin sairaus iskee juuri, kun jää eläkkeelle. Luultavasti aika pieni, eikä töiden vähentämisellä ole siihen osaa eikä arpaa. Egoni on kuitenkin ovela ja pitää huolen siitä, että muistan jokaisen tarinan eläkkeen alkua seuranneista sairastumisista.

Raha, mukavuus ja turva ovat ne, joista egoni pitää kiinni kynsin ja hampain. Koska etenkin rahan jättäminen pöydälle esimerkiksi töitä vähentämällä on egolleni yksi vaikeimmista asioista, päätin siirtää taistelun toiselle rintamalle. Ehkä pystyisin ottamaan niskalenkin egostani jossain sille vähemmän tärkeässä asiassa.

Minä voitan, sinä häviät

Olen aina rakastanut voittamista, mutta vielä enemmän olen vihannut häviämistä. Minä voitan, sinä häviät.

Jos en ole voittanut, on se yleensä johtanut kiroiluun, raivostumiseen ja välillä urheiluvälineiden tuhoamiseen. Lajilla ei ole sinänsä ollut suurta merkitystä, oli kyse sitten Afrikan tähden nappuloista tai sulkapallomailoista.

Jotain lohtua saan siitä, että en onneksi ole aivan pahimmasta päästä. Ei ole epätyypillistä, että urheilussa jopa alasarjoissa ollaan valmiita heiluttelemaan nyrkkejä tai vahingoittamaan vastustajaa.

Iän myötä olen oppinut hieman hillitsemään itseäni. Vähitellen olen alkanut ymmärtää myös sen, että olen kohta 40 vuotta tehnyt asiat niin väärin kuin vain mahdollista.

Yhteistä voittamiselle ja rahalle on se, että molemmissa kyse on lopputuloksesta. Teen töitä, jotta saan rahaa. Pelaan otteluita, jotta voitan.

Valitettavasti mikään määrä rahaa tai voittoja ei tee minusta tyytyväistä. Saatan iloita voitosta hetken ja mököttää tappiota viikon. Tiedän, että tässä ei ole järkeä, mutta en osaa muutakaan.

Läsnäoleminen

Onko olemassa tapaa urheilla niin, että siitä voisi aina nauttia lopputuloksesta riippumatta?

On. Tarvitaan vain aivojen uudelleenohjelmointi. Ehkä samaa voi soveltaa myös muualla, mutta urheilu on lähellä omaa sydäntäni.

1. Elämän tarkoitus on olla läsnä ja tuntea elävänsä
2. Kiitollisuus auttaa läsnäolemisessa

Parhaita hetkiä elämässä ovat ne, jolloin on täysin läsnä ja tuntee olevansa elossa. Urheilu tarjoaa täydellisen areenan suurille tunteille.

Parasta on se, kun on täysin uppoutunut peliin eikä ajattele mitään muuta. Kaikki pelaajat liikkuvat täydellisessä harmoniassa yrittäen löytää keinoja toisten päihittämiseen. Pisteet unohtuvat, onnistumisia tuuletetaan ja peli vain soljuu. Tähän toki vaaditaan se, että pelaajat ovat lähellä samaa tasoa. Lopputulos ei ole koskaan täysin omassa kontrollissa, mutta läsnäoleminen on.

Sitten on niitä päiviä, kun kaikki vituttaa. Meni peli hyvin tai huonosti, niin jokainen virhe ottaa aivoon ja tuntuu maailmanlopulta. Haluan oppia nauttimaan pelaamisesta. En vain voittamisesta. Tappioita tulee ja menee. Samoin voittoja.

Ei ole itsestään selvää, että edes pystyn pelaamaan. En ole onneksi keski-iän kynnyksellä aivan ikäloppu, mutta vanhempien pelaajien jutuista päätellen heillä on milloin mikäkin paikka kipeänä ja vaikeuksia löytää riittävää määrää terveitä pelaajia kentälle.

Minä saan vielä pelata. Jo siitä voi olla kiitollinen.

Mantra

Aivojen uudelleenohjelmointiin löysin apua Jim Murphyn Inner Excellencestä. Sen pohjalta tein itselleni mantran, jonka käyn läpi ennen pelejä.

Tulin kentälle, jotta voin

• Tuntea olevani elossa
• Nauttia hetkestä
• Luoda hyvän yhteyden sekä omaan tiimiin että vastustajiin

Voittamista listalta ei löydy. Ei myöskään häviämisen välttämistä.

Pelin aikana mantra unohtuu nopeasti ja ajatus karkaa. Silloin tarvitsen keinon palata takaisin. Kyse on prosessista.

1. Fyysinen ankkuri (hyppely)
2. Taktinen päätös
3. Seuraavaan lyöntiin keskittyminen

Ankkuri tuo kropan takaisin tähän hetkeen. Taktinen päätös antaa päälle muuta mietittävää kuin edellisen virheen, ja seuraava lyönti on ainoa, johon voin vielä vaikuttaa.

Lopputulos on aina tulevaisuutta tai menneisyyttä. Se ei ole koskaan tämä hetki.

Edellinen piste on jo pelattu. Ottelun viimeistä pistettä ei ole vielä olemassa. Jäljelle jää vain tämä pallo. Seuraava lyönti.

Perhoset vatsassa

Treeneissä kaikki on helppoa, mutta kilpailuissa kyse on tavallaan eri lajista. Tai ehkä ennemminkin samasta lajista, jota pelataan eri kropassa kuin treeneissä.

Jännitys on epämukavaa. Toisaalta perhoset vatsassa saavat minut tuntemaan, että olen elossa.

On mielenkiintoista, että "tuntea olevansa elossa" ja "tuntuu mukavalta" ovat usein toisensa poissulkevia. Epämukavuus on oikeastaan elämisen hinta.

Haastavan asiasta tekee se, että olen sisimmältäni mukavuudenhaluinen pieni porsas. Vai onko tämä sittenkin egoni tuottama ajatus, joka rajoittaa tekemistäni?

Lopuksi

Olen viettänyt pelikentillä nyt noin 35 vuotta. Surukseni huomaan, että minulla on paljon tuttuja harrastusten parista, mutta vuosista ei ole syntynyt yhtä ainutta ystävyyssuhdetta. Tai ehkä yksi, mutta häneenkin olen tutustunut vasta ihan viime vuosina. Siinä on lopputulos, jota mikään tulostaulu ei näytä.

Kun katson vuosia taaksepäin, eniten minulla on ikävä hetkiä kaveriporukassa. Nuorena tuntui, että kyllä näitä pelejä ja reissuja riittää loputtomasti. Nyt tiedän paremmin.

Jos poikani joskus lukee tämän, toivon hänen ymmärtävän, että urheilussa (lue: elämässä) ei ole kyse voittamisesta. Siinä on kyse kamppailusta yhdessä muiden kanssa ja ihmissuhteiden luomisesta. Voittaminen tai häviäminen ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Ei minusta eikä sinusta.

Kun seuraavan kerran kiitän vastustajaani pelistä, on kiitoksella enemmän painoarvoa kuin ennen. Ilman häntä ei olisi peliä. Ilman peliä en tuntisi olevani elossa.

Onneksi minulla on vielä 40 vuotta aikaa korjata tilanne. Ainakin tilastojen mukaan. Ehkä, jos nujerran egoni pelikentällä, pystyn joskus murtamaan sen yliotteen myös raha-asioissa.

P.S. Päivitin myös nyt-sivun.