Paranna kulutuskrapula

Jokin aika sitten podin vakavanlaatuisen kulutuskrapulan. Yksinkertaisesti tuli tuhlattua liikaa omaan ajatusmaailmaan nähden, mikä aiheutti onnettomuuden tunteen. Jotain oli siis pakko tehdä.

Ensimmäiseksi laitoin huvittelurahat pannaan kolmeksi kuukaudeksi. Päätin, että en yksinkertaisesti siirrä uutta rahaa käytettäväksi mihinkään ei pakolliseen tuona aikana.

Edes mennyt heinäkuu oli säästämisen kannalta erittäin hyvä kuukausi ja muistelen tuota yhä lämmöllä. Heinäkuu oli myös lomakuukauteni. Käytännössä tämä tarkoitti mökkeilyä täysihoidolla tai pitkiä työpäivä ruokapalkalla. Aivan loiseksi en siis itseäni kutsu. Heinäkuussa kuluni olivat 615 €, mutta muuten edellinen kolmannesvuosi kului normaaliin tapaan.

Viimeinen toipumisen vaihe oli sitten itsellenikin todellinen yllätys. Lähdin SHOPPAILEMAAN! Kyllä, kuulitte aivan oikein. Tässä vaadittiin itselleen perustelun maagista voimaa, mutta klassikkoargumentti antoi loppusilauksen: “Mähän säästän rahaa, kun ostan halvalla!”.

Suomen kieli ei tässä kohtaa itseasiassa taivu ihan omiin tarpeisiini. Tavallaan kyse on säästämisestä, kun ostaa jotain pakollista, mutta edullisemmalla kuin oli ajatellut. Toisaalta itselleni säästäminen tarkoittaa sitä, että jemmataan rahaa sukan varteen. Tältä sanalta olisi syytä riisua kaksoismerkitys, koska niin helposti halvalla ostaminen ei olekaan säästämistä vaan itsepetos.

Käytän jatkossa vähemmän maksamisesta termiä kulutussäästö.

Tänä vuonna pääsen osalliseksi kahden ystäväni hääjuhlaan. Yleensä häät ovat juhla, johon osallistutaan puku päällä. Valitettavasti minä en vain omistanut pukua, joten sellainen oli pakko hankkia. Toinen vaihtoehto olisi normin kyseenalaistaminen, mutta en ollut vielä tarpeeksi kova äijä tähän.

Itselleni ensin tulivat mieleen perinteiset kauppaketjut edullisimmasta lähtien. Olin jo täysin valmistaunut käyttämään 100 – 150 euroa hankintaan. Sitten avopuolisoni ehdotti, että kävisimme kierrätyskeskuksessa katsomassa mitä siellä on tarjolla. “Eihän pukua voi ostaa käytettynä!”.

Itseasiassa puku jos mikä kannattaa ostaa käytettynä. Useilla ihmisillä nämä eivät montaa kertaa elämänaikana ole päällä, joten käytetytkin ovat erinomaisessa kunnossa. Valikoimaa riitti ja kauppakassiin lähti puvuntakki, -housut ja kauluspaita. Oma tyylitajuni ei ehkä ole viimeisintä huutoa, mutta koska uusi puku meni avopuolisolta läpi, kelpaa se varmasti myös hääjuhliin.

Laskun summaksi tuli 7,20 € ja kulussäästöä syntyi mukavasti. Ymmärrätte varmaan miksi tästä tuli hyvä mieli?