2018

On aika tehdä yhteenveto vuodesta ja samalla varautua tulevaan. Jos haluat lukea täysipitkät tarinat, löydät tuoreimmat Mikon arkistosta vanhemmat P.Ohatan blogista.

Tiivistettynä pohdin vuoden aikana elämääni, tein useampia muutoksia päivätyöhöni irtisanoutuen vuoden lopussa ja seurasin mielenkiintoani ohjelmoinnin ihmeelliseen maailmaan ajatuksenani tehdä joskus sovellus oman talouden hallintaan.

Vuoden tapahtumat

Tammikuussa ei tapahtunut mitään niin merkittävää, että siitä olisi jäänyt mustaa valkoiselle. Helmikuussa sovin vuoden uudesta palkkamallista ↗. Osa uudesta palkasta on kuukausipalkkaa ja loppuosa tulospalkkaa. Ideani on, että haluan selvittää, että mikä on minulle sopiva työaika ja haluan saada siitä oikeudenmukaisen korvauksen. Juuri sen, minkä ansaisen.

Uuden mallin myötä koen olevani paljon vapaampi kuin aikaisemmin. Arkipäivät tuntuvat paljon miellyttävämmiltä. Toisaalta viikonloppujen ja arkipyhien merkitys katoaa tyystin. Jos en tee töitä, en saa palkkaa. Jos teen liikaa töitä, päädyn pian varhaiseläkkeelle. Toisaalta luulen, että ajan kanssa saan uuden mallin sopimaan omaan vuosirytmiini. Tasapainon löytäminen ei tule olemaan helppoa.

Maaliskuussa totesin, että ansiotulojeni taustalla on omaan sietokykyyni nähden vähän turhan suuri työkuorma, joten kestävällä tasolla ei olla. Energia on loppumassa jo tässä kohtaa vuotta. Huhtikuun tavoitteena järkevöittää omaa tekemistä.

Viive vuonna asetin tavoitteen kehittyä omassa työssäni maailman 8. parhaaksi. Taitavasti sain itseni innostumaan tavoitteesta ja heräteltyä kilpailuviettiäni. Nyt huomaan, että kyse oli klassisesta luulounelmasta – unelmasta, jonka luulen olevan ratkaisu kaikkeen, mutta joka on todellisuudessa vain häiriötekijä.

Huhtikuussa kärsin 31-vuoden kriisistä ja pohdin elämäntarkoitusta sekä pelkojani ↗.

Jos minun pitäisi valita yksi asia koko maailmassa, mitä pelkään kaikkein eniten, se olisi merkittävä terveydellinen sairaus tai vamma, jonka seurauksena joutuisiin tilaan missä en voisi elää täysipainoista elämää — täysipainoista elämää sellaisena kuin sen itse haluan kokea. Erittäin haasteelliseksi tilanteen tekee se, että vanhentuminen on vääjäämättä edessä, vaikka muilta osin onni potkisi.

Syykin tähän pelkoon löytyi pienellä itse tutkiskelulla. Olen vuosia seurannut läheiseni mädäntymistä vaihe kerrallaan. Ensin meni jalat, sitten muu kroppa ja lopulta pääkoppa sekä puhekyky. Tämä prosessi ei tapahtunut hetkessä, vaan on kestänyt toistakymmentä vuotta. Henkilö itse olisi ollut valmis luovuttamaan jo vuosia sitten — silloin kun ajatus vielä kulki. Kerran niin valoisasta henkilöstä on viime vuosina ollut jäljellä pelkkä raato.

Raato makaa yötä päivää sängyssä välillä enemmän ja välillä vähemmän omassa ulosteessa, kun aina eivät muut heti ehdi puhdistamaan. Suun kohdalla raadossa on aukko, mistä joku toinen käy työntämässä ruokaa sisään, että tämä juhla ei vain milloinkaan päättyisi. Välillä raadossa näkyy pieni ripaus elämää, onneksi se tuskin enää ymmärtää, että mistä on kyse. Aina ei ole ollut yhtä hyvin. Aikaisemmin kun raato heräsi elämään, se ymmärsi oman tilanteensa ja tunteet valuivat vuolaina pitkin poskia.

Ainoa tapa millä olen tästä pelosta onnistunut vapautumaan, on ajatus siitä, että voisin valita itse, milloin poistun näyttämöltä lopullisesti. Saan lohtua ajatuksesta, että minun ei tarvitsisi jäädä kitumaan sitten, kun koen olevani valmis. Parempi kuula kallossa kuin paapottavana omassa paskassa.

Jos kuolisin tänään, voisinko olla tyytyväinen siihen, miten olen elänyt ja mitä saanut aikaan?

Toukokuussa tein isompia muutoksia ja pudotin työajasta puolet pois. Esimiesasema on menneen talven lumia ja saan nauttia asiantuntijan vapaudesta. Työni on mielenkiintoista, mutta ei merkityksellistä. Pidän työstäni, mutta en koe antamaani panosta kovin tärkeäksi. Palkkani on hyvä, mutta ei varsinaisesti muuta mitään. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Mitä jos jättäisin palkastani puolet pois ja kokeilisin löydänkö ylijäävälle ajalle merkityksellisempää tekemistä?

Miksi sitten juuri 50 % eikä esimerkiksi täydet 100 %? Uskon, että 50 % on riittävän suuri muutos ja puolikkaalla ajalla saan kyllä testattua, että onko minusta mihinkään muuhun. Toisaalta ansiotulo mahdollistaa sen, että uuden projektin ei välttämättä tarvitse tuottaa tuloja, jolloin vaihtoehtoja on merkittävästi enemmän.

Kaikki oli näennäisesti erinomaisesti. Mukava työ, säästöt karttuivat, tärkeitä ihmisiä keiden kanssa jakaa asiat, koti pään päällä ja ravintoa riittävästi jopa elintasomahan kasvattamiseksi. Silti tuntui, että kaikki ei ollut kohdallaan.

Tunnelma on nyt kaksijakoinen – toisaalta maailma on auki ja mahdollisuuksia täynnä, toisaalta takamukseni kaipaa sohvan pehmeää pintaa ja aistini suoratoistopalvelujen sukkelia juonen käänteitä.

Taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiselle lähitulevaisuudessa voin todennäköisesti heittää hyvästit, mutta muuten taloudellista stressiä ei pääse syntymään. Ja aina voi ottaa uuden samanlaisen hypyn jompaan kumpaan suuntaan, jos tuntuu, että tämä loikka ei ole riittävä. Eläkkeen koen sen sijaan olevan taas askeleen lähempänä.

Silloin tällöin koen omantunnontuskia työviikon lyhentämisestä. Jostain kumman syystä takaraivossa kummittelee ajatus, että voisin kartuttaa sijoituksiani paljon nykyistä nopeammalla vauhdilla. On vaikea käsittää, miten tällainen ajatus on voinut juurtua niin syvälle. Ehkä se vähitellen karisee kokonaan pois. Toisaalta on myös aika voimaannuttava tunne, kun puolikkaalla työajalla jää puolet talteen. Ja olen vielä saanut tehdä juuri niitä asioita mitä haluan.

Vähitellen huomaan, että jossain syvällä sisälläni on jotain minkä olen sinne joskus haudannut. En vielä tiedä mitä se on, mutta tunnistan negatiivisten tunteiden tuoman vihjeen. Luultavasti luvassa on muutoksia. Jokaisen muutoksen myötä vapaus on aina askeleen lähempänä.

Lisäksi asuntolainani alkoi ahdistamaan, joten myin osan sijoituksistani ja maksoin lainaa pois ↗.

Heinäkuussa puntaroin elämääni minimalismin silmin aina ihmissuhteista esineisiin ↗. Ihmissuhteet vahvistuivat, mutta tavaroita poistin reilusti. Totesin, että säästäväisyydestä huolimatta omistan aivan järkyttävän määrän turhaa rojua. Löysin minimalismin ilon.

Minimalismi on työkalu, joka auttaa saavuttamaan vapauden. Se antaa sinulle mahdollisuuden keskittyä olennaiseen – se mikä on olennaista, riippuu yksilöstä. Olemmehan me kaikki erilaisia.

Minimalismissa kyse ei ole luopumisesta, vaan siitä että säilytetään ne tavarat, jotka tuottavat eniten onnellisuutta.

Pelkkä asioiden poistaminen riitä. Poistettujen asioiden tilalle täytyy löytää jotain merkityksellistä.

Positiivinen yllätys minimalismissa oli se, että sen parissa toimivat ovat ainakin tehneet omia tulkintoja siitä, että mikä voisi tehdä meidät onnelliseksi ja miten jokainen voisi kokea elämänsä merkitykselliseksi.

Esimerkiksi kirjassa Minimalism: Live a Meaningful Life merkityksen löytäminen tapahtuu elämällä viiden arvon mukaisesti:

1. Terveys (health)
2. Ihmissuhteet (relationships)
3. Intohimot (passion)
4. Kasvu (growth)
5. Myötävaikuttaminen (contribution)

Elokuusta lähtien talouteeni kuului kaksi henkilöä. Tästä seurasi pieni remontti ja piti ottaa ilo irti pienestä asunnosta ↗. Lisäksi vaihdoin pankkia ↗.

Syyskuussa siirryin pääosin kotitoimistolle tekemään töitä. Lokakuussa irtisanouduin ja hyvästelin päivätyöni kokonaan. Olisin halunnut entisestä urastani löytyvän mielenkiintoa pidemmäksi aikaa. Nyt tuntuu, että putosin kauas tuosta pyörästä. En enää kykene samaistumaan lainkaan “uraihmisiin”. Sivusta katsottuna koen, että heidät on aivopesty tekemään jotain täysin turhaa ja luonnotonta.

Negatiiviset tunteet päivätöissä ja toisaalta omien projektien tuoma ilo johtivat siihen, että päätin siirtyä 100 %:lle päivätyötauolle. Alustavasti olen suunnitellut tauon kestoksi puoli vuotta.

Marraskuussa puhuin unelmien tavoittelusta Sijoitus-Invest messuilla ↗.

Joulukuussa ollessani työpaikkojen välissä aloitin ohjelmoinnin opiskelut ↗. En enää usko kovin vahvasti tavoitteisiin. Uskon enemmän hetkessä elämiseen ja siihen, että pitää pystyä tarttumaan tilaisuuksiin. Ilman tiukkoja tavoitteita on mahdoton epäonnistua. Hetkessä eläminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin helppo. En kaipaa helppoa, vaan kaipaan uusia haasteita.

Ohjelmointiin käytettyjä tunteja kertyy lähes päivittäin. Vapaata olen pyrkinyt pitämään sopivassa suhteessa, että en heti polta itseäni loppuun. Suurin takaisku on ollut ehkä se, kun hain työkkärin kautta ohjelmointikurssille. Yksi osa hakuprosessia oli palikkatestin tekeminen. Hieman kärjistäen olin sen mukaan hidas, mutta tyhmä.

Onneksi käytäntö on tähän mennessä osoittanut täysin päinvastaisia tuloksia kuin mitä sain testistä. Toistaiseksi olen pärjännyt paremmin kuin hyvin enkä näe mitään syytä miksi tällä kertaa olisi toisin.

Ymmärrän, että työelämän kanssa ei pitäisi leikkiä. Useilla ihmisillä on elanto kiinni päivätyössä ja pienikin epävarmuus siinä voi tuoda ison mielipahan. Olen pahoillani, jos työtilanteesi ei ole optimaalinen ja koet omat tekemiseni kiittämättömän kakaran keinotteluna.

Tiedän, että kyse on ensimmäisen maailman ongelmista, mutta toisaalta myös mahdollisuuksista. Ja olen erittäin kiitollinen saadessani olla asemassa, jossa minulta ei puutu mitään ja voin tehdä haluamiani valintoja.

Mielenmaisema

Tallennan mielenmaisemaani, jotta voin seurata sen muutoksia. Osio sisältää sekalaisia ajatuksia, älynväläyksiä, kertausta, ristiriitaisuuksia, tunteita tai mitä ikinä mieleeni on juolahtanut. Voit halutessasi hypätä suoraan talouttani käsittelevään osuuteen artikkelin lopussa.

Tunteita

• Pelko: Kirjan päähenkilö saavutti haluamansa rikkaudet, mutta menetti ne myöhemmin. Lopulta hänestä ei jäänyt mitään jäljelle. Olenko minä matkalla kohti samanlaista loppua?
• Jos minun pitäisi valita yksi asia koko maailmassa, mitä pelkään kaikkein eniten, se olisi merkittävä terveydellinen sairaus tai vamma, jonka seurauksena joutuisiin tilaan missä en voisi elää täysipainoista elämää — täysipainoista elämää sellaisena kuin sen itse haluan kokea. Erittäin haasteelliseksi tilanteen tekee se, että vanhentuminen on vääjäämättä edessä, vaikka muilta osin onni potkisi.
• Läpi elämäni olen aina valinnut turvallisemman vaihtoehdon. Vähän karrikoituna en ole oikeastaan koskaan uskaltanut yrittää mitään.
• Velka ahdistaa, maksoin ison osan pois.
• Ihmissuhteet ovat asia, josta en halua luopua.
• Lasken itseni enemmän pelkuripossuksi kuin rohkeaksi ritariksi. Kartan riskiä kuin ruttoa, mutta valmistautumalla voi pienentää pelkoja.
• Häpeä: Suurin takaisku on ollut ehkä se, kun hain työkkärin kautta ohjelmointikurssille. Yksi osa hakuprosessia oli palikkatestin tekeminen. Hieman kärjistäen olin sen mukaan hidas, mutta tyhmä.

Onni ja merkitys

• Jos aikaisemmin olin mohitojen ja aurinkorannan kannalla, niin nykyään olen ollut jopa niin tyytyväinen arkeeni, että en haluaisi muuttaa siinä mitään.
• Haluan saada jotain aikaan. Harvoin näen elämän nautintona ja paljon useammin suorituksena. Toivon, että osaisin vain nauttia ja että minun ei tarvitsisi pohtia syntyjä syviä yrittäessäni löytää itseni.
• En ole varma mistä löytäisin jonkun suuremman merkityksen. En edes tiedä onko sellaista olemassa.
• Epäilen sitä, että löytyykö onni etsimällä. Siitä olen kuitenkin varma, että hetkestä en opi nauttimaan vielä pitkään aikaan.
• Suurin haaste on juuri tuo onnellisuuden jahtaaminen. Jahdin odotuksena on ikuinen onni, mutta palkintona on ehtymätön jano. Haluamme aina enemmän ja enemmän.
• Merkityksen kautta löytyy lopulta myös onni.
• “There’s a tick in every box. Why am I not happy? -Tim Bergling / Avicii”

Sijoittaminen

• Perustin pelisalkun, koska haluan tehdä jotain aktiivista sijoituksillani.

Raha ja säästäminen

• Kilpailutin asuntolainani
• Ei ole hyvää velkaa. Velkaa on vain huonoa ja vielä huonompaa.
• Ravintoloihin käytin enemmän kuin laki sallii. Tästä ei tosin ole tarkoitus tinkiä, koska en erityisesti ruuanlaitosta pidä, niin lasken tuon lähinnä vapauden ostamiseksi.

Eläke ja unelmat

• Ei tarvitse sitten vanhana harmitella, että käytin aikani itselleni vääriin asioihin.
• Taloudellisessa riippumattomuudessa olen kuitenkin aina jäänyt ajatuksissani jumiin siinä kohdassa, kun olisi tarkoitus päättää, että mitä elämältään oikeasti haluan. On erittäin helppoa sanoa tekevänsä mitä ikinä huvittaa. Mutta mistä asioista se merkitys oikeasti löytyy?
• Vapaus on sitä, että voin ja uskallan tehdä sitä mitä haluan.

Virheellisiä mielikuvia

• En ole vapaa. Todellisuudessa ei ole olemassa mitään rajoitteita siinä, että miten sinä voit elää elämäsi.
• Negatiiviset tunteet ovat pahasta. Negatiivisten tunteiden on tarkoitus kertoa sinulle, että jotain on pielessä. Paras vaihtoehto on hyväksyä tunteet ja ryhtyä toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi.
• Uskomus toimii käytännössä näin: Luulen, että ihmiset pitävät minua tylsänä sosiaalisissa tilaisuuksissa, joten on loogista välttää näitä tilaisuuksia ja vähintäänkin puhumista niissä. Se johtaa siihen, että uskomuksesta tulee itseään ennustava totuus — varmasti olen tylsä, jos en sano sanaakaan.

Toiminta

• Energia meinaa loppua jo vuoden toisen kuukauden kohdalla – ei hyvä.
• Tasapaino on huono sana, koska sitä en kaipaa, mutta jos nyt edes välillä malttaisi hetken levätä
• Muutamaksi sekunniksi saatan saavuttaa tietoisuuden tilan, mutta sitten mieli onkin jo laukannut seuraavaan universumiin.
• Muut tunnusluvut olivat kaunis ajatus, mutta tapoin ne.
• Mielentila “olen väärässä” mahdollistaa uuden oppimisen.
• Päätin, että en enää ikinä osta tai ota vastaan yhtään vaatekappaletta, joka ei tuota itselleni onnea. Onni liittyy jatkossa siihen, miten vaate on tuotettu, mistä ja missä se on valmistettu ja kuinka kauan oletan sen kestävän.
• Eniten vapaus lisääntyi, kun hävitin työsähköpostin ja erilaiset Whatsapp ryhmät.
• Olen viihtynyt tämän ajan vuodesta lähinnä grillin ääressä ja muutokset terveellisempään elämäntyyliin ovat jääneet ajatuksen tasolle.
• Uskon siihen, että jos haluaa saada jotain aikaiseksi, pitää kaikelle muulle sanoa ei. Joka päivä jonkun nurkan takana viehättävä seireeni iskee sinulle silmää ja toivoo, että astut harhaan.
• Ohjelmointi ei ole helppoa, mutta pienet onnistumiset saavat aikaan suuria riemunkiljahduksia

Työ

• Vuoden alku: Aikaisemmin kävin töissä, jotta sain laskut maksettua. Nykyisin käyn siellä, koska nautin työn tuottamista elämyksistä.
• On huolestuttavaa, että lähes joka ilta löydän itseni työkoneen äärestä aivan sopimattomaan aikaan.
• Vuoden puoliväli: 50 % työaika ja toteamus, että työllä ei ole mitään merkitystä.
• Vuoden loppu: irtisanoutuminen
• Esimiesasema on menneen talven lumia ja saan nauttia asiantuntijan vapaudesta. Toisaalta vielä ei ole ihan helppoa katsoa vierestä muiden ylennyksiä ja innostumista urasta — feikki egosta eroon.
• Oikean yrityksen perustaminen kutkuttelee takaraivossa.

Realismi

• Toivominen ei tee asioista totta
• Toistaminen ei tee asioista totta
• Ulkoiset asiat lämmittävät hetken, mutta sisäinen lämpö kestää paremmin aikaa ja elämää. Ehkä ulkoiset asiat ovat vähän sama kuin kusisi pakkasella housuun — hetken on oikein lämmintä, mutta onni ei kestä kovin pitkään.
• Asema johtaa usein siihen, että ihminen kokee olevansa oikeutettu. Palkalla on joskus sama vaikutus ja mielipide muuttuu faktaksi. Sinä et vieläkään tiedä mitään, jos luulet toisin, olet mulkku. Samoin olen minä. Statuksesta ja ylimääräisestä hömpötyksestä sen ympärillä kannattaa luopua, vaikka ura olisikin tärkeä asia ja titteli jäisi voimaan.
• Ainoa tapa oppia on kokeilla ja vähitellen testien kautta löytyy niitä asioita, jotka toimivat itselle.

Minimalismi ja yksinkertaistaminen

• Löysin minimalismin ilon - aloitin tavaroiden karsimisen (lähes 2000 esinettä inventaariossa)
• Minimalismi on työkalu, joka auttaa saavuttamaan vapauden ja keskittymään olennaiseen
• Pelkkä asioiden poistaminen ei riitä - poistettujen asioiden tilalle täytyy löytää jotain merkityksellistä
• Omistaminen tuo onnea tiettyyn rajaan asti - mitä enemmän tavaroita omistat, sitä enemmän ne omistavat sinut
• Järjestäminen on järjestäytynyttä hamstraamista - toinen piilottaa paskavuorensa paremmin
• Kaikelle pitää olla koti - mikään ei voi asua pöydällä
• Yksinkertaistin sijoituksiani - myin käytännössä kaikki yksittäiset osakkeet pois, perustin "lottokupongit" -kategorian

Taloudellinen tilanteeni

Alla yhteenveto vuodestani talouden näkökulmasta.

Tulot ja menot

Menojen erittelyt:

Täsmennyksiä:

• Korjattu laskuvirheitä suhteessa alkuperäisiin artikkeleihin
• Säästöprosentti ja tulot laskettu eläkekassan ulkopuolisista tuloista
• Käteinen ollut välillä sijoitusvarallisuutta ja välillä ei
• Osa luvuista omiani ja osa yritykseni, näin saat parhaan kokonaiskuvan
• Yritys on omani ja siinä ei ole ketään muuta töissä
• Muut tulot: veronpalaukset, lahjat, omaisuuden myynnit, perinnöt
• Menot: oma osuuteni yhteisistä menoista
• Menot: osuuteni vaihdellut vuosittain
• 2013-15: 50%
• 2016-18: 100%
• 2018-21: 50%
• 2022: 100%
• 2023: 95%
• 2024: 80%
• 2025: 65%

Tulot eläkekassasta

Varat & Velat

Sijoitetun omaisuuden määrä kertoo sen, kuinka lähellä olen tavoitteeni saavuttamista. Eläkekassa vuosina auttaa pitämään menoni kurissa.

Täsmennyksiä:

• Sijoitusvarallisuudeksi olen laskenut oman pääomani osuuden sijoituksista.
• Eläkekassa vuosina on laskettu sijoitusvarallisuus / vuotuinen kulutus.

Lopuksi

Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että downshiftailu, sijoituksien siirtäminen asuntolainan lyhennyksiin ja laiskottelu töiden suhteen eivät edistä eläkehaaveita. Tosin nuo haaveet eivät ehkä enää ole itselleni jutun pihvi ja elämään on löytynyt muuta sisältöä.

Nykyisellä kulutuksellani olen vähintään 5 vuotta myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Eläke alkaisi siis noin 2027 eli nelikymppiseksi ehtisi vielä.

Seuraavaksi

Sarjan edellinen osa « 2017 ja seuraava 2019 ».

--