Tilinpäätös 2020 - Paluu alkuun

Onneksi vuosi 2020 on nyt ohi. Ensimmäinen ajatukseni oli lakaista koko vuosi maton alle ja unohtaa sinne. Tarkemman pohdinnan jälkeen vuosi tarjosi monta arvokasta oppituntia, jotka on hyvä tallentaa muistiin. Onnistumisia tai juhlan aiheita ei tältä vuodelta jäänyt käteen.

Talous 2020

Aloitetaan vuoden purkaminen talousluvuistani.

Tulot & Menot
Nettotulot: 32K
Kulut: 16K
Säästöprosentti: 50 %

Säästöön jäi puolet tuloista, joka ei lyhennetyllä työajalla ole huonosti. Hätäisimmät ovat poislukeneet minut firettäjien kasvavasta joukosta, mutta ehkä tällä tuloksella vielä juuri mahtuu mukaan. Toki säästöprosenttia parempi luku olisi sijoitusprosentti, mutta tein sen verran paljon muutoksia vuonna 2020, että sijoitusprosentin laskeminen olisi vaatinut kohtuuttomasti ponnisteluita.

Varat & Velat (vertailu edelliseen vuoteen)
Sijoitusvarallisuus: 342K (229K)
Nettovarallisuus: 400K (379K)

Sijoitusvarallisuuteni kasvoi merkittävästi verrattuna edelliseen vuoteen. Tämä johtui pääosin velkavivun käyttöönottamisesta ja hyökkäävämpään sijoitusstrategiaan siirtymisestä. Uuden velan olen tulkinnut asuntolainaksi, koska asunto on siinä vakuutena.

Nettovarallisuus sen sijaan nousi hyvin maltillisesti (+21K) johtuen tekemistäni kyseenalaisista valinnoista. Ensimmäinen kyseenalainen valintani oli siirtyä sijoittamaan yrityksen kautta. Omaisuuden siirtämisestä koitui noin 13K euron veroseuraamukset, mutta uskon tämän pitkällä aikavälillä olevan kannattava ratkaisu.

Menot yksityiskohtaisesti

Selkeästi suurin menoeräni oli liikkuminen. Käytännössä tähän sisältyi seuraava kyseenalainen valintani eli syksyllä ostamani auton korjaus- ja ylläpitokuluja sekä arvonlaskua. Hupia autosta on myös riittänyt, mutta ei ihan käytettyjä euroja vastaavaa määrää. Toisaalta olen tyytyväinen, että uskalsin tehdä tällaisen asian ja sain sen kokea. En usko, että auto jää minulle kovin pitkäksi aikaa, mutta jos vaikka yhden kesän vielä huristelisi. Myös ruokaan, harrastuksiin ja asumiseen kului merkittävästi rahaa.

Omien menojeni lisäksi käytin noin 6K yrityksen rahoja yrittäessäni ponnistaa pohatta.app taloudenhallintapalvelua käyntiin. Valitettavasti lopputulos ei ollut toivottu ja rahat menivät käytännössä kankkulan kaivoon. Tämä lukeutuu myös erittäin kyseenalaisten valintojen joukkoon.

Rajaton

Ennen vuotta 2020 kuvittelin, että minulla on rajaton määrä energiaa. Ajattelin, että mitä enemmän energiaa käytän, sitä enemmän saan sitä tilalle. Töiden, koulun ja sovellusprojektin jälkeen yksi tärkeä komponentti jäi kuitenkin yhtälöstä puuttumaan. En muistanut levätä. Viimein poltin itseni loppuun ja luovutin.

Tarkemmin ajateltuna en edes muista, koska olisin viimeksi kunnolla levännyt. Jos olen pitänyt lomaa töistä, olen aina kehittänyt lomalle jonkun muun tavoitteellisen projektin. Esimerkiksi golfin peluu on pienissä määrin rentouttavaa, mutta itselläni harrastus on välillä lähtenyt aivan lavasta ja olen saanut kehitettyä golfin parista enemmän stressiä kuin työelämästä.

Nuoremmalle P.Ohatalle pää kolmantena jalkana juokseminen oli sopiva strategia. Olin fyysisesti loistavassa kunnossa ja palautuminen oli sen johdosta tehokasta. Drivea ja suorituskykyä riitti. Tosin se mikä toimi joskus, ei välttämättä ole enää nykyisin paras strategia.

Vuosi 2020 opetti itselleni kantapään kautta, että kapasiteettini on rajallinen. On fakta, että palautuminen vie enemmän aikaa, kun ihminen vanhenee. Olen tyytyväinen, että löysin rajani. Jatkossa olen varovaisempi, koska en enää ikinä halua omaa jaksamisen rajaani ylittää. Rajan takana ei odota kuin musta kuilu.

Voin kokemuksesta kertoa, että ei ole järin mukavaa matkustaa omassa kehossaan ja huomata elinvoiman sekä ilon vähenevän päivä päivältä. Tai oikeastaan huomasin sen vasta, kun molemmat olivat kadonneet. Uupumuksen voi välttää sillä, että kuuntelee kehon välittämiä viestejä ja toimii niiden mukaisesti. Jos väsyttää, pitää levätä. Sankarin esittäminen on turhaa ja siinä ei voi kuin hävitä. Ihmisen arvoa ei mitata suorituksissa tai työtunneissa.

Ihminen voi rääkätä itseään lähes loputtomasti. Kaikilla ei ole vaihtoehtoa ja joskus rääkkäämisessä on kyse selviytymisestä. Meille rääkkäys on harvemmin selviytymisen ehto. On täysin sallittua pysähtyä ja kysyä itseltään, että missä menee järjettömyyden raja. Kohtuullisella panostuksella pärjää varmasti riittävän hyvin.

En usko, että uuvutin itseni pelkästään tekemisen määrällä, vaan kyse on paljolti myös ajatuksista pääni sisällä. Esimerkiksi tunnollisuus ja suuri määrä tekemätöntä työtä eivät ole hyvä yhdistelmä. Työt eivät lopu tekemällä, joten jatkossa pidän paljon selkeämmät rajat työajan sekä vapaa-ajan välillä. Erityisesti töiden parissa valvotut yöt saavat jäädä taakse.

Masennus on paljon monimutkaisempi asia kuin pelkästään väsymystä. Ehkä kirjoitan joskus tarkemmin kokemuksestani, mutta vielä toistaiseksi ajatukset ovat liian levällään siihen.

Mulle kaikki heti

En ole aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä, mutta olen viime aikoina vähentänyt sitä entisestään. Myös tiettyjä tv-ohjelmia olen jättänyt pois. Syy tähän on se, että ne saavat oman oloni tuntumaan surkealta. En voi täysin syyttää mediaa, mutta minusta on tullut apina, joka kaipaa aina välitöntä tyydytystä.

En väitä, että pään pusikkoon laittaminen olisi paras strategia oman olon parantamiseen, mutta se oli ainoa keino, jonka tähän hätään keksin.

Mediassa näkee liian usein vain yhden puolen asioista. Usein raportoidaan vain onnistumiset, mutta epäonnistumiset jäävät piiloon. Usein näytetään kuinka joku ostaa miljoonatalon, mutta ei koskaan sitä, miten rahat on ansaittu. Usein näytetään upeita sijoitussalkkujen tuottolukemia, mutta tappiot ja oppirahojen maksut jäävät vähemmälle huomiolle.

Tällä hetkellä en kaipaa inspiraatiota lopputuloksen muodossa, vaan enemmän motivaatiota pitkäjänteiseen tekemiseen ja kärsivällisyyteen. Lopputulosta ei voi saada ilman työntekoa. Usein huomaan haluavani vain tuloksen, mutta tilanne muuttuu, kun ymmärrän mitä lopputuloksen saavuttaminen vaatii.

Sekä sijoittamisessa että elämässä on kyse maratonista, ei sprintistä.

Uudet tuulet

Ensimmäinen uusi tuulahdus alkaneelle vuodelle on uusi työpaikka. Irtisanouduin joulukuussa 2020 ja pidin pienen tuumaus tauon sen suhteen, että mitä haluan tehdä. Tarkastelin asiaa kolmiona, jonka kulmissa lymyilevät mielenkiintoisuus, raha sekä merkitys. Päädyin ratkaisuun, jossa ennakoin ainakin mielenkiinnon ja rahan toteutuvan riittävän hyvin.

Lisäksi on mahdollista, että löydän enemmän merkitystä työstä kuin aikaisemmin. Tiedän, että merkitys on suuri vaatimus työlle. Tiedän myös, että moni pystyy tekemään työtä täysin vailla minkäänlaista merkityksen tunnetta. Minä en yksinkertaisesti ole sellainen ja toivon löytäväni lisää merkitystä sitä kautta, että uusi työ on pienemmässä firmassa ja minulla on enemmän vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Uusi työ on täysipäiväinen, joten olen vähän kuin palannut taikaisin alkuun. Haaveilen, että voisin taas joskus hieman lyhentää työviikkoa, mutta ainakin toistaiseksi jätän kaikki muut projektit pois. En tällä hetkellä kaipaa mitään ylimääräistä. Ehkä olen saanut pahimmat itseni toteuttamisen tarpeet purettua ja voin jatkossa keskittyä vain olemiseen.

Toinen uusi asia tälle vuodelle on ravinto. En ole aikaisemmin syönyt kovin terveellisesti, mutta nyt olemme lisänneet kasvisten ja hedelmien määrää. Ei mitään vallankumouksellista, mutta hieman enemmän kasvipohjaisia ravinteita eläinperäisten sijaan. Motivaationa Netflixistä löytyvä Down to Earth. Alkuun sarja oli hieman liian "jenkki", mutta lopulta päädyin katsomaan kaikki jaksot samana iltana.

Kolmanneksi lisäsin elämääni pienen ripauksen liikuntaa. Mietin pitkään, mikä olisi sellainen asia, jota voisin tehdä vain huvin vuoksi ja mahdollisesti saada samalla liikuntaa. Pohdin erilaisia urheilulajeja ja etsin vastausta jostain uudesta ja maagisesta, mutta lopulta päädyin palaamaan vanhan harrastuksen pariin. Vanha harrastus tuntuu vuosien tauon jälkeen kuin uudelta. Aikaisemmin nautin lähinnä voittamisesta, mutta nyt saan iloa osallistumisesta eikä tuloksilla ole mitään merkitystä. Omalla asenteella on suuri merkitys.

Työpaikan vaihtoa lukuun ottamatta tekemäni muutokset ovat hyvin maltillisia. Tarkoitus on lisätä energian määrää, mutta mitään stressiä en uusista asioista ota. Jos laiskottaa, en liiku. Jos herkkuhammasta kolottaa, herkuttelen. Jos haluan pihvin, paistan sellaisen.

Lopuksi

Vuodelta 2020 voisi jättää paljon jossiteltavaa hautumaan, mutta nyt menneet on käsitelty ja on aika keskittyä tulevaan. Tämän vuoden teemani on pysyä perusasioissa. Haluan:

• pärjätä uudessa työssäni
• löytää elämääni enemmän kiitollisuutta / tyytyväisyyttä
• vaihtaa suorittamisen huvin vuoksi tehtäviin asioihin

Luvassa on siis harvinaisen tylsä vuosi enkä tiedä kuinka paljon siitä löytyy kirjoitettavaa. Arki kuluu mukavasti töissä ja vapaa aika tv:n ääressä. Ihan tavallista elämää. Se on juuri sitä, mitä nyt kaipaan.