2025

On aika tehdä yhteenveto vuodesta ja samalla varautua tulevaan. Jos haluat lukea täysipitkät tarinat, löydät tuoreimmat Mikon arkistosta vanhemmat P.Ohatan blogista.

Tiivistettynä oikein hyvä vuosi, jos ei välitä rahasta. Rakastan yhä ongelmiani. Ja hupejakin mahtui vuoteen roppakaupalla.

Vuoden tapahtumat

Vuosi alkoi ihanan tavallisen elämän merkeissä. Helmikuussa jouduin ensimmäistä kertaa vuosikausiin pohtimaan kotitaloutemme menojen jakamista ja keksin menojen jakamisen kultaisen säännön ↗.

Maaliskuussa vietimme viikon Espanjassa vuoden tauon jälkeen. Viime vuonna poikani oli sen verran vauhdikkaassa iässä, että matka aurinkoon ei olisi ollut järin rentouttava. Tänä vuonna onneksi sujui jo kohtalaisesti. Ehkä ensi vuonna on taas voimia tehdä syksyllä kuukausi etätöitä auringosta.

Kesäkuussa tein jatkosopimuksen työprojektista loppuvuodeksi ja jätimme rakennuslupahakemuksen.

Lisäksi tein vuoden parhaan ostoksen. Ostin 25 eurolla digitaalisen kellon. Siinä on aika, ajastin, herätys ja taustavalo — juuri sopivasti, muttei mitään ylimääräistä. Tärkein ominaisuus on se, että siihen ei saa millään keinolla sähköposteja tai mitään muitakaan viestejä. Puhelin on helpompi pitää taskussa, kun kello kulkee ranteessa.

Kello tekee myös selviytymismoodissa vietetyistä päivistä siedettävämpiä. Jotain turvaa saan siitä, kun katson kelloa viiden minuutin välein ja totean, että tämäkin kärsimys päättyy joskus. Tai ehkä kärsimys on liioittelua, mutta puhun niistä hetkistä, jolloin toivoisin kellon kulkevan nopeammin.

Heinäkuussa jäin viime vuonna suunnittelemalleni kolmen kuukauden lomalle. Taisin olla taas aika puhki, koska pääasiassa odotin iltaa enemmän kuin aamua. Monena päivänä ahdisti ja pysähtyminen oli lievästi sanottuna haastavaa. Tai oikeastaan en pysähtynyt ollenkaan.

Urheilemalla sain taukoa ajatuksistani ja toinen pakokeino ahdistukselta oli siivoaminen sekä tavaroiden järjestely. Siivosin esimerkiksi keittiön ja vanhempieni kesämökin liiterin. Muista ajatelleeni, että ehkä on aika siirtyä eläkkeelle ja tyytyä jatkossa vain haravoimaan lehtiä.

Parhaiten tilaani kuvaa kaverini kanssa käymäni keskustelu.

— Mikko, miksi haluat elää? — En tiedä, vastasin.

— Mikko, milloin olet onnellinen? — En tiedä, vastasin toistamiseen.

Elokuussa olo alkoi olla jo vähän parempi, mutta sorruin taas toistamaan vanhoja kaavoja. Yleensä, kun olo on huono, ostan jotain tyhmää. Tällä kertaan matkaan lähti vuoden 2022 Volvo V60 hintaan 35K. Onneksi auto on pienempi paha kuin sijoitusasunto.

Kävin koeajamassa myös:

• Mitshubishi Outlanderin ja Eclipse Crossin
• Toyota Rav 4:n
• C-Mersun
• BMW X1:n
• Kia Sportagen

Kokeilemani autot eivät aiheuttaneet minkäänlaisia tunteita, mutta heti istuessani Volvon rattiin tiesin, että sellainen on pakko saada. Ostos tuotti aika dopamiiniryöpyn. Jälkikäteen välillä harmitti ja välillä olin innoissani. Lopulta opin pääosin nauttimaan ostoksesta.

Elokuu jatkui koodia kirjoittaen.

Koodaaminen on hidasta, rankkaa ja tuntuu jopa turhalta. Pitäisi vähentää tunteja, mutta sitten mikään ei edisty. Jos en vähennä, olen koko ajan kiukkuinen.

Tein väkisin edellisen koodiprojektin loppuun, mutta mielessäni pyöri ajatus: Jos koodaan lomat kuin töissä, onko tässä mitään järkeä.

Sitten päätin kerrankin kuunnella puolisoani, unohtaa aikataulut ja seurata energiaani. Toinen koodiprojekti veti jotenkin kummasti puoleensa, joten siirryin sen pariin. Sitten tapahtui jotain maagista ja kadotin ajantajun tyystin. Uppouduin projektiin ja lopulta koodista syntyi feed inbox.

Lopputulosta tärkeämpää oli se, että löysin jotain vuosia sitten kadottamaani. Energian ja innostuksen (maanisuuden?). Luulin niiden kuolleen lopullisesti. Ehkä en sittenkään vietä loppuelämääni pelkästään haravan varressa.

Kirjoitin päiväkirjaani elokuussa myös.

En vieläkään tiedä, että miten minun kuuluu elää ja se stressaa

Tämä porsaanreikä johti tutkimusmatkalle minääni ja egooni ↗.

Syyskuu olikin sitten täysi vastakohta elokuulle. Istuimme koko perhe lentokoneeseen, joka suuntasi kohti Pattayaa. Minä lähdin pelireissulle ja muu perhe lomalle. Pitkä lento sujui yllättävän hyvin siihen nähden, että poikani ei pysähdy edes nukkuessaan.

Osallistuin ensimmäistä kertaa senioreiden (+35) sulkapallon MM-kisoihin. Hallilla oli puitteet kohdillaan. Olimme aamulla ensimmäiset paikalla ja kaikki toivottivat meidät tervetulleeksi.

Todellisuus iski siinä kohtaa lujaa, kun muita pelaajia alkoi saapua paikalle suurin piirtein rollaattoreita työntäen. Tunnen itseni nuoreksi, mutta en sitä todellakaan enää ole. Toki kaikki on suhteellista, koska ikäluokkia taisi olla +80 ikävuoteen saakka. Peleistä ei jäänyt juurikaan kerrottavaa, koska kisamme päättyi ensimmäisellä kierroksella noin 20 minuutin tukkapöllyn jälkeen.

Kauhunhetkiltäkään ei matkalla vältytty. Ollessamme taksissa matkalla Bangkokista Pattayalle moottoritien sivuun pysäköity rekka lähti valumaan mäkeä alas ja poikittain keskelle tietä. Rekan kuski oli lähtenyt ohjaamosta ja meidän kuljettajamme sai juuri ja juuri pysäytettyä auton ennen osumaa rekkaan. Muistan tarranneeni lujaa kiinni penkistäni ja tuijottavani lähestyvää rekan perää. Vahingoilta vältyttiin tällä kertaa, mutta taisi olla viimeinen Thaimaan reissu tässä elämässä. En viihdy maissa, joissa ihmishenki tuntuu olevan mitättömän arvoinen.

Toisaalta mahtui matkalle myös täydellinen onnen hetki. Istuimme rannalla ravintolassa. Minä, perheeni ja ystäväni. Ilta oli pimennyt. Kaupungin valot heijastuivat meren pintaan ja mustekalaveneiden vihreät lamput loistivat horisontissa. Herkullista ruokaa, sopivasti lämpöä, jutustelua, naurua ja yhdessäoloa — kaikkea mistä olen haaveillut.

Paluulento oli haastava, kun poikani potki varoituksista huolimatta itselleen hiekkaa silmiin saaden silmätulehduksen juuri sopivasti ennen lähtöä. Sillä lennolla emme nukkuneet ja ei muuten nukkunut kukaan muukaan. Pahoittelut, jos olit samassa koneessa. Onneksi lennon lopussa odotti matkan paras hetki. Kotiinpaluu.

Lomaa olisi vielä ollut jäljellä, mutta pyysin päästä takaisin töihin hieman etuajassa. Voin olla yhtä tyytyväinen töissä kuin vapaallakin. Oikeastaan kaipasin jo takaisin töihin.

Lokakuussa poistin Youtuben puhelimesta ja päätin, että silloin kun tekee mieli katsoa kännykkää, avaan kirjan. Vähitellen lukeminen alkoi tuntua paremmalta ja paremmalta. Nyt oikein odotan, että saan avata kirjan. Ja mikä parasta, ei tule morkkista, kuten somesta.

Lisäksi laitoin kännykän ruudun mustavalkoiseksi (iPhone: settings -> Accessibility -> Display & Text Size -> Colour Filters -> Greyscale), jotta se olisi mahdollisimman epästimuloiva. Alkuun oli vähän totuttelua, mutta nyt tuntuu jo pahalta katsoa värillistä ruutua.

Joulukuussa tein työprojektiin jatkosopimuksen ensi vuodeksi. Ensi vuoden aikana talon lopullisen hintalapun pitäisi olla selvillä ja voin miettiä tarkemmin, että mitä jatkossa.

Saimme joulukuussa vihdoin rakennusluvan ja rakentaminen lähti käyntiin. Melkoisen jännää touhua ja ongelmia on saanut ratkoa ensimmäisestä päivästä lähtien. Toisaalta unelma omasta huoneesta on nyt lähes nelikymppisenä yhtä kova juttu kuin viisivuotiaana.

Pyhät vietin lähinnä nukkuen. Olin käyttänyt kaiken energiani ja vähän päälle. Onneksi Clarkson's Farmista oli tullut uusi kausi. Milloin opin lepäämään ajoissa eikä vasta sitten, kun seinä tulee vastaan?

Viime vuonna suunnittelin pitäväni kolmen kuukauden loman ja lisääväni pari ylimääräistä vapaata jokaiselle kuukaudelle. Suunnitelma onnistui lähes täydellisesti.

En pitänyt niin paljon vapaita kuin suunnittelin, mutta sinne päin. Suurin kehityskohde jatkossa on se, mitä teen vapaalla. Nyt niitä ei pääosin erota työstä, joten välillä voisi olla paikallaan tehdä jotain muutakin.

Itsestä huolehtiminen sujui vuoden aikana riittävän hyvin niin ravinnon kuin liikunnan osalta. Ehkä ensi vuonna on myös riittävän hyvän palautumisen vuoro.

Mielenmaisema

Tallennan mielenmaisemaani, jotta voin seurata sen muutoksia. Osio sisältää sekalaisia ajatuksia, älynväläyksiä, kertausta, ristiriitaisuuksia, tunteita tai mitä ikinä mieleeni on juolahtanut. Voit halutessasi hypätä suoraan talouttani käsittelevään osuuteen artikkelin lopussa.

• En jaksa enää tehdä mitään, olisi paras viettää loppuelämä haravoiden lehtiä.
• Mitä lähempänä eläkettä olen, sitä enemmän vapaus ahdistaa. Pelkään, että ilman egoani en ole mitään.
• Vapaus ilman merkitystä on pahempaa kuin itsensä pakeneminen kiireeseen.
• Eläke ei ole pelkästään rahasta kiinni. Raha on jopa jossain määrin yksinkertainen asia ratkaistavaksi, mutta se ei vielä riitä.
• Pelkään, että raha loppuu kesken. Pelkään, että en löydä seuraavaa yhtä hyvää työtä. Pelkään, että ei ole merkityksellisempää tekemistä. Pelkään, että kaikki tekemisen intoni kuolee. Pelkään, että sairastun ja kidun puoliksi hengissä vuosikausia.
• Olen egoni vanki. Se on pitänyt huolen siitä, että olen pärjännyt, mutta en ole koskaan tuntenut olevani elossa.
• Olen aina ollut tilassa "sitten kun" enkä "nyt". Olen tehnyt sitä, mitä "pitäisi" tehdä. Ajatus siitä, että jatkaisin samoilla raiteilla hautaan saakka, tuntuu vastenmieliseltä.
• Egoni puhuu paljon. Minäni varsin vähän.
• Miten on usein tärkeämpi kuin mitä. Sen avulla voi löytää tyytyväisyyttä moneen asiaan.
• Ristiriidat aiheuttavat kaiken kärsimykseni. Olen jossain, mutta haluaisin olla muualla.
• Tulojen määrä on paskin kotitalouden menojen jakamisen peruste ikinä.
• Sijoitusfilosofiani: laita aina kaikki rahat töihin. Luotan ihmisen ahneuteen ja innovaatiokykyyn.
• Taisin olla taas aika puhki, koska pääasiassa odotin iltaa enemmän kuin aamua. Milloin opin lepäämään etukäteen?
• Yleensä, kun olo on huono, ostan jotain tyhmää etsiessäni ulospääsyä.
• Jos koodaan lomat kuin töissä, onko tässä mitään järkeä.

Taloudellinen tilanteeni

Alla yhteenveto vuodestani talouden näkökulmasta.

Tulot ja menot

Ansiotulot on johdettu suoraan palkkaa vai osinkoa laskurista. Laskuriin on päivitetty nyt myös vuosi 2026.

Tulojen määrään olen lomat huomioiden erittäin tyytyväinen. Laskentakaava ei ole absoluuttisen oikein nettotulojen osalta, mutta antanee parhaan kokonaiskuvan.

Suurin osa muista tuloista tuli laatikon pohjalla lojuneista kultakolikoista, mutta mahtuu mukaan myös muutama sulkapallokisoista ansaittu palkintoeuro. Rahassa urheilupalkinnot ovat mitättömiä, mutta henkisesti tärkeitä ja voin niiden turvin roikkua vielä hetken nuoruudessani kiinni.

Menojen erittelyt:

Menoissa olisi paljon optimoitavaa ja säästämisestä ei voi tässä kohtaa puhua. Enemmänkin kyse on erittäin lihavasta elämästä.

Ensin ajattelin, että tyydyn tähän ja selitän asian ruuhkavuosilla tai jollain muulla tekosyyllä. Nyt kun katson numeroita, niin kyllähän moinen kulutus hävettää. Tuntuu, kuin olisin heittänyt vuoden hukkaan. Vaikka olisin jättänyt auton kauppaan, rahaa olisi silti palanut reilut 46K. Huh.

Minusta on tullut entistäkin laiskempi ja mukavuudenhaluisempi porsas.

Jotta voisin katsoa itseäni taas peilistä, täytyisi kulut trimmata tasolle 25K - 30K. Suurista uhrauksista ei voi puhua. Asumisen kustannukset toivottavasti järkevöityvät ensi vuonna, matkailusta on varaa tinkiä ja ruuastakin pitäisi saada helposti 40 % pois. Kokkaamaan en silti ryhdy.

Selityksiä:

• Vuokralla asuminen maksaa
• Ruuat olen elokuusta lähtien tilannut pääosin Calorista, jos en sieltä niin sitten Woltista
• Matkoja tuli vuodelle poikkeuksellisesti kaksi
• Auton ostohinta on merkattu kokonaan kuluksi, koska itselleni menojen seurannassa olennaista on kassavirta
• Lapsi kategoria sisältää hoitokulut, lääkärit tms. helposti erotettavat kulut, mutta ei esimerkiksi ruokia

Täsmennyksiä:

• Korjattu laskuvirheitä suhteessa alkuperäisiin artikkeleihin
• Säästöprosentti ja tulot laskettu eläkekassan ulkopuolisista tuloista
• Käteinen ollut välillä sijoitusvarallisuutta ja välillä ei
• Osa luvuista omiani ja osa yritykseni, näin saat parhaan kokonaiskuvan
• Yritys on omani ja siinä ei ole ketään muuta töissä
• Muut tulot: veronpalaukset, lahjat, omaisuuden myynnit, perinnöt
• Menot: oma osuuteni yhteisistä menoista
• Menot: osuuteni vaihdellut vuosittain
• 2013-15: 50%
• 2016-18: 100%
• 2018-21: 50%
• 2022: 100%
• 2023: 95%
• 2024: 80%
• 2025: 65%

Tulot eläkekassasta

Varat & Velat

Sijoitetun omaisuuden määrä kertoo sen, kuinka lähellä olen tavoitteeni saavuttamista. Eläkekassa vuosina auttaa pitämään menoni kurissa.

Täsmennyksiä:

• Sijoitusvarallisuudeksi olen laskenut oman pääomani osuuden sijoituksista.
• Eläkekassa vuosina on laskettu sijoitusvarallisuus / vuotuinen kulutus.

Lopuksi

Jännä vuosi. Välillä olin täysin kuollut, välillä täysin elossa. Lopun ajasta jotain siltä väliltä.

Ensi vuoden suurin ja järjettömin kolikonheitto on talon rakennuttaminen. Tosin ei järjellä ollut osaa eikä arpaa hankintapäätöstä tehdessä. Täydellisen onnistumisen ja täydellisen epäonnistumisen väli on euroissa mitattuna todella pitkä. Tästä syystä jätän myös fire-spekulaatiot ensi vuoteen. Toisaalta tällä kulutuksella eläke jää ikuiseksi haaveeksi.

Jos taloprojekti onnistuu, on tarkoitus muokata omaa aikataulua sellaiseksi, että voin seurata energiaani. Olen pohtinut samaa joskus aikaisemminkin, mutta optimaalinen vuosi voisi pitää sisällään urheilua, koodaamista, kirjoittamista ja asiakasprojekteja perhettä unohtamatta.

Olisi upeaa voida heittäytyä aina täysillä yhteen asiaan. En hallitse sellaista elämää, missä tehdään sopivasti kaikkea. Se, miten täydellinen heittäytyminen mahdollistetaan käytännössä, on täysin auki. Palataan asiaan vuoden kuluttua, jos talo ei niele koko omaisuuttani.

Vielä viime vuoden lopussa olin niin suuruudenhullu, että ajattelin voivani kirjoittaa yleishyödyllisiä artikkeleita. Nyt ajattelen, että parhaat tarinat, jotka minä pystyn kirjoittamaan, syntyvät omasta matkastani. Henkilökohtaiset matkat eivät ole niin uniikkeja, kuin usein kuvitellaan. Jokaisen pitää tehdä oma matkansa, mutta muilta saa poimittua paljon ajatuksia omalle taipaleelle.

Ajatuksesta innostuneena kirjoitin vuosikatsauksia uudelleen (2012 - 2025) ja täydensin puuttuvia tietoja. Voit surffailla matkani sarjan läpi vuosikatsausten lopusta löytyvillä linkeillä.

--

Sarjan edellinen osa « 2024.