Olipa kerran, kauan, kauan sitten, blogi nimeltä Saituri. Blogin tarkoituksena oli auttaa hyvän elämän löytämisessä ilman, että rahahuolet tulisivat asioita pilaamaan. Saituri oli yksi suurimmista inspiraationi lähteistä oman blogini alkutaipaleella. Suureksi harmiksi Saituri-blogi on siirtynyt jo vehreämmille niityille. Se ei kuitenkaan saa jäädä täysin unholaan. Onneksi sain luvan uudelleen julkaista Saiturin artikkeleita.  Artikkelit julkaistaan täysin alkuperäisessä muodossa ja löydät niihin linkit tämän artikkelin lopusta. Päivämäärät artikkeleissa voivat vaikuttaa vahoilta, mutta ajatus niissä on aina ajankohtainen.

Emme välttämättä ole samaa mieltä siitä, että miten toisen kirjoittama artikkeli sopii blogiini. Vaikka pääosin olen samoilla linjoilla, en silti ole välttämättä kaikesta samaa mieltä.

Joskus saatan jatkaa Saiturin ajatuksia omillani. Nyt teksti on kuitenkin julkaistu vain nautittavaksi, joten kommentointi ei ole sallittua. Toivottavasti löydät vanhasta helmestä uusia näkökulmia itsellesi!

Jos haluat lukea enemmänkin Saiturin artikkeleita, ne löytyvät aika hyvin Wayback Machinen kautta. Tämä artikkeli julkaistu alun perin 13.1.2014.

Hyvää elämää etsimässä

Luulisi, että oman talouden kiemuroihin keskittyvässä sivustossa ei pehmeämmillä arvoilla ole sijaa. Pitäisi puhua rahasta.

Kuten sivuston taustoista käy ilmi, on täällä kuitenkin pohjimmiltaan kyse kovin vähän suoraan rahasta. Käsittelemme sitä puhtaasti työkaluna. Siitä ja siihen liittyvistä ilmiöistä on pakko puhua siksi, että nykyisessä muodossaan, tabujen ympäröimänä ja huonosti ymmärrettynä aiheena on tällä mysteerillä päivittäiselämässämme ylivalta. Sitä on vaikea huomata, ellei pysähdy ja katsele ympärilleen.

Kyse ei siis ole kolikon kiillotuksesta, pennin pihistelystä tai alennusten perässä juoksemisesta, vaikka ulkopuoliselle toiminta saattaa tätä muistuttaakin. Itse asiassa säästö ja ylijäänyt raha ovat lähinnä sivutuotteita jostakin suuremmasta kokonaisuudesta, arvomaailman muutoksesta, vastuunottamisesta ja oman ihmisyyden ymmärtämisestä.

Saituroinnissa™ on kyse hyvän elämän löytämisestä henkisen pääoman keinoin ilman, että rahahuolet ja loppumaton halujen suo tulevat asioita pilaamaan; ne kun kuuluisasti ovat yksi elämän suurimmista stressin aiheuttajista ja estävät tehokkaasti mielenrauhan muodostumista.

Taloudellisen vallan saaminen takaisin itselle on yksittäisistä hankkeista suurin, jolla voi vaikuttaa positiivisesti koko oman elämän kirjoon, vieläpä verrattain yksinkertaisin toimin.

Tuohon hankkeeseen on kuitenkin vaikea ryhtyä, ellei arvomaailmaansa ole vielä alkanut muokkaamaan ja kyseenalaistamaan, oli se mikä tahansa. Samalla tavalla voi olla hankala löytää keinoja erilaisten elämän ongelmakohtien rakentavaan kohtaamiseen ilman minkäänlaisia ohjenuoria.

Valitettavasti länsimaisesta maailmasta puuttuu rakentava ja toimiva elämänfilosofioiden katras, joiden avulla omaa taivaltaan täällä voisi jokseenkin järkevästi jäsentää. Elämänfilosofian (hyvän elämän oppi) sijaa näyttelevät aistinautinnot ja mielihyvä. Järkeily on yksinkertainen; jos se tuntuu tässä ja nyt hyvältä, asian on oltava hyväksi myös kokonaisuutena. Kukaan ei puhtaasti näin ajattele, mutta asemoimme kuitenkin toimintamme päälinjan tämän alkukantaisen asenteen mukaisesti. Jäljet on nähtävissä, kun ympärilleen katselee. Suuri osa meistä kulkee elämänsä ohi tästä syystä suu auki, silmät pyöreänä ihmetellen, saamatta siihen mitään tolkkua. Paljon tallattua tietä on näennäisen helppo tietysti kulkea.

Vastausta ja merkitystä päädytään valitettavasti hakemaan kulutuksesta ja oman elintason päämäärättömästä ja kritiikittömästä kasvun tavoittelusta. Tämän kilvan surullinen puoli on se, että maaliviivaa ei ole, eikä sen kummemmin vastauksiakaan. On vain loputon määrä työtä ja itsensä myymistä. Elämänfilosofiselta näkökannalta kahlaamme rantavedessä kurahousut jalassa, vettä lapsekkaasti läiskyttäen, luullen kollektiivina, että nautinto on oikea ohjenuora. Vertauskuvallisesti olisi jo aika oppia uimaan.

Kutsuisin länsimaista elämäntapaa muuten hedonismiksi, mutta sitten muistin, että hedonistitkin osasivat katsoa elämää pitkän aikavälin nautinnon kannalta välittömän tyydytyksen kustannuksella.

Uskontoja ja erilaisia marginaali-ideologioita sekä positiivista menestyshömpänpömppää löytyy kyllä pilvin pimein, mutta niistä ei ole peruspentin tietä ohjaamaan kestävällä ja realistisella tavalla.

Onko millään mitään merkitystä

Mietteet ja opit hyvän elämän luomisesta kiinnostavat allekirjoittanutta paljon. Ne kiinnostavat siksi, että maailma ympärillä tuntuu olevan kovin henkisesti köyhä tänään. Taloudesta ja kulutuksesta on noussut itseisarvo, jopa uskonto, jonka eteen kaikkien on elämänsä luovutettava. Ehkä voimme lanseerata uuden termin, infantiilihedonismin, joka päätyy merkitykseltään kuvastamaan ympäröivää, uskomattoman lapsellista itkupotkuyhteiskuntaamme kaikkein parhaimmin.

Tähän tyhjyyteen itse heräsin työelämään siirryttyäni ja tulotason kasvettua. Jo alkumetreillä oli selvää, että ympärillä vallitseva todellisuus oli jotenkin vinksahtanut.

Koulussa maailma tuntui vielä jokseenkin avoimelta, ja se oli mahdollisuuksia täynnä. Koulutuksessa on kuitenkin se ongelma, että se tähtää lapsuudesta lähtien luomaan sinusta lähinnä hyvän työmuurahaisen, sulkemaan mielen ja palvelemaan auktoriteettia. Kukaan ei kerro miten elää hyvä elämä, olla onnellinen ihminen. Tämä on kuitenkin se asia, jota jokainen meistä päätyy oikeasti etsimään loppuelämäkseen. Kerrotaan, että sinun on oltava tähän aikaan paikalla ja opeteltava nämä asiat ulkoa, että saat lopuksi hyväpalkkaisen työpaikan, kunnes olet noin 70-vuotias ja voit tehdä mitä haluat. Kukaan ei kerro miksi. Kukaan ei tiedä. Seitsemän ikävuoden jälkeen kaava onkin tehokkaasti asetettu. Jää omille harteillesi löytää takaisin avoimen ajattelun maailmaan, eroon dogmeista, eroon säännöistä, joita kukaan ei ole asettanut, mutta joiden mukaan kaikki elävät.

”Kun menin kouluun, he kysyivät minulta, mikä haluan olla kun kasvan aikuiseksi. Kirjoitin, että onnellinen. He kertoivat minulle, etten ymmärtänyt tehtävää ja minä kerroin heille, etteivät he ymmärtäneet elämää.” -John Lennon

Koulun pauloissa sinusta on hyvää vauhtia tulossa jonkinasteinen orja, meistä kaikista tuli. Toiset vaan pystyvät lopulta pyristelemään irti. Tuo orjuus ei niinkään ole aluksi fyysistä tai kovin konkreettista, vaan lähinnä henkistä muottiin asettelua. Sinuun iskostetaan ajatus siitä, että kelpaat ainoastaan silloin, kun opiskelet vuosikaudet tiettyä tutkintoa varten vain huomataksesi, että olet sen jälkeen kelpuutettu toimistotyöhön, jonka kuka tahansa oppii kahdessa viikossa.

Myöhemmin, elämän urien asetuttua ympäröivien normien mukaiseksi orjuudesta muodostuu paljon todellisempaa, mutta jälleen salakavalasti. Haluat kenenkään pakottamatta upottautua lainaan, jota et vuosikymmeniin saa maksettua; haluat erilaisia tavaroita, joita et varsinaisesti tarvitse; sinun on tehtävä tiettyjä asioita, kulutettava oikeita tuotteita ja asuttava tietyllä tavalla tullaksesi hyväksytyksi; yhtä paljon muiden kuin omissa silmissäkin. Se on niin luonnollista jo tänään, että suurin osa haluaa uhrata lapsuuden toiveikkuutensa ja ilonsa näiden asioiden tavoittelemiseksi. Vaikutusta ja sosiaalista hyväksyntää haetaan, mutta millä hinnalla?

Se on surullista, koska ne eivät tarjoa minkäänlaista henkistä täyttymystä; sitä seesteistä tunnetta, jossa tunnet olevasi merkityksellinen itsellesi ja muille.

”Mainonta saa meidät jahtaamaan autoja ja vaatteita, työskentelemään työssä, jota inhoamme, että voisimme ostaa tavaroita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin joista emme pidä.” – Fight Club

Tätä et uskalla, etkä tiedä kyseenalaistaa koulutuksesi kestäessä; luulet sinua vanhempien tietävän paremmin. Eivät he tiedä. Et uskalla kyseenalaistaa asetelmaa edes työelämään siirtyessäsi, sillä ymmärrys siitä, että henkinen potentiaalisi jää ansiotyössäsi täysin hyödyntämättä on liian katkera pala purtavaksi. Ja sitten se lopulta iskee, katkeruus, ellet joko lähde itsepetoksen tielle, jolle niin monet uraohjukset ajautuvat, tai huomaa lähteä etsimään elämääsi muita merkityksiä hyväksyen sen, että ansiotyö ja koulutuksesi toimivat ainoastaan verrattain helppona, mutta erittäin aikaavievänä keinona pysyä hengissä. Jälkimmäinen keino on se toimivin näistä, ja sitä mekin käsittelemme.

Vain harvoille onnekkaille heidän ansiotyönsä on samalla intohimon kohde; heillekin tosin on yhteistä se, että jonkun toisen pillin mukaan on hypittävä.

Elämän koulu

Elämänfilosofinen ajattelu ei tietenkään ole täysin kuollutta tänäkään päivänä, ja on kieltämättä kokemassa jonkinlaista renessanssia sen henkisen ja älyllisen tyhjiön täyttämiseksi, jota uskonnotkaan eivät pysty täyttämään. Esimerkiksi sveitsiläinen filosofi Alain de Botton edustaa tätä uuden ajan koulukuntaa, joka pyrkii jälleen ymmärtämään ja käsittelemään ympäröivää maailmaa sekä ihmisyyttä käytännön elämän näkökulmasta. Myös akateeminen maailma on heräämässä tähän yhä kovemmin positiivisen psykologian kautta.

—————-

Lisää Saiturin ajatuksia löydät kirjasta Erilainen ote omaan talouteen – Vapaus, onni ja hyvä elämä.

Kaikki uudelleenjulkaistut Saiturin tarinat

• Saituri: Paljonko oikeasti maksat veroja vuonna 2016?
• Saituri: Elämäntapainflaatio iskee salaa varomattoman kimppuun
• Saituri: 10 tapaa, joilla kauppa sinua harhauttaa
• Saituri: Taloudellinen riippumattomuus – Tie onneen?
• Saituri: Keneen sinä yrität tehdä vaikutusta?
• Saituri: Palkkatyöllä ei rikastu… mutta miksi?
• Saituri: Hyvää elämää etsimässä
• Saituri: Miten kehtaa iso mies asua kimppakämpässä?
• Saituri: Perintöä odotellessa
• Saituri: Jos se tuntuu pahalta, teet sen väärin!
• Saituri: Oletko oikeasti itsesi ohjaksissa?