Aina mun pitää

Onko nyt Suomen vuoro? Vaikea sanoa ja yleensä en juuri Euroviisuista ole kiinnostunut, mutta tällä kertaa Pertti Kurikan Nimipäivät on esittämässä kappaletta johon itsekin samaistun: Aina mun pitää. Luulenpa, että kovin moni teistä lukijoistani samaistuu näihin mainioihin lyriikoihin. Jari Tervokin totesi, että “Nämä rivit tuntuvat kertovan elämästäni”.

Miksi aina elämme aina niin kuin meidän pitää?

Eläminen yhteiskunnan sääntöjen, niin kirjoittamattomien kuin kirjoitettujen, mukaan on helpoin vaihtoehto. Lähes kaikki naapurimme ja ystävämme näin tekevät. Vanhempamme kuuluvat samaan porukkaan ja itse lopulta vain seuraamme muiden jalanjälkiä.

Syntyminen – opiskelu – työ – eläke – hauta …ja hauskaa oli!

Yhteiskunnassa on niin helppo tehdä mitä pitää. Jos poikkeaa valtavirrasta, on joko hylkiö tai sankari. Näistä vaihtoehdoista olisin itse mieluummin jälkimmäinen. SUPERELÄKELÄINEN! No joo, saahan sitä haaveilla, mutta ainakin supersankarinimi on valmiina.

Aina mun pitää käydä töissä

Valitettavasti tämä on usein maanantaiaamun fiilis. Aina on kuitenkin tässä tapauksessa suhteellinen käsite ja töissä vietettäviä vuosia voi lyhentää merkittävästi säästämisen ja sijoittamisen avulla. Toivon, että oma “ainani” päättyy viimeistään 7,5 vuoden kuluttua. Enkä pistä pahakseni vaikka tuo päättyisi jo merkittävästi aikaisemmin.

Aina mun pitää siivota

Tiettyjä tehtäviä voi ulkoistaa ja vaikka tällä hetkellä niin muodikkaat virtuaaliset assistentit eivät tätä tehtävää hoida, on siivouspalveluita ollut olemassa dinosaurusten ajoista lähtien. Valitettavasti tällaisiin yleellisyyksiin ei itselläni tule ikinä olemaan varaa, joten tässä tapauksessa “aina” koittaa noin joka toinen viikko. Tämä riippuu siitä minkälaiseen neuvottelutulokseen päädyn Neiti P.Ohatan kanssa.

Aina mun pitää käydä suihkussa

Myös tästä neuvotellaan Neiti P.Ohatan kanssa ja lopputulos on aina sama – kyllä, aina mun pitää käydä suihkussa. Ehkäpä näin on paras, jotta työkaverit ja muu ulkomaailma hyväksyvät minut joukkoonsa vielä toistaiseksi. Mistään vesisodasta ei kuitenkaan ole kysymys.

Aina mun pitää hoitaa tehtäviä

Kaikista tehtävistä on mahdotonta päästä eroon. Suuren osan sen sijaan voi ulkoistaa. Kysymys on vain yksinkertaisesta valinnasta oman ajan- ja rahankäytön välillä. Kodinhuollon voi ulkoistaa talonmiehelle, lapset lasten hoitajalle ja metsällä käymisen K-kauppiaalle. Oman työn ulkoistaminen voi olla hankalaa, mutta sekin on nykyään mahdollista tilata vaikka Intian veljiltämme. Tai vaihtoehtoisesti Kiinan veljiltämme, mutta kannattaa pyrkiä välttämään Bobin kohtalo. Juttu on jo parin vuoden takaa, mutta ehdottoman taidokas suoritus ja Bobista olisi pitänyt tulla sankari.

Aina mun pitää herätä

Herääminen sinänsä ei ole ikävää puuhaa. Joskus sitä vain toivoisi, että ajankohtaa voisi siirtää hieman myöhemmäksi. Aamuihmiset ovatkin sitten ihan oma rotunsa, mutta tähän klubiin minua ei ikinä ole otettu mukaan. Usein aikaisin heräämisen taustalla on tarve siirtyä ansaitsemaan voita leivän päälle. Elantonsa voi toki hankkia monella tavalla ja kaikki eivät suinkaan vaadi aamuherätyksiä. Toisaalta mielellään sitä vielä muutamana aamuna taistelee itsensä ylös sängystä, jos sateenkaaren päässä odottaa vapaus.

Yksinkertaisen upea kappale, joka pistää tosissaan miettimään sitä, mitä oikeasti pitää tehdä ja mitä ei. Omaan kupoliin jää tietenkin ajatus, että kun tavoite on päästä eläkkeelle viimeistään 35-vuotiaana, niin pitääkö asiat tehdä niin kuin olen tähän asti ajatellut vai onko olemassa jokin toinen tapa saavuttaa unelmansa.