Vipula — kilpikonnapuolustuksesta korttitaloksi

Vipula — kilpikonnapuolustuksesta korttitaloksi

Elämä alkaa vähitellen palata raiteilleen ja pystyn katsomaan tulevaisuutta objektiivisemmin, kuin pari kuukautta sitten kirjoittaessani luovuttamisesta. Syy tai oikeastaan ansio on pääasiassa popsimieni ilopillereiden. En yleensä kovin helposti sorru pilleripurkille, mutta tällä kertaa ratkaisu näyttäisi tuottavan tulosta nopeasti. Toki todellinen aivojumppa on vielä edessä päin, mutta suunta ainakin on oikea.

Aikaisemmin elämässäni olen ollut iltavirkku ja päiväni ovat käynnistyneet vasta puolen päivän tuntumassa. Nyt olen aamu seitsemältä jo täydessä vauhdissa ja puoleen päivään mennessä olen saanut tärkeimmät asiat tehtyä. Minulle jää enemmän aikaa rentoutua ja pohtia tulevaa.

En ole ollut taloudellisesti siellä missä toivoisin, vaikka hyvin onkin mennyt. Hyvä ei ole riittänyt, koska todellisuus ja haaveeni ovat olleet ristiriidassa. Nyt olen hyväksynyt tilanteen ja ymmärtänyt, että haaveeni ja todellisuuden välissä on vain ennalta määrittämätön määrä työntekoa. On aika ryhtyä tuumasta toimeen.

Kilpikonnapuolustus

Viimeaikainen suosikkistrategiani sijoittamiseen ja talouteen ylipäänsä on ollut kilpikonnapuolustus. Tarkoitan tällä tilannetta, jossa olen karsinut kuluja, vähentänyt velkaa ja kyyristynyt asuntoni nurkkaan odottamaan eläkettä. Antaa muiden toimia, mutta minä pelaan puolustuksen kautta.

Puolustaminen olisi hyvä ajatus, jos minulla olisi tarpeeksi varallisuutta. En ole vielä niin pitkällä, vaan ole yhä varallisuuden kartuttamisvaiheessa. Velkojen pois maksaminen on mukavaa touhua ja velattomuus tuo vapautta. Vähitellen tunne kuitenkin unohtuu samalla tavalla kuin kaikissa muissakin ostoksissa. Velattomuuteen tottuu ja uutuuden viehätys katoaa.

Objektiivisesti katsoen edullinen velka olisi parempi taloudellinen ratkaisu ja todennäköisesti pääsen lähemmäs haaveilemaani taloudellista tasoa velan kanssa kuin ilman sitä. Onneksi velka on nyt halpaa ja sitä on kohtuullisen helppo saada.

Päätin siirtyä takaisin hyökkäävämpään strategiaan ja toivon sormet ristissä, että valintani osoittautuu pitkällä aikavälillä oikeaksi.

Korttitalon perustukset

Korttitaloni perustuksista olen kertonut jo artikkeleissa Sijoitusyhtiö - kyllä kiitos! ja Nollaveroteoria. Olen aikaisemminkin tehnyt sijoituksia yritykseni kautta, mutta nyt päätin luopua lähes kokonaan henkilökohtaisista sijoituksistani. Tästä päätöksestä saa olla eri mieltä kanssani, mutta Excelin jumalat eivät valehtele.

Ainakin omilla ajatuksillani näin on paras.

Toinen merkittävä syy yhtiön toiminnan kasvattamiseen on se, että olen jumaloinut Leijonan Luolan yrittäjiä sarjan ensimmäisestä jaksosta lähtien. En ole kyennyt luomaan merkittävissä määrin omaa liiketoimintaa, mutta onneksi myös sijoitusyhtiöt lasketaan yrityksiksi. Virallisesti en ole yrittäjä, vaan ihan normaali palkansaaja, mutta henkisesti kyllä.

Näin pienellä ja yksinkertaisella teolla voin kokea olevani parempi ihminen ja ruksia yhden unelmani toteutuneeksi. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa voin kertoa olevani ammattisijoittaja.

Korttitalo käytännössä

Ensimmäinen osa korttitaloa on perusta. Sen jälkeen alkaa rakentaminen ja rakentamisen olennaisin aines on velka. Velkaa olen ottanut kolmesta paikasta.

  1. Ensin omiin nimiin 100K sijoituslainaa hinnalla 1,25 % + euribor 12kk.  Oikeastaan pidän tätä kalliina asuntolainana, koska asunto on siinä vakuutena ja maksuaikaa 30v.
  2. Toiseksi nostan sijoituksia vastaan Nordnetin superluottoa.
  3. Kolmanneksi yrityksen kautta nostan lainaa asuntosijoitusprojektiin 25K 12v hinnalla 2,8% + euribor 6kk (kyllä — luit ihan oikein ja asuntosijoittamisesta lisää myöhemmin).

Näiden peliliikkeiden myötä sijoitettu pääoma pompsahti 215K eurosta noin 340K euroon riippuen hieman kuinka paljon superluotolle menen. Ero hyökkäämisen ja puolustamisen välillä on merkittävä. Jokainen voi laittaa valitsemaansa korkoa korolle laskuriin 125K potin ja testata lopputuloksen korkokulut huomioiden.

Oma pääoma ei tietenkään muuttunut mihinkään, mutta sitä on nyt paljon vähemmän sidottuna omaan asuntoon kuin aikaisemmin.

Liima

Jos korttitalon perusta on ympäristö sekä minä itse ja talon rakennusaine on velka, niin kaikkein kriittisin ja rakennelman kasassa pitävä osa eli liima on käteinen tai oikeammin kassavirta. Sidotulla pääomalla ei laskuja makseta, mutta kassavirta ja kahiseva auttavat pitkälle.

Henkilökohtaisesti minulla on velkaa 33 % puolikkaan asunnon arvosta. Tämä on mielestäni maltillinen määrä ja lisäksi maksuaikaa on 30 vuotta, joten kovin suurista kuukausittaisista maksuista ei ole kyse. Itseasiassa sijoitusten tuottama kassavirta on tällä hetkellä suurempi, kuin mitä maksan pankille. Lainan maksaminen luonnistuisi pitkään myös työttömänä.

Nordnetin Superluoton pidän myös hyvin maltillisella tasolla. Jätän kursseihin laskunvaraa niin, että 50 % kurssilaskun jälkeen pysyn vielä prosentin korossa. Juuri tällä hetkellä velkaa ei ole käytössä ja enimmillään sitä on ollut 16K euroa. Velkaa ei ole, koska laitan muun sijoituslainan pörssiin ajallisesti hajauttaen. Tarkoitus oli odottaa ainakin USA:n vaalien jälkipuinnit ensin, mutta joitain ostoja olen jo isompina laskupäivinä tehnyt.

Yrityksen kautta asuntosijoittamiseen saa velkaa heikommin kuin yksityisenä henkilönä. Se kuinka paljon heikommin, tuli itselleni yllätyksenä. Nyt korko on 2,8 % ja laina-aika vain 12 vuotta. Omaa lainaa on 50 % asunnon arvosta ja yhtiölaina huomioiden vipu on yhteensä 65 %.

Asunto ansaitsee tulevaisuudessa ihan oman artikkelinsa, koska olen ollut yleensä lähempänä asuntosijoittamisen vihaajaa, kuin asuntosijoittajaa.

Sijoitusstrategia

Kaikki perustuu siis kassavirtaan, jonka päälle on mukava rakennella liikkuvia osia. Sijoitukset jakautuvat muutamaan alastrategiaan:

  • 80 % kassavirtaa tuottavat osakesijoitukset & asunnot
  • 10 % tulevaisuutta painottavat sijoitukset
  • 5 % lotto
  • 2 % kultakaivokset
  • 3 % treidaus

Strategia poikkeaa merkittävästi aikaisemmasta passiivisen indeksirahaston pitämisestä. Hupia on luvassa reilusti enemmän, tehokkuutta ja tuloksia luultavasti paljon vähemmän. Ajan kanssa on tarkoitus pienentää kassavirtaa tuottavien sijoitusten prosentuaalista osuutta, kun kassavirta alkaa riittää elämiseen. Tähän on kuitenkin piiiiiitkä matka.

Lopuksi

Minulla kesti todella pitkään hyväksyä, että en ole lähelläkään taloudellista riippumattomuutta, vaikka kuinka kituuttaisin. Koska kituuttaminen ei enää kiinnosta, on pakko siirtyä hyökkäysmoodiin.

Haluaminen, toivominen tai epätoivo eivät ole strategioita, mutta yrittäminen antaa jo mahdollisuuden onnistua.

<< Luovutan
Asuntosijoittaminen yritys 2 — kolmanneksi pahin virheeni? >>

Sivusto ei tallenna sinusta mitään tietoja tai käytä evästeitä, kun luet artikkeleita. Toiveita, kommentteja ja kysymyksiä voi laittaa tulemaan myös meilillä.

Huom! Kommentointi käyttää evästeitä. Nimi, sähköposti ja verkkosivusi tallennetaan selaimeesi, jotta voit jatkossa kommentoida helpommin samoilla tiedoilla. Kentät vapaaehtoisia ja voit jättää ne halutessasi tyhjiksi.

Kommenttien alkuun ↑