Lentävä koira & muumipeikko - joulu spesiaali

Vain muutama kellon lyömä on enää jäljellä siihen kun useimmat putiikit sulkevat ovensa ikuisuudelta tuntuvaksi ajaksi. Joudumme luopumaan ostamisen himoista sekä stressaavasta kiireestä ja vihdoin saamme tilaisuuden rauhoittua ja nauttia edes hetken. Valitettavaa on tietysti se, että pyhät jäävät tänä vuonna melko vähälle. Sitä suuremmalla syyllä niistä on otettava kaikki irti eikä edes vaihtelevan Joulusään kannata antaa haitata.

Toivottavasti maksimaalinen nauttiminen ei kuitenkaan ole tarkoittanut sitä, että olet revitellyt luottokorttia kaupoilla jo useamman kuukauden. Luulen, että jos eksyt näin Jouluaattona tänne, olet osannut hankkia (ehkä ostaen, ehkä muuten) oikeanlaisia asioita – juuri sellaisia jotka ovat taloudellisesti perusteltavissa, mutta tarjoavat muistoja loppu elämäksi.

Vaan miten on käynyt oman luottokorttini revittelyn kanssa?

Hyvin ja huonosti. Määrällisesti selvisin hyvin vähällä, koska hankin vain kaksi lahjaa. Saajan tiedän varmuudella olevan hyvin tyytyväinen, koska molemmat ostokset tein itselleni. Ei ehkä ihan Joulun hengen mukaista toimintaa, mutta toisaalta vuodessa on myös 364 muuta mahdollistaa päivää toisten ihmisten huomioimiseen.

Lähipiirini kanssa on sovittu, että lahjoja ei osteta. Yleensä tämä on tuottanut itselleni vaikeuksia, koska ilon tuottaminen lähimmäisen kasvoille on yksi parhaista tunteista. Vaan jos tällainen sopimus on olemassa, niin sitä rikkomalla aiheuttaa enemmän harmia kuin iloa. Jouluna ihminen ei osaa yleensä ottaa lahjoja vastaan, jos ei niitä itse pääse myös antamaan. Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa pystynyt pitämään sopimuksesta kiinni ja onnistuin välttämään leijonan osan joulustressistä. Se toki helpottaa, että Joulupukki ikäistä väkeä ei pyöri jaloissa. Euroja sain kaikesta huolimatta käytettyä varsin sujuvasti hintalapun ollessa yhteensä 480 euroa. Toinen lahjoista maksoi 470 euroa ja toinen kympin (Tässä kohtaa olisin valmis lyömään aika isosta potista vetoa, että et arvaa mitkä kaksi asiaa ovat kyseessä!).

Lentävä koira

Pidempään blogia seuranneet varmaan vielä muistavat kun omassa taloudessani laitettiin lusikoita jakoon. Kaikki saatiin jaettua yhtä lukuun ottamatta. Kyse on varsinaisesta maanvaivasta, mutta silti niin mahtavasta sellaisesta. Ja jos joku väittää, että rahalla ei saa onnea, niin ei ole omistanut koiraa! Otus viettää siis vain puolet ajasta luonani. Haasteelliseksi tilanteen tekee se, että toinen puoli ajasta vierähtää toisella puolella maapalloa – tai ei ehkä ihan, mutta ulkomailla joka tapauksessa. Onneksi koirien lentoliput maksavat vain tuplasti sen mitä ihmisten (ei perustu tutkimuksiin).

470 euroa voi tuntua pahalta, mutta omasta näkökulmastani se on paras ostokseni tänä vuonna. Ei kaduta pätkääkään ja koirakin näyttää pärjänneen lennolla oikein hyvin. Sen sijaan se miten koira on nimetty ja kasvatettu kyllä kaduttaa. Törmäsin yhtenä päivänä niin huikeaan koiraan, että kateeksi alkoi käymään. Kyseessä on tullikoira Massi. Nimensä mukaisesti Massi etsii työkseen käteistä rahaa. Siis aivan uskomattoman mahtavaa! Siinä olisi täydellinen idoli jokaisen talousbloggarin lemmikille. Voin luvata, että tämän talouden seuraava rekku saa itse ansaita omat nappulansa!

Iso mies ja Muumipeikko

Lopuilla kymmenellä eurolla päätin hullutella oikein kunnolla ja ostin uuden kuumemittarin. Tämä kertoo paljon siitä minkälaisissa tunnelmissa olen Jouluun valmistautunut. Tiedustelin apteekissa mittareista ja minulle esiteltiin olemassa olevaa valikoimaa. Jokainen hyllyssä oleva yksilö kykeni tekemään mittauksen 1 – 5 minuutissa. Tietyissä asioissa oma kärsivällisyyteni on hyvin rajallista. Ilmoitin, että en todellakaan aio odotella niin kauan tuloksia ja kysyin, että eikö ole mitään nopeampaa mallia. Apteekin työntekijä kakisteli hieman ja kertoi sitten, että tuolla lasten hyllyssä olisi noita nopeampia, mutta ne eivät varmaan kelpaa kun ovat noita muumi-mallisia. No totta hemmetissä muumi-mallinen käy, jos hinta on about sama, mutta mittaaminen käy nopeammin! Siinä sitten kaksi isoa miestä ihmeteltiin yhdessä muumimittareita. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ei kai siinä ole mitään väärää, jos isotkin miehet pitävät muumeista?

Aika rauhoittua

Mutta sitten taitaa olla aika siirtyä pukin odotukseen ja jatkaa tarinointia vasta muutaman päivän ylipursuavan tankkauksen jälkeen. Samaa suosittelen sinulle, koska tänään läppärillä tai muulla laitteella surffailu voi tuottaa vain hukkaan heitettyjä hetkiä. Ehkä se Joulun tärkein komponentti on kuitenkin läheisten kanssa vietetty aika.

Joulupukista tuli mieleen vielä hauska kertomus joka sattui korviini kuluneella viikolla. Erään tuttavani sisko uskoi aikanaan varsin pitkään Joulupukkiin. Jostain syystä tämä kamala salajuoni paljastui tytön ollessa 12-vuotias, kun koulussa kavereiden kesken käyty juttutuokio sai ikävän sivujuonteen ja tyttö tajusi tulleensa huijatuksi. Pettymys otti luonnollisesti koville ja keskustelu jatkui tytön ja tämän äidin kesken koulupäivän päätyttyä. Tai enemmän kuin keskustelusta, kyse oli itkupotkuraivareista. Eikä mistään pienistä sellaisista. Useamman hetken riehumisen jälkeen kiivas keskustelu päättyi tytön sanoihin: “Mä en kyllä voi luottaa enää ollenkaan siihen mitä sanot. Jos sä oot valehdellu mulle tästä, niin mistäköhän kaikesta muustakin oot mulle valehdellu.”

Kuten sijoitusmaailmassa, niin myös Joulussa: Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti myös on sitä.

Antoisaa Joulua!