Masennus

Masennus

Jos olet tirkistelijä, muuten vain kiinnostunut tai kaipaat vertaistukea masennukseen, niin suosittelen koko artikkelia. Muut kuulumiset kirjoitan ensi kerralla. Nyt paljastan, miten tämä tarina päättyy eli skippaa loput tästä kappaleesta, jos haluat säilyttää jännityksen. Voin tällä hetkellä oikein hyvin. Ehkä paremmin kuin koskaan ja tämä on tarina masennuksen pohjalta nykyhetkeen.

Alku

Eletään alkusyksyä 2020. Makaan sängyssä. Ei jaksa nousta. Öiset painajaiset eivät jätä rauhaan. Laitan silmät kiinni, torkahtelen. Aurinko ehtii laskea ennen kuin pääsen liikkeelle. Välillä mietin kuolemaa. Olo on toivoton, mutta en silti halua kuolla. Kunhan leikittelen ajatuksella. Haluaisin olla iloinen. Haluaisin elää, en vain olla olemassa. Loogisesti ajateltuna mikään ei ole huonosti. Siitä huolimatta kaikki tuntuu turhalta. Ei jaksa. Ei pysty.

En tiedä milloin masennuin. En tiedä milloin kaikki alkoi. Olen aina ollut enemmän negatiivisen puolelle taipuva. Luulen, että olen ollut masentunut jo 10 vuotta sitten. Kliimaksin saavutin syksyllä 2020, kun soitin työpaikalleni ja kerroin, että en enää jaksa tulla sinne. Halusin irtisanoutua, mutta pomoni suositteli työterveydenhuollon puoleen kääntymistä. "Ota P.Ohatta nyt alkuun sairaslomaa ja katsotaan sitten uudelleen". Olin jo loman aikana käynyt kerran kysymässä apua, mutta homma ei heti lähtenyt rullaamaan.

Tein työtä käskettyä. Uusi aika työterveyteen ja tuloksena keskivaikeamasennus. Kiva.

Eniten nolotti se, että olin juuri ollut kaksi kuukautta kesälomalla. Miten on mahdollista, että olin aivan lopussa? Loman aikana energiaa olisi pitänyt tulla jo vaikka ja kuinka? Syytin itseäni. Saatanan luuseri.

Hoidon aloitus

Epäröin hoitoon hakeutumista ja olin aikaisemmin ennakkoluuloinen. Kuvittelin, että selviäisin yksin. Eihän masennus ole edes oikea sairaus! Tämä on maailman typerin ajatus, mutta tuskin olen ainoa tähän sortunut. Jos sinulla on yhä tämä ajatus, niin odota vuoroasi ja varaudu sitten muuttamaan mielipidettäsi.

Nyt tiedän kuinka paljon paremmin voi mennä, kun tukeutuu muiden apuun. Onneksi avopuolisoni kannusti minua potkaisemalla hellästi korkokengällä anukseeni. Ilman tuota potkua en olisi hakenut apua.

Ennen lääkärissä käyntiä en ymmärtänyt, että minussa oli jotain vialla. Olin jo tottunut siihen, että olen aina väsynyt ja negatiivinen. Kiukustuin tai suorastaan raivostuin todella helposti ja välillä yksinkertaiset asiat, kuten golfmailojen laskeminen tuntuivat yllättävän haastavilta. Ajattelin, että vanhuus ei tule yksin.

Simppeliltä kuulostava tilanne oli itseasiassa aika pelottava kokemus. Jos joku asia minulla on tässä elämässä aikaisemmin toiminut, on se ollut korvien välini.

Olin lähdössä golfista kohti kotia ja yritin tarkistaa, että olenko ottanut kaikki mailat mukaan kentältä ja pakannut ne auton konttiin. Jouduin yrittämään useita kertoja, ennen kuin onnistuin laskemaan kaikki 14. Vasta neljännellä kerralla sain oikean lopputuloksen. Kai aikuisen ihmisen pitäisi pystyä laskemaan neljääntoista ilman suurempia ongelmia?

Sairaslomalle

Työterveydestä sain masennusdiagnoosin jälkeen lähetteen psykiatrille. Hän tarjosi lääkkeitä. En halunnut. En kai minä nyt niin sairas ole. Ensin sain sairaslomaa muutaman päivän, sitten viikon ja sitten kuukauden.

Psykiatrin vinkistä aloin tutkimaan mielenterveystalon sivuilta masennuksen omahoito-ohjelmaa. Mielestäni ohjelma oli hyödyllinen ja sain paljon tietoa, joka auttoi ymmärtämään tilannetta. Sairaslomasta sain hieman uutta energiaa ja olo helpotti hieman. Olin kuitenkin liian hätäinen ja yritin korjata tilannetta liian nopeasti.

Kuvittelin, että voin suorittaa tai pakottaa itseni terveeksi. Yritin noudattaa mielenterveystalon ohjeita. Yritin tehdä harjoituksia. Yritin myös korjata elämääni tekemällä uutta sijoitussuunnitelmaa, kokeilemalla treidaamista, opiskelemalla pokeria ja yrittämällä suunnitella uutta tulevaisuutta.

Arvaat jo varmaan, miten tässä kävi? Tulipaloa on vaikea sammuttaa bensalla.

Huonosta huonommaksi

Muutamaa sairaslomaviikkoa myöhemmin energiatasoni oli vajonnut vieläkin alemmas. Ei vain kerta kaikkiaan jaksa. Seuraavalla psykiatrikäynnillä pyysin lääkityksen. Pelkona oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, joten sain alkuun tasaavan lääkkeen.

Lääkityksestä seurasi levottomuutta, pahoinvointia, nälän tunnetta ja näön tarkennushäiriöitä. Välillä kuvittelin lääkkeistä olevan apua, mutta se ei kestänyt kauaa. Pahinta oli jäätävä väsymys. Sain päiväunista huolimatta taistella, että jaksoin valvoa ilta kahdeksaan. Aamulla heräsin ennen kuutta.

Sivuoireet eivät helpottaneet.

Sisälläni oli koko ajan tunne, että en voi rentoutua. Olo oli todella inhottava. En voinut enää maata sängyssä, mutta en myöskään pystynyt tekemään mitään järkevää. Pomputtelin ja potkin lentopalloa ympäri kämppää. Se oli ainoa, mikä helpotti. Päätin, että mieluummin masentunut, kuin tällainen olo. Lopetin lääkkeen ja pian sen jälkeen helpotti.

Vain masennus oli jäljellä.

Välikommenttina voin todeta, että kaksisuuntaisen mielialahäiriön epäileminen oli omalla kohdallani todellinen vikatikki. Ymmärrän, että psykiatri joutuu pelaamaan varmaan päälle ja jos kaksisuuntaisesta kärsivälle annetaan suoraan masennuslääke niin mopo voi lähteä pahasti käsistä. Tai ehkä vastuu on itselläni, mutta tähän aikaan epäilin kaikkea sitä, minkä olin itsestäni oppinut.

Nyt voin sanoa, että olen ihminen, jonka luonteeseen kuuluu se, että välillä innostuu tai suorastaan hurahtaa johonkin. Välillä energiaa taas on vähemmän. Tällä ei ole mitään tekemistä sairauden kanssa.

Luota itseesi ja epäile sairautta vasta, jos siihen on oikeasti perusteita.

Terapeutin etsintä

Terapeutin löytäminen on lähes mahdoton tehtävä. Oma masennukseni ei ollut pahimmasta päästä ja silti se oli aika tuskaista touhua. En käsitä miten vaikeasti masentunut kykenisi ikinä löytämään tai edes etsimään terapeuttia.

Rautalangasta vääntäen systeemi on täysin paska. En edes halua kuvitella kuinka moni jää tämän johdosta ilman apua. Tässä päättäjille ilmainen vinkki. Uskoisin, että paljon parempi järjestely saataisiin aikaiseksi yhtälöllä Tinder + jonotusnumero. Masentuneen tarvitsisi vain täyttää alustalla profiili ja odotella sopivan terapeutin vapautumista. Jos ei heti tärppää, niin uudestaan jonoon.

Terapeutin etsintä kävi myös itselläni työstä. Väkisin sain kerran viikossa lähetettyä yhteydenottoja ja laitoin viestiin, että etsin terapeuttia useamman kuukauden päähän. Vapaita terapeutteja on vähän. Ennakkoon sopivia vielä vähemmän. Ehkä noin kolmenkymmenen yhteydenoton jälkeen olin yhä tyhjän päällä.

Jatkoin silti yrittämistä ja lopulta sain yhden tutustumiskäynnin sovittua.

Olin todella innoissani tutustumiskäynnistä. Halusin valtavasti, että siitä syntyisi jotain, mutta näin ei käynyt. Luojan kiitos kyseinen terapeutti neuvoi kuuntelemaan sisäistä ääntäni, ja minä uskalsin epätoivon keskellä sanoa, että ei kiitos. Oli vaikea paikka todeta, että ainoa löytynyt terapeutti ei vain tuntunut minulle sopivalta.

Jatkoin yrittämistä, mutta turhaan.

Tilanne ratkesi lopulta, kun psykiatrini suosittelemalla terapeutilla vapautui yksi aika. Tarrasin siihen kiinni kuin sika limppuun. Aika tosin vapautuisi vasta vuodenvaihteessa 2021, eikä sitä ennen ollut mahdollisuutta tutustumiskäynnille.

Luin, että merkittävin tekijä terapian onnistumiselle on se, miten hyvin tulee terapeutin kanssa toimeen. Paljon jäi siis täysin hyvän tuurin varaan. Toivoin vain, että tämän epätoivon keskellä kävisi munkki.

Pisteet työpaikalleni

Tässä kohtaa haluan antaa erityispisteet aikaisemmalle työpaikalleni. He eivät antaneet minun irtisanoutua, vaikka tämä olisi ollut heille halvin tapa päästä eroon ongelmasta. He ohjasivat minut hoitoon. He järjestivät työpsykologin. He järjestivät työpsykologin lisäksi Auntien palvelun. He kustansivat koko lystin. He ymmärsivät. He olivat tukenani. He jakoivat omia kokemuksiaan.

On jännää, miten yksin kuvittelin olevani masennuksen kanssa. Vaan kun rohkaistuin tästä kertomaan, niin ympäriltäni löytyi masentuneita vino pino.

Sinäkään et ole yksin.

Odotellessani terapian alkua, kävin psykiatrin lisäksi työpsykologilla. Epäilen, että kohdalleni osui työhönsä kyllästynyt yksilö ja käynnit olivat mielestäni ihan yhtä tyhjän kanssa. Onneksi työpaikallani oli sopimus Auntien kanssa ja sieltä saamani apu oli selvästi toimivampaa. Kymmenellä tapaamisella pääsin hyvään alkuun oman ajatteluni kehittämisessä.

On ihana huomata, kun joku saa kiinni omien ajatustesi vinoumat ja pystyy antamaan tilalle erilaisia ajattelumalleja. Auntien kanssa tein töitä myös arvojen, radikaalin hyväksymisen, omien vahvuuksieni ja tulevaisuuden visioni parissa.

Työt

Lepo ja ajatteluni kehittäminen toimivat sen verran hyvin, että parin kuukauden sairasloman jälkeen palasin töihin. Ensin osa-aikaisesti ja sitten täysipäiväisesti.

Alkuun työt sujuivat hyvin, mutta hyvin nopeasti lipsuin tekemistäni rajoista ja tein töitä yötä myöden. Pian energiavarani olivat käytetty ja loputon väsymys palasi takaisin.

Palasin töihin liian nopeasti.

Sairasloman pitäisi olla palauttavaa, mutta tunsin lähinnä häpeää ja huonoa omatuntoa siitä, että jouduin olemaan pois töistä.

Päätin irtisanoa itseni. En nähnyt enää mitään muuta ratkaisua. Halusin vain kadota. Työterveyslääkärilleni sanoin, että voin oikein hyvin ja että hänen ei enää tarvitse olla yhteydessä.

Valehtelin.

Jaksoin kuin jaksoinkin vääntää kaiken valmiiksi ja sain perehdytettyä työni seuraajalleni. Viimeisen työviikon perjantaina kävin palauttamassa koneen. Ajoin kotiin ja istuin sohvalle. Olin täysin loppu ja tuijotin tyhjyyteen. Sitten purskahdin itkuun.

Työt peruutuspeiliin katsoen

Olen irtisanoutunut aikaisemminkin ja aina ennen siitä on seurannut intoa ja suoranainen energiapiikki. Nyt mikään ei muuttunut. Aloin heti katumaan tekoani.

Tuntui, että pilasin elämäni entistä pahemmin. Minulla oli hyvä työ, sopivat työajat, mukavat työkaverit ja nyt se kaikki oli mennyttä.

Jos sinulla on vaikeata jaksaa töissä, hanki apua ja hyödynnä työterveyttä. Sairaslomasta saa nauttia, kun sille on oikeasti tarvetta. Jos nyt tekisin valinnan uudelleen, jäisin suoraan puolen vuoden sairaslomalle. Työt eivät maailmasta lopu tekemällä. En suosittele irtisanoutumista kenellekään. Olin itse liian sokea, enkä nähnyt muita ratkaisuja.

Onneksi loppupalkkani oli usean kuukauden kulujen suuruinen ja tililläkin oli hieman käteistä. Taloudellista stressiä ei pahemmin syntynyt ja sain kaipaamani tauon.

Vihdoin myös omatuntoni antoi minun levätä.

Töiden loppumisen jälkeen nukuin ensimmäiset neljä viikkoa. Pääosin kaikki sujui hyvin, mutta aina välillä jouduin antamaan uudelleen itselleni luvan olla tekemättä mitään. Jostain mieleeni hiipi ajatus, että pitäisi tehdä jotain hyödyllistä. Vanhat ajatukset ovat joskus tiukassa.

Masennuksen teoria

Yritin tutkia, että mistä masennuksessa on kyse, mutta asia ei ole niin yksiselitteinen kuin voisi alkuun kuvitella. Vähän lähteestä riippuen masennuksia on aina muutamasta tyypistä yli kymmeneen tyyppiin asti. Kaikissa oireet ovat hieman erilaisia ja samoin hoito. Tyypillisiä masennustiloja ovat melankoliset masennustilat, epätyypilliset masennustilat ja psykoottiset masennustilat. Samoin masennuksen vakavuus vaihtelee lievästä vakavaan.

Erilaiset masennustilat voivat syntyä eron, trauman, liiallisen stressin, biologisen alttiuden, persoonallisuuden, temperamentin, yksinäisyyden, päihteiden käytön, synnytyksen tai vuoden ajan seurauksena.

Masennuksen oireita voivat olla esimerkiksi:

  • pitkittynyt alakuloinen mieliala
  • uupumus ja väsymys
  • ärsyyntymisherkkyys
  • aikaansaamattomuus
  • kiinnostuksen puute asioihin, jotka ennen tuottivat mielihyvää
  • itsesyytösten lisääntyminen
  • unihäiriöt
  • toistuvat kuolemaan liittyvät ajatukset.

Pelkkä väsymys ei vielä ole masennusta, mutta uupumus voi johtaa masennukseen. Samoin suru ja alakulo ovat normaaleja esimerkiksi menetyksen yhteydessä. Uupumus puolestaan silloin, kuin töitä on liikaa. Sen sijaan pitkittyneet olotilat ja usean eri oireen yhdistelmät kertovat usein jo masennukseen asti edenneestä tilasta. Jos lepo ei lievitä väsymystä, voi kyse olla masennuksesta.

Joka viides kokee masennuksen elämänsä aikana, joten harvinaisesta ilmiöstä ei ole kyse. Tärkeintä on ymmärtää, että masennuksesta ei parannuta ryhdistäytymällä.

Olen kuullut sanottavan, että masennuksen hoito kestää yhtä kauan kuin masennuksen syntyminen. Luulen, että omalla kohdallani kyse on vuosien työn tuloksesta. Muun hyvän lisäksi masennuksen uusiminen on enemmän kuin todennäköistä.

Oma masennukseni

Aloin miettimään omaa tilannettani ennen masennusdiagnoosin saamista. Yleensä masennus on usean tekijän yhdistelmä. Niin myös omalla kohdallani.

Olen lähes varma, että olen päätynyt uupumuksen kautta masennukseen. Luin, että työuupumuksesta kärsivä saattaa eristäytyä työyhteisöstä ja kyseenalaistaa työnsä merkityksen.

Tajusin, että en käynyt toimistolla yli vuoteen ja kyseenalaistamisen lisäksi menetin kokonaan työn merkityksen. Ajatukset työstä muuttuivat mielenkiintoisesta tylsäksi ja siitä turhaksi.

En usko, että minulla on ollut pelkästään päivätyöstä johtuen liian suuri määrä työtä. Kun yhtälöön lisätään opiskelu ja omat projektit, niin määrä muuttui liian suureksi itselleni. Omaa tyhmyyttä toisin sanoen.

Lisäksi päivätyö tai oikeastaan minä itse aiheutin lisää stressiä. Usein muistan miettineeni, että onkohan tekemäni ratkaisu tarpeeksi hyvä. Nopeasti muuttuvassa maailmassa mikään ei ole tarpeeksi hyvää kovin pitkään. Silti aina mietin, että olisiko pitänyt osata tehdä vielä paremmin. Työt valvottivat ja häiritsivät nukkumistani.

Työn lisäksi aikaisempi eroni on jäänyt käsittelemättä. Luulen, että koin useamman vuoden ajan eromasennusta, mutta en ole sitä ymmärtänyt aikaisemmin. Olen vain työntänyt surun piiloon ja yrittänyt jättää sinne. Valitettavasti piilotetut asiat palaavat kummittelemaan. Omalla kohdallani ne ilmestyvät öisinä painajaisina, vaikka päivisin asia ei enää vaivaisi.

Kolmas masennukseeni vaikuttava asia ovat järjettömät pelot. Pelkään ja stressaan asioita, joihin en voi vaikuttaa lainkaan. Tällaisia ovat esimerkiksi oma vanheneminen, läheisten vanheneminen, tärkeiden ihmisten menettäminen ja sairauksien pelko. Ehkä myös taloudellisen riippumattomuuden epäonnistuminen vaikutti masennuksen pahenemiseen.

Neljäs asia masennuksen taustalla ovat omien ajatusteni vinoumat. Olen esimerkiksi enemmän kuin ankara itselleni ja itsemyötätuntoa en harrasta. Lisäksi kaikesta on ollut pakko tehdä suoritus ja olla muita parempi. Juuri mistään en ole osannut aidosti nauttia tai iloita.

Klassista P.Ohattaa on se, että en huomaa hyvin olevia asioita. Keskityn vain negatiiviseen. Tämä on varmaan pahin puute omassa ajattelutekniikassani eli en ole saanut negatiivisia ajatuskierteitä poikki, vaan olen voinut velloa niissä jopa kuukausia.

Loogisesti ajatellen kaikki on hyvin. Tulen kohtuullisesti toimeen, läheiseni ovat minulle rakkaita, minulla on ystäviä ja parempaa puolisoa en voisi kuvitella. Hän hyväksyy minut vikoine päivineen ja voimme jutella kaikesta. Kaikki läheiseni ovat tukenani. Kun pää ei toimi oikein, nämä asiat unohtuvat. Onneksi oman ajattelun kehittämiseen voi saada apua.

Terapia ja ennakkoluulot

Monille sana terapia tai terapeutti aiheuttaa ennakkoluuloja ihan turhaan. Terapeutti on mielelle sama asia kuin personal trainer kropalle. Lähes jokainen huippu-urheilija käyttää henkistä valmennusta hyväkseen, niin miksi en myös minä. Olen aina ollut kiinnostunut kehittämään itseäni ja terapian avulla voin saada merkittävän eron aikaiseksi elämänlaadussani.

On aivan turha hävetä mielenterveysongelmia. Sen jälkeen, kun tulin tämän aiheen osalta ulos kaapista, todella moni on kertonut minulle kärsineensä itse samankaltaisista asioista. Ulospäin tällaista on mahdotonta nähdä. Osa avautumisista on tullut äärimmäisen hyvin voivan näköisiltä ja onnellisilta ihmisiltä.

Luin useammasta keskustelusta, että ihmisiä ärsyttää se, jos joku sanoo kasvaneensa ihmisenä masennuksen johdosta. Minä koen oppineeni paljon, mutta masennukselle en anna tästä pisteitä. Olen hakenut apua, olen saanut apua, olen tehnyt virheitä ja olen myös tehnyt töitä oikein. Se vasta olisikin masentavaa, jos tästä ei seuraisi kasvua ihmisenä.

Olen nyt käynyt terapiassa kerran viikossa reilun puolen vuoden ajan. Paljon on vielä töitä edessä, mutta paljon on myös jo tapahtunut.

Terapia käytännössä

Sivusin jo aikaisemmin aiheitta, mutta ennen varsinaista terapiaa ja vielä ollessani edellisessä työpaikassani aloitin työskentelyn Auntien kanssa. Hänen avullaan löysin asioita, joista olen nauttinut aikaisemmin, opin hyväksymään asioita sellaisena kuin ne ovat, sain suunnitella tulevaisuutta avustetusti ja sain vaihtoehtoisia tulkintoja omille ajatuksilleni.

Muutamia muistiinpanoja aikajaksolta Auntien kanssa

  • Yksi asia, josta olet nauttinut aikaisemmin: sulkapallo
  • Valitse yksi tärkeä asia, jonka hyväksyt juuri nyt: minä vanhenen, niin myös muut. Avainsanat: radikaali hyväksyminen
  • Vahvuudet: muiden auttaminen, asioiden analysointi, kirjoittaminen, innostuminen
  • On ok innostua, mutta aina ei voi olla innoissaan. Tylsyys tulee ja menee. Varaudu siihen.
  • Jatkossa enemmän ystäviä ja puhtaasti huvin vuoksi tehtyjä asioita. Unohda suorittaminen.
  • Seuraavaksi mene töihin pieneen firmaan, jossa voit toimia autonomisesti sopivan pituisissa projekteissa ja hyvän tiimin ympäröimänä
  • Tee: ruska Lapissa, Lauri Tähkän keikka, asu talvi lämpimässä, muuta viikoksi yksin erämökkiin keskelle ei mitään

Tähän useamman kuukauden pituiseen aikajaksoon mahtui monenlaisia viikkoja. Ensin olin täysin lamaantunut. Välillä pääsin uupumuksesta askeleen ylös päin eli siirryin vihan puolelle. Välillä epätoivo palasi. Ja muutamana ohikiitävänä hetkenä pystyin olemaan myös onnellinen.

Kun varsinainen terapia alkoi, olin ehtinyt olla omalla lomalla reilun kuukauden. Terapiaa varten kävin kolme kertaa psykiatrilla useamman kuukauden jaksolla, jotta sain psykiatrilta lausunnon KELA:n tukea varten. Tuki onneksi myönnettiin.

Terapia alkoi heti vuoden 2021 alussa. Alku meni tutustumiseen ja vähitellen on päästy kiinni haasteisiini.

Yksi todella merkittävä voimavara terapian alussa olivat artikkelin luovutan kommentit. Luin ne moneen kertaan ja kävimme myös yhdessä terapeuttini kanssa kommentteja läpi. Jos olet yksi kommentin jättäneistä, olet todellakin vaikuttanut minun elämääni.

Seuraavaksi on luvassa ajatuksia ja havaintoja terapiasta enemmän tai vähemmän loogisessa järjestyksessä. Iso osa keskusteluista terapeuttini kanssa liittyy työelämään, mutta muutakin on ehtinyt jo tarttua matkaan.

Ajatusketjut paperille

Ensimmäinen kotitehtäväni terapiasta oli kirjata omia ajatusketjuja ylös. Negatiiviset ajatukset etenivät päässäni suurin piirtein näin:

"Väsyttää - jaksanko tehdä töitä - en jaksa tehdä töitä - paranenko koskaan - epätoivo - kehossa raskas ja painostava olo"

"Väsyttää - pitäisi jo olla terveempi - suuttumus hitaalle parantumiselle - ei tästä tuu mitään - epätoivo - kehossa raskas ja painostava olo"

"Irtisanouduin - apua - pystynkö enää koskaan tekemään töitä - pääsenkö enää minnekään töihin - pilasinko elämäni irtisanoutumalla - menetin tulot, mielenkiintoisen työn ja täydellisen työsopimuksen - en enää koskaan saa niitä takaisin - epätoivo - kehossa raskas ja painostava olo"

Ensin mietimme yhdessä terapeuttini kanssa vaihtoehtoisia tulkintoja näille ajatuksille. Esimerkiksi väsymys johtuu siitä, että uuvutin itseni. Viimeinen pisara masennukseni taustalla oli selkeästi uupumusperäinen. Tein liikaa suhteessa omaan jaksamiseeni. Myös ikuisuus aspekti on aika hullu. Töitä on löytynyt ennenkin ja samoin jaksamista. Nyt vaaditaan vain hieman enemmän kärsivällisyyttä.

Negatiiviset ja hankalat tunteet

Toiseksi opettelimme tekniikoita, joilla saa negatiiviset ajatuskehät poikki. Teimme erilaisia mielikuva- ja hengitysharjoituksia.

Minulle toimii parhaiten se, että rauhoitun ja keskityn vain hengittämiseen. Sorrun helposti ylianalysointiin, mutta hengittämiseen keskittymällä saan tyhjennettyä pääni ja tehtyä olostani paremman.

Se helpottaa, kun muistaa, että mikään tunne ei kestä ikuisesti. Jotenkin negatiiviset tunteet saavat päässäni usein ikuisen horisontin ja se johtaa epätoivoon.

Tärkeä asia negatiivisten tai hankalien tunteiden käsittelyssä on se, että vellominen pitää katkaista, mutta oikeasti vaivaavat asiat käsitellä. Ei kannata yrittää piilottaa niitä ajatuksia tai tunteita, joille on järkevä syy. Muuten ne vain puskevat myöhemmin voimakkaampina pintaan.

Vaikein hetki

En muista tarkkaan, milloin koin vaikeimman hetkeni tämän masennuksen aikana. Muistan kyllä hyvin mitä tein. Illat ovat yleensä vaikeampia kuin päivät ja tämä ilta oli se kaikkein vaikein. Oloni oli umpisurkea ja en nähnyt tietä parempaan. Makasin puolisoni vieressä sängyssä ja suustani vierivät ulos sanat.

"Sopiiko, jos tapan itseni ja jätän rahani sinulle? Eikö se olisi kaikille parasta?"

Onneksi ei syntynyt kauppoja. En ole ylpeä sanomastani ja en ollut niin syvällä, että olisin oikeasti toteuttanut ehdotukseni. Kunhan leikittelin ajatuksella.

Työt

Hyvin pian terapian aloittamisen jälkeen sain uuden työn. Sovin aloituksen niin, että minulle jäi vielä kuukausi aikaa toipumiseen ja ajatusteni työstöön. En ole pitkään aikaan jännittänyt niin paljon töihin menoa. Suurin jännitys toki liittyi siihen, että jaksanko ja selviänkö töistä ylipäänsä.

Ilokseni sain huomata, että noin viikkoa ennen töiden alkua negatiivinen jännitys alkoi muuttua perhosiksi vatsanpohjassa. Muutamat ensimmäiset päivät menivät tutustumiseen toimistolla. Porukka vaikutti erittäin mukavalta ja 10 henkeen tutustuminen ei tuntunut ylivoimaiselta. Melko nopeasti pääsin töihin käsiksi ja siinäkin oli onnea, että ensimmäistä projektia tehtiin tiimin voimin sen sijaan, että olisin joutunut yksin ahertamaan.

Sovin terapeuttini kanssa erittäin tiukat raamit työntekoon. Ei ylitöitä. Ei töitä lepakkovuorossa. Kone menee kiinni viimeistään kuudelta.

Ensimmäisen viikon jälkeen into alkoi muuttua arjeksi ja huomasin, että en ole 100 % kunnossa. Jokaisen työpäivän jälkeen olin aivan kuitti enkä jaksanut yhtään mitään muuta. Terapeuttini huomautti, että on aivan loistavaa, että pärjään ja jaksan jo kokonaisia työpäiviä. Minä huomasin, että keskityin taas siihen, mitä en jaksa, vaikka tilanne oli paljon parempi kuin syksyllä.

Alkuun mietin, että onko tämä työ minua varten. Terapeuttini auttoi ymmärtämään, että kyllä on. Ainakin se on aivan täydellinen juuri tähän tilanteeseen. Jos joskus ei enää ole, niin sitten asiaa voi pohtia uudelleen. Työtäkään ei tarvitse ajatella ikuisuusperspektiivistä.

Ensimmäiset 3,5 kuukautta töissä olivat haastavia. Ensin yritin vain selviytyä yksittäisistä päivistä, mutta vähitellen oloni parani.

Välillä oli todella hankalia viikkoja, mutta välillä meni oikein hyvin. Välillä turhauduin, kun ajattelin, että en pääse lainkaan eteenpäin, vaan masennuin "uudestaan". Terapeuttini ohjasi ajatuksiani. Hankalia viikkoja tulee ja sille ei voi mitään, mutta oletko P.Ohatta huomannut kuinka monta hyvää päivää tässä on jo ollut? En ollut huomannut.

Sen olen huomannut, että suuri osa masennuksesta heijastuu ajatteluuni niin, että alan inhoamaan työtäni. Ehkä koko P.Ohatta on saanut alkunsa juuri samasta syystä. Toukokuussa 2021 tein itselleni merkittävän läpimurron ajattelussani. En inhoa työtäni, vaan minua kuormittaa se, kun töissä on vaikea tilanne menossa.

Huomasin saman pätevän myös edelliseen työpaikkaani. Toteutin asiakkaalle ratkaisun, joka toimi, mutta oli pinnan alla aivan liian monimutkainen. Tavallaan kaduttaa, että ikinä edes tein kyseisen toteutuksen. Huomaan yhä ahdistuvani, kun vain mietin tuota (tunnistan olotilan eri puolilla kehoani ja muutoksen hengityksessäni, pystyn myös vastaamaan tähän keskittymällä rentouttavaan hengitykseen). Toisaalta asiakas oli tyytyväinen ja sai toimivan ratkaisun ainakin siihen hetkeen.

On kohtuullisen helppoa tehdä vaikeita asioita monimutkaisesti. On erittäin vaikeata tehdä vaikeita asioita yksinkertaisesti.

Jos joku asia on mielestäni monimutkainen, luultavasti löytyy parempi tapa tehdä se. Teen jatkossa kaikkeni, että pysyn yksinkertaisen puolella. Olen rohkea ja pistän vastaan. En suostu tekemään purkkavirityksiä. Nautin, kun saan saman asian toteutettua vähemmällä koodirivimäärällä.

Uudessa työpaikassa on tullut muutamia vaikeita tilanteita vastaan ja suurin haaste omassa ajattelussani on se, että en pyydä ajoissa apua. Olen käynyt terapeuttini kanssa näitä tilanteita läpi ja samalla on mietitty parempia toimintatapoja jatkoon.

Tärkein asia on se, että tunnistan potentiaalisesti hankalan tilanteen mahdollisimman nopeasti. Kun tunnistan tilanteen, voin toimia fiksusti. Jos en toimi fiksusti, syntyy turhaa stressiä ja vellomista negatiivisuudessa.

Tunnistettuani tilanteen voin nostaa lippua pystyyn, voin pyytää apua ja voin toimia parhaaksi katsomallani tavalla. Voin keskustella tarvittavien henkilöiden kanssa ja minun ei tarvitse osata ratkoa kaikkia ongelmia. Välillä haluan niin kovasti auttaa, että sotkeudun asioihin, jotka eivät minulle kuulu.

Aikaisemmin olen ollut työelämässäni eristäytyjä. Tällä kertaa otin uuden lähestymisen ja yritän tutustua paremmin työkavereihini. Aikaisemmin ajattelin, että turha tutustua, kun toinen meistä kuitenkin kohta vaihtaa työpaikkaa ja siitä seuraa vain ystävän menetys. Nyt yritän tehdä töitä tutustumisen eteen, koska uskon, että silloin viihdyn myös itse paremmin.

Aikaisemmin olen vältellyt kaikkia yhteisiä tilaisuuksia. En yleensä sano mitään, jos ympärillä on enemmän kuin neljä ihmistä. En vain keksi mitään sanottavaa ja ajattelen, että eivät minun juttuni ketään kiinnostaisi.

Nyt olen jo osallistunut ensimmäiseen yhteiseen työpaikan tilaisuuteen ja valmistauduin siihen yhdessä terapeuttini kanssa. Kirjoitin erilaisia puheenaiheita valmiiksi ennen tilaisuutta, jotta en jäisi tuppisuuksi. Mielestäni tilaisuus meni oikein hyvin.

Lukuun ottamatta kahta viimeistä työviikkoa ennen lomaani, pysyin täysin asettamissani raameissa. Hyvä minä!

Viimeiset kaksi kuukautta töissä olivat jo suorastaan yhtä juhlaa. Ja energiaa on riittänyt myös vapaa-ajan rientoihin. Minulla oli ehkä yksi huono päivä koko jaksolla. Siis yksi ainoa!

Paljon johtuu siitä, että toimimalla ja ajattelemalla itse fiksummin, saan vähennettyä turhaa stressiä ja kuormaa. Toinen puoli johtuu siitä, että voin olla täysin rehellinen kollegoilleni ja oma itseni.

Hyvä esimerkki tästä on se, että alkuun en uskaltanut kertoa uudelle pomolleni mitään masennuksestani tai tästä blogista. Kun kerroin, pelkäsin hänen sanovan jotain negatiivista ja pahimmillaan ilmoittavan, että voin pakata kamani koeajalla. Vastaus oli kuitenkin täysin päinvastainen.

"Kiitos, kun kerroit. Arvostan tuota todella. Minä tarvitsen 100 % rehellisyyden, jotta voin tehdä oikeita päätöksiä. Ja rehellisyyden nimissä taustasi on jo entuudestaan tuttu. Olisi mukava lähteä joku päivä kaljalle vaihtamaan ajatuksia sijoittamisesta yrityksen kautta."

Jos et voi olla täysin oma itsesi, olet joko nössö tai väärässä paikassa. Minä koen, että olen nyt juuri siellä, minne tällä hetkellä kuulun. Ja yritän olla rohkea joka päivä.

Lääkkeet

Parin ensimmäisen terapiakerran jälkeen kävin lääkäristä hakemassa masennuslääkityksen. Lääkkeet ehtivät alkaa vaikuttaa juuri ennen töiden alkamista.

Minulle ei tullut pahoja sivuoireita. Pientä huonovointisuutta on ollut silloin tällöin ja joitain ruoka-aineita en ole pystynyt syömään. Muuten lääkkeet ovat toimineet paremmin kuin hyvin. Maailmani ei ole muuttunut sumuiseksi, vaan kirkastunut merkittävästi siitä mitä se oli syksyllä.

Tällä hetkellä jännittää se, että mitä tapahtuu, kun joskus lopetan lääkkeiden syömisen.

Jossittelu

Seuraavaksi tartuimme terapiassa jossitteluun.

Sorrun helposti ajattelussani siihen, että olisi pitänyt tehdä jotain toisin. Nuorempana olisi kannattanut olla enemmän kavereiden kanssa. Urheiluun olisi kannattanut panostaa enemmän. Olisi pitänyt tehdä sitä. Olisi pitänyt tehdä tätä. Varmaan aika tuttua monelle.

Jossittelun ainoa merkittävä hyödyllinen käyttötarkoitus on se, että käy historiallisen tilanteen kerran mielessään läpi ja pyrkii oppimaan siitä.

Huomaan usein, että jälkikäteen haluaisin monia asioita, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Olisi pitänyt säästää, että olisin jo eläkkeellä. Olisinko ollut valmis tekemään enemmän eläkkeen eteen? En.

Näihin tilanteisiin hyödyllinen ajattelumalli on pelimerkkiajattelu. Sinulla on käytössäsi 100 pelimerkkiä. Voit jakaa ne miten haluat ja voit odottaa vain lopputuloksia, jotka sopivat valitsemaasi jakaumaan. Jos esimerkiksi laitat 33,3 pelimerkkiä työhön, perheeseen ja harrastuksiin, voit odottaa tasapainoista elämää. Sen sijaan voit unohtaa ammattiurheilun tai merkittävän menestyksen työelämässä. Sama pätee myös sijoitussalkun allokaatioon.

Poikkeuksia toki on, mutta todennäköisesti panostuksesi heijastuu odotusarvoihin. Jos haluat tietyn lopputuloksen, sinun on oltava valmis tekemään vaadittava määrä töitä. Jos teet vaadittavan määrän töitä, on se pois ajasta jossain muualla.

Jokaisen kannattaa tehdä oma elämä allokaationsa ja tarkastella sitä sopivin väliajoin. Jos tuntuu, että jää jossiteltavaa, säädä allokaatiota. Ja muista, että kaikkea et voi saada, vaikka olisit millainen superihminen.

Tulevaisuus

En pysty suunnittelemaan vielä tulevaisuutta. Voin erittäin hyvin tässä hetkessä, mutta suunnittelu on täysin ylivoimainen tehtävä. Hyvä jos tiedän, että mitä teen huomenna.

Kun tulevaisuus jää hämärään ja huomio keskittyy tässä hetkessä elämiseen, niin säästäminen jää vähän vähemmälle. Tästä tarkemmin seuraavassa artikkelissa.

Innostuminen

On täysin ok innostua. On täysin ok, että välillä on enemmän energiaa kuin toisina hetkinä. Sellainen minä olen.

Omalla kohdallani innostuessa on tärkeää pitää rajoista kiinni. Innostumalla polttaa itsensä helposti loppuun, jos ei aseta rajoja. Töitä en edelleenkään tee yhtään yli sovitun ja jätän muutenkin riittävästi aikaa lepoon.

Levosta huolehtimisen avuksi ostin Ouran. Tästäkin tarkemmin ensi kerralla.

Urheilu

Liikunta auttaa tutkitusti masennukseen. Oma liikuntani on aina ollut suorituskeskeistä ja vain tuloksella on ollut väliä. Terapian myötä palasin takaisin 10 vuotta sitten loppuneen harrastuksen pariin ja otin uuden lähestymisen. Ihan sama kuka pelit voittaa. Minä pyrin samaan aikaan hyviä palloralleja ja nauttimaan ajasta kavereiden kanssa. Tämä on ollut äärimmäisen virkistävää ja hauskaa. Hyvä olo säilyy monta päivää pelikerran päättymisestä.

Perinteisestä driveri solmuun golfista olen myös luopunut ja siirryin zen-golfin puolelle. Käyn pelaamassa maksimissaan kerran viikossa, en kirjaa tulosta ylös ja nautin vain matkasta. Jokainen lyönti on mahdollisuus. Seuran golf kisoissa voin käydä, mutta tärkeintä on silloin tutustua mukavaan peliporukkaan ja tulos on aivan toissijainen juttu.

Fyysinen olomuoto

Fyysinen olomuotoni häiritsee henkistä hyvinvointiani ja aiheuttaa tyytymättömyyttä. Olen pullea possu, mutta tämä ei ole vielä prioriteetti. Yksi asia kerrallaan.

Onnellisuus perspektiivi

Ennen vanhaan minulla oli onnellisia hetkiä huonojen päivien sisällä.

Nyt oli aluksi hyviä päiviä, sitten hyvä viikko ja lopulta jopa kuukausi. Väliin on mahtunut myös huonoja hetkiä. Huonoina hetkinä minulla on tapana unohtaa hyvät. Aina kannattaa katsoa kokonaisuutta pidemmältä aikajaksolta. Kaksi peräkkäistä huonoa päivää eivät pilaa hyvää kuukautta. Tämän hetken tilanne ei ole koko totuus.

Onnellisuus ei ole pelkästään passiivista. Ajattelemalla iloisia asioita voi tehdä itsensä onnelliseksi. Teen nykyisin joka ilta hengitys- tai ajatusharjoituksen nukkumaan mennessä. Ennen en ymmärtänyt, että miten joku jaksaa. Nyt ymmärrän ja en ajatellut luopua tästä tavasta ihan lähiaikoina.

Itsekritiikki

Tässä on yhä paljon kehitettävää. Pitäisi muistaa, että mehun lipsahtaminen yli lasin reunan ei tee minusta saatanan idioottia. Se on vahinko, joka voi sattua kenelle tahansa. Itsemyötätunto.

Kertaus

Olisi ihanaa, jos uusia ajatusmalleja voisi oppia kerrasta. Näin ei tapahdu. Huomaan lähes joka terapiassa toistavani samoja virheitä. Onneksi terapeuttini jaksaa muistuttaa ja kerrata samoja asioita.

Olen äärimmäisen kiitollinen terapeutilleni jo nyt, vaikka matka on vasta alkanut. On ihan uskomatonta, että tällaisia ihmisiä on olemassa. Ja tupla hyöty tulee vielä siitä, että en kuormita läheisiäni liikaa, kun voin käydä asiat ammattilaisen kanssa läpi. Kukaan ei jaksa kuunnella valitusta ikuisesti, mutta ammattilaisilla on siihen parhaimmat lähtökohdat.

Lopuksi

Jos liikut samoilla vesillä kanssani, et vieläkään ole yksin.

En ole lääkäri, nämä ovat omat ajatukseni masennuksesta. En tiedä vaikeasta masennuksesta mitään.

Kirjoitin jutun, koska sain itse paljon apua Tuomas Enbusken, Lotta Henttalan, Ben Zyskowiczin, Uniikin (2) ja Elina Gustafssonin kokemuksista (osa jutuista valitettavasti maksumuurin takana, pahoittelut). Bonuksena vielä Emilia Kujalan kolumni Miksi koemme itsemme onnettomiksi silloinkin, kun kaikki on ihan hyvin? Ei kai mielenterveys rahaa suurempi tabu ole, joten miksi en kirjoittaisi myös siitä?

Väärinkäsitysten ehkäisemiseksi: Et voi säästää itseäsi masennukseen, etkä myöskään voi ostaa pysyvää onnea.

Viimeiseksi ohjeeksi kesää varten terapeuttini sanoi, että tee jotain kivaa ja voimaannuttavaa. En vain oikein keksi mitä tekisin. Mitä sinä tekisit? Minkälainen tekeminen saa sinut tuntemaan, että olet elossa? Mistä tulet onnelliseksi?

<< Tilinpäätös 2020 - Paluu alkuun
Loppu >>

Sivusto ei tallenna sinusta mitään tietoja tai käytä evästeitä, kun luet artikkeleita. Toiveita, kommentteja ja kysymyksiä voi laittaa tulemaan myös meilillä.

Huom! Kommentointi käyttää evästeitä. Nimi, sähköposti ja verkkosivusi tallennetaan selaimeesi, jotta voit jatkossa kommentoida helpommin samoilla tiedoilla. Kentät vapaaehtoisia ja voit jättää ne halutessasi tyhjiksi.

Kommenttien alkuun ↑