Saituri: Taloudellinen riippumattomuus – Tie onneen?

14.09.2018 - 7 min lukuaika

Olipa kerran, kauan, kauan sitten, blogi nimeltä Saituri. Blogin tarkoituksena oli auttaa hyvän elämän löytämisessä ilman, että rahahuolet tulisivat asioita pilaamaan. Saituri oli yksi suurimmista inspiraationi lähteistä oman blogini alkutaipaleella. Suureksi harmiksi Saituri-blogi on siirtynyt jo vehreämmille niityille. Se ei kuitenkaan saa jäädä täysin unholaan. Onneksi sain luvan uudelleen julkaista Saiturin artikkeleita. Artikkelit julkaistaan täysin alkuperäisessä muodossa ja löydät niihin linkit tämän artikkelin lopusta. Päivämäärät artikkeleissa voivat vaikuttaa vahoilta, mutta ajatus niissä on aina ajankohtainen.

Emme välttämättä ole samaa mieltä siitä, että miten toisen kirjoittama artikkeli sopii blogiini. Lisäksi saattaa olla outoa, että en jatka Saiturin tarinoita omilla ajatuksillani.Vaikka pääosin olen samoilla linjoilla, en silti ole välttämättä kaikesta samaa mieltä. Siitä huolimatta pidän kirjoituksia lukemisen arvoisena.

Joskus saattaa jopa tulla aika, kun jatkan Saiturin ajatuksia omillani. Nyt teksti on kuitenkin julkaistu nautittavaksi ja poikkeuksellisesti myös kommentointi on sallittua, koska se on olennainen osa artikkelin luonnetta. Toivottavasti löydät vanhasta helmestä uusia näkökulmia itsellesi!

Jos haluat lukea enemmänkin Saiturin artikkeleita, ne löytyvät aika hyvin Wayback Machinen kautta. Tämä artikkeli julkaistu alun perin 10.8.2015.

Päätin julkaista tämän artikkelin nyt, koska tuntuu, että niin moni ymmärtää taloudellisen riippumattomuuden ja sen tavoittelun väärin. Olen itsekin ymmärtänyt sen väärin useaan kertaan ja todennäköisesti olen vieläkin isoksi osaksi väärässä. En ole silti kovin huolissani — matka opettaa. Artikkeli on jäänyt mieleeni myös narsistisista syistä.

Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelusta on nyt riittänyt hypeä niin kauan ja runsaasti, että meinaa laatta lentää. Osinkokuningas kirjoitti juuri aiheeseen liittyen, tosin ilmaisi asian hieman eri tavalla. Suhdannemuutos varmasti korjaa ilmiön suosion lähemmäs pitkänaikavälin keskiarvoa, mutta ehkä tämä Saiturin artikkeli auttaa näkemään asioiden luonteet niiden todellisessa valossa jo nyt.

Taloudellinen riippumattomuus – Tie onneen?

Kun yhtenä suurista tavoitteista on taloudellisen vapauden lisääminen ja pakkojen purkaminen elämästä, vaikuttaa se yhtäkkiä vastaukselta myös elämän olennaisimpiin kysymyksiin. Tuolle matkalle yleensä lähdetään siksi, että se nähdään oikeutetusti keinona lisätä valinnanmahdollisuuksia elämässä ja vapauttaa mielensä asioihin, jotka oikeasti kiinnostavat.

Tavoitteen houkuttelevaisuudesta sokaistuu kuitenkin helposti, koska se tuntuu aluksi ymmärryksen vallatessa mieltä vähän siltä kuin tietäisi varmana saavansa lottovoiton joidenkin vuosien päästä.

Kylmä totuus kuitenkin on, että taloudellinen riippumattomuus ei itsessään ole kuin epäsuora vaikutin kokonaisuudessa. Sen vaikutus yksittäisenä tekijänä todelliseen hyvinvointiimme lähentelee nollaa. Tuo kovasti himoittu taloudellinen riippumattomuus voi kyllä olla – ja usein onkin – tehokas apuväline elämän kokonaisvaltaisessa rikastuttamisessa. Näin siksi, että se mahdollistaa ihmisen siirtymisen enimmäkseen sisäisen motivaation (jonkin asian tekeminen tekemisen ilosta välittämättä siitä onko palkkiota tiedossa vai ei) ohjattavaksi ulkoisten, pakottavien motivaatioiden sijaan.

Tuo kuulostaa todella hienolta ja ylevältä yhtäkkiä. Siinä piilee kuitenkin vakava ansa.

Ilman suuntaa ei koskaan pääse perille

Monissa keskusteluissa aiheen tiimoilta nousee esille rehellinen argumentti siitä, että keskustelija tylsistyisi kuoliaaksi tuollaisessa tilanteessa, ja palaisi lopulta töihin joka tapauksessa. Näin on myös käynyt monissa tapauksissa, joissa henkilö on saavuttanut tuon himoitun taloudellisen riippumattomuuden. Hän on mennyt takaisin töihin, koska elämällä ei yhtäkkiä ollutkaan etsinnästä huolimatta suuntaa. Sisäinen motivaatio ei kohdistunutkaan mihinkään. Ainakaan tavoitteen saavuttaminen ei itsessään lisännyt onnellisuutta, kuten P.Ohattakin kirjoituksessaan tuo esimerkkiä esille.

Ongelmana tässä yhtälössä todella onkin se, että matkalle alkaessaan henkilöllä harvemmin on oikeasti tiedossa miten hän tulee aikansa käyttämään tavoitteen saavutettuaan, että se unelmissa siintänyt täyteläisempi elämä mahdollistuisi.

On vain usko, että kyllä se sieltä sitten tulee vähän kuin itsestään, taivaallisena inspiraationa.

Ei tule.

Jos tuo mainittu sisäinen motivaatio ei ole henkilöllä vahva ja kohdistunut mihinkään lähtökohtaisesti, muodostuu taloudellisesta riippumattomuudesta nopeasti jopa henkinen helvetti. Näin ei välttämättä käy yhtä pahasti kuin monilla lottovoittajilla, mutta kohtuullisen vakavaa eksistentiaalista kriisiä on luvassa joka tapauksessa, jos tähän ei jo alussa kiinnitä huomiota. Niin sanottu normaali päivätyö, sen jälkeinen moninainen viihde- ja ajanvietetarjonta yhdistettynä arkielämään piilottavat muutoin tuon kytevän kriisin hyvin tehokkaasti. Kun päivätyö ei olekaan mukana kuviossa, on täytettävänä aika iso lovi elämää. Tilanteessa, jossa henkilö ei ole enää aktiivisessa yhteydessä ympäröivään ”koneistoon”, alkaa – ihan oikeasti – syrjäytyä ja tuntea olonsa ulkopuoliseksi. Käytännössä siis voi käydä samoin kuin monille pitkäaikaistyöttömille.

Niinpä tätä elämää on jo tavoitteeseen ryhtyessään alettava asemoimaan niin, että sen saavuttaessaan on jo pitkälti toteuttanut niitä asioita, joita tuolloin sitten vain pystyy tekemään enemmän. Muutoin tavoite itsessään päätyy olemaan kangastus. Rahat on tallessa, mutta kaikki muu alkaakin tyhjästä.

Lukijan onkin syytä ymmärtää, että taloudellinen riippumattomuus itsessään ei saisi olla se tavoite, vaan työkalu varsinaisten elämäntavoitteiden toteuttamisessa.

Taloudellisella riippumattomuudella itsellään kun ei muuta tehtävää tässä yhtälössä ole kuin poistaa muutama negatiiviseksi nähty, estävä tekijä, kuten turha ja painostava taloudellinen stressi, sekä se monilla henkilökohtaista merkitystä sisältämätön päivätyö.

Taloudellinen riippumattomuus siis ainoastaan lisää toiminnan ja ajallisen vapauden astetta. Mutta näin laaja vapaus ei välttämättä ole pelkästään positiivinen kokemus, jos sitä ei lopulta hyödynnä arvokkaasti. Tämä kesti itselläkin tajuta alussa kaiken muun myllerryksen seassa.

Vuosia sitten lähtiessäni tutkimaan rahan ja talouden vaikutusta elämään ja itseeni en osannut tuota oikein kunnolla pukea sanoiksi. Kävin läpi hyvin samoja vaiheita pohdinnassa kuin mitä edellä mainittu bloggari P.Ohattakin käy nyt. Käyn tuota dialogia itseni kanssa toki edelleenkin.

Alkuinnostukseni jälkeen, parin vuoden päästä iski pieni epäilys. Se sai tarkastelemaan sen hetken elämää terveessä hengessä ja ottamaan rennommin. Tähänkin nimittäin pätee sama kuin laihdutukseen. Ruokavaliosta on muodostettava sellainen, että laihdutuksen jälkeenkin haluat jatkaa samalla linjalla. Muuten muutos ei ole kestävällä pohjalla. Samasta syystä taloudellista maailmaansa ja tavoitteitaan pohtiessa on syytä pitää huoli siitä, että elämäänsä muokkaa jo nyt sellaiseksi mitä sen haluaa tuolloin olla. Pitäisi olla päivänselvää, että tällöin ei missään vaiheessa saa tulla tunnetta, että ”luopuu” jostakin tuon tulevan tavoitteen eteen, vaan karsittavien asioiden tulee olla sellaisia, joilla ei todellista arvoa elämässä ole. Näin jäljelle jää oleellinen, ja kokonaisuus on yksinkertaisempi.

Pala omaa matkaani

Olen itse lähtenyt hitaasti pala kerrallaan toteuttamaan niitä asioita, joihin tulen suuremmin keskittymään viimeistään tuolloin. Tämä tarkoittaa myös paradoksaalisesti sitä, että tuohon hetkeen mennessä, tai jo ennen sitä saatan alkaa olla niissä asioissa jo niin hyvä, että täydellinen taloudellinen riippumattomuus varsinaisena tavoitteena menettää toivon mukaan entisen merkityksensä. Tällöin taitotasoni voi hyvinkin olla jo sillä tasolla, että voin ainakin osittain tienata niillä jopa elantoni. Tämähän riippuu tietysti täysin siitä mihin huomioni ja voimavarani keskitän.

Kirjoittajakollegani Pasi Havia toteutti tämän esimerkillisesti omalla kohdallaan, luoden harrastuksestaan, sijoittamisesta, itselleen työn jo silloin kun oli vasta omalla matkallaan tässä hankkeessa. Sisäinen motivaatio ohjasi Pasia enemmän omannäköiseen elämään.

Omalla kohdallani kokonaiselannon tienaaminen ei nykyisissä mielenkiintoni kohteissa tule luultavasti kysymykseen niiden ollessa vapailla markkinoilla varsin vaikeasti tuloutettavissa. Mutta pientä lisätuloa ja inhimillistä vuoropuhelua voin ehkä saavuttaa muun muassa taiteellani ja kirjoittamisellani. En ota sinänsä tästä asiasta mitään stressiä, koska tällä hetkellä ne ovat puhtaita harrastuksia. Saattavat ihan hyvin myös sellaisina pysyä. Todennäköisesti tulevaisuudessa löytyy myös muita mielenkiinnon kohteita, jotka voivat toimia tukena tässä kokonaisuudessa.

Tälle matkalle lähdetään useimmiten siksi, että henkilö tiedostaa, ettei työmarkkinoilla ole juuri sellaisia toimia tarjolla, joissa omat mielenkiinnon kohteet ja vahvuudet kohtaavat merkityksellisesti. Se on tapa ottaa vastuu omasta tulevaisuudestaan ja luoda se näköisekseen.

Ja niille, jotka nyt miettivät, niin kyllä, kaiken tämän mainitun tulisi ideaalitilanteessa olla ensiksi selvää, ja vasta sen jälkeen pohtia tarvitaanko tuon halutun elämän toteuttamiseen totaalista taloudellista vapautta, vai riittääkö kenties jo osittainenkin tarvittavien peliliikkeiden mahdollistamiseksi.

Useimmilla ihmisillä kokonaisvaltaisesti ylijäämäinen elämä toteutuu jo ”riittävällä” taloudellisella vapaudella. Mitä tuo sitten tarkoittaa, on jokaisen itsensä selvitettävissä ja riippuu elämän tavoitteista. Se voi olla esimerkiksi summa, joka mahdollistaa kouluttautumisen omalta tuntuvalle, elantoa tarjoavalle alalle, jos nykyinen ammatti on valintana mennyt metsään.

Täydellistä taloudellista riippumattomuutta ei siis missään nimessä tarvita kokonaisvaltaisesti hyvän elämän rakentamiseen, tietenkään. Elämä kun on paljon monimutkaisempi kokonaisuus siihen, että sen laatua mikään yksittäinen tekijä voisi määritellä. Se kuitenkin mahdollistaa täysin erilaisen, vapaamman elämisen muodon sisäisiä intohimoja toteuttamaan. Tällöin olennaiseksi kysymykseksi jää alla esitetty.

Kysymys sinulle: Onko sinulla tässä artikkelissa kuvailtuja sisäisiä motivaattoreita, jotka ohjaavat elämässäsi eteenpäin? Mitä tekisit, jos raha ei olisi sen suhteen määrittävä tekijä? Vai tuleeko päivittäinen elantosi jo sellaisesta työstä, josta voi ammentaa merkitystä, tai se muutoin auttaa tavoitteissasi?

—————-

Lisää Saiturin ajatuksia löydät kirjasta Erilainen ote omaan talouteen – Vapaus, onni ja hyvä elämä.

Kaikki uudelleenjulkaistut Saiturin tarinat

Sivusto ei tallenna sinusta mitään tietoja tai käytä evästeitä, kun luet artikkeleita. Toiveita, kommentteja ja kysymyksiä voi laittaa tulemaan myös meilillä.

Huom! Kommentointi käyttää evästeitä. Nimi, sähköposti ja verkkosivusi tallennetaan selaimeesi, jotta voit jatkossa kommentoida helpommin samoilla tiedoilla. Kentät vapaaehtoisia ja voit jättää ne halutessasi tyhjiksi.